Perhe http://kaminiitto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/135669/all Fri, 16 Nov 2018 19:51:14 +0200 fi Isovanhemmat - käyttämätön reservi lapsiperheiden tukena http://mirjamiparant1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264299-isovanhemmat-kayttamaton-reservi-lapsiperheiden-tukena <p>Väestöennusteen mukaan syntyvyyden alenemaa ihmetellään ja kummastellaan.</p><p>Painopistettä ladataan veronmaksun kantokykyyn, käsien hoivaajina puuttumiseen ja vieläpä ikäihmisten haittalliseen lisääntymiskohorttiin.</p><p>Kaikki edellä mainitut seikat ovat luonnollisesti seurausta hallitusten lapsivihamielisyydestä.</p><p>Toki, kaikki puolueet rakastavat lapsia ja silittelevät heidän hiuksiaan markkinahumuissa, mutta päätösten aikaan, ajattelevat vain rahaa, kustannuksia ja kuntien taloudellista kantokykyä.</p><p>Kun todellisuus iskee silmille, eikä keinoja ei ole pohdittu aiemmin, hätääntyneet äänet pärähtävät selittelyyn ja omien puolueiden oikeiksi tekemien lakien puolustamiseen.</p><p>- - -</p><p>Rahaa on mahdollista budjetoida lasten synnytyspalkkioihin. Rahaa on mahdollista budjetoida isovanhempien asumisoloihin. Rahalla voidaan myös subventoida pienten elämänalun kuluja.</p><p>- - -</p><p>Laskennallisesti, lasten synnyttäminen on kallis investointi. Samalla se on kuitenkin investointi yhteiskunnan turvaksi.</p><p>Tämän ymmärtäminen on ollut ilmeisen ongelmallinen.</p><p>Toivottavasti, ongelman sisäinen ymmärrys alkaa vihdoin avautua. Myös päättäjille ja niiksi aikoville!</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Väestöennusteen mukaan syntyvyyden alenemaa ihmetellään ja kummastellaan.

Painopistettä ladataan veronmaksun kantokykyyn, käsien hoivaajina puuttumiseen ja vieläpä ikäihmisten haittalliseen lisääntymiskohorttiin.

Kaikki edellä mainitut seikat ovat luonnollisesti seurausta hallitusten lapsivihamielisyydestä.

Toki, kaikki puolueet rakastavat lapsia ja silittelevät heidän hiuksiaan markkinahumuissa, mutta päätösten aikaan, ajattelevat vain rahaa, kustannuksia ja kuntien taloudellista kantokykyä.

Kun todellisuus iskee silmille, eikä keinoja ei ole pohdittu aiemmin, hätääntyneet äänet pärähtävät selittelyyn ja omien puolueiden oikeiksi tekemien lakien puolustamiseen.

- - -

Rahaa on mahdollista budjetoida lasten synnytyspalkkioihin. Rahaa on mahdollista budjetoida isovanhempien asumisoloihin. Rahalla voidaan myös subventoida pienten elämänalun kuluja.

- - -

Laskennallisesti, lasten synnyttäminen on kallis investointi. Samalla se on kuitenkin investointi yhteiskunnan turvaksi.

Tämän ymmärtäminen on ollut ilmeisen ongelmallinen.

Toivottavasti, ongelman sisäinen ymmärrys alkaa vihdoin avautua. Myös päättäjille ja niiksi aikoville!

 

 

 

 

]]>
7 http://mirjamiparant1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264299-isovanhemmat-kayttamaton-reservi-lapsiperheiden-tukena#comments Lapsenlapset Perhe Fri, 16 Nov 2018 17:51:14 +0000 Mirjami Parant http://mirjamiparant1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264299-isovanhemmat-kayttamaton-reservi-lapsiperheiden-tukena
Perhe Suomessa - kasvualustan tila http://juhanirsnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260937-perhe-suomessa-kasvualustan-tila <p>Tähän kirjoitukseen olen käyttänyt pääasiallisesti lähteenä Perheasiankeskuksesta Kimmo Jokisen ansiokasta luentorunkoaineistoa. Kiinnostukseni perustuu siihen, millaisen kasvuyhteisön perhe rakentaa peruskoululle.</p> <p>Perheitä on yhteensä yhteensä 1,4 miljoonaa miljoonaa. Perheissä elää 77% suomalaisista,&nbsp; yksin elää 23%&nbsp; .&nbsp; 42% suomalaisista asuu lapsiperheissä, joita on yhteensä&nbsp; 0,6 miljoonaa miljoonaa.&nbsp; Noin 1/5 40-vuotiaista naisista on lapsettomia, Helsingissä reilut 1/3.&nbsp; Lapsiperheistä 62% on avioparin perheitä, 18 %&nbsp; avoparien perheitä perheitä ja 20% yksinhuoltajaperheitä. Uusperheitä on noin 10% perheistä. Perherakennetta haastetaan eettisesti, biologisesti, psykologisesti ja juridisesti . On tärkeää muistaa, että kodin vaikuttavin oppimismuoto&nbsp; on mallioppiminen, jonka jälkiä jättävää vaikutusta kukaan ei ole voinut kiistää.&nbsp;&nbsp;</p> <p>Yksilöllistyminen on kohdannut myös perherakenteita. Taustalla on modernisoituminen, kohonneet koulutusvaatimukset,&nbsp; lisääntynyt liikkuvuus, kiristynyt kilpailu, hyvinvointivaltioiden yksilöivät tuki-muodot, valintamahdollisuudet, yhteisölliset tulkintahorisontit; luokka - ja sukumääreet ovat menettä-neet merkitystään; varsinkin pysyvät ammatti-identiteetit ja perinteisille sukupolvi- ja sukupuoliroo-leille rakentunut perusperhe ovat menettävät asemiaan.</p> <p>Minun elämäni on minun elämäni ajattelu.&nbsp; Elämänvaiheet &rdquo;eriaikaistuvat&rdquo; eli se vaihtelee, milloin mennään&nbsp; avo / avioliittoon, kuinka useasti, milloin hankitaan lapset vai hankitaanko lainkaan, milloin opiskellaan, ollaan töissä, siirrytään eläkkeelle. Perhe menettää tehtäviään ja suhteita ylläpitävät entistä entistä enemmän ns. puhaat suhteet/tunnesiteet. Puhtaalla suhteella tarkoitetaan tilannetta, jossa rakkaussuhteeseen ryhdytään vain sen itsensä vuoksi, ilman muita päämääriä, ja suhde jatkuu vain niin kauan, kun molemmat osapuolet tuntevat saavansa siitä riittävästi tyydytystä. Sukulaisuussuhteilla, lisääntymisellä tai avioliitolla ei välttämättä ole mitään tekemistä puhtaan suhteen kanssa. Nämä muutokset ovat selvästi näkyvissä jo nykymaailmassa, mutta kehitys on vielä pahasti kesken.Yksilöt kantavat ja heidän on pakkokin kantaa aiempaa vahvemmin vastuun omasta elämästään ja valinnoistaan. Sosiaaliset sidokset jäävät, mutta niiden luonne muuttuu: ns. puhtaat&nbsp; suhteet yleistyvät, monet perinteiset erinteiset kollektiiviset sidokset saattavat höltyä, mm. sukulaisten merkitys saattaa vähentyä ja ystävien merkitys kasvaa, valitut voiottoa tuottavat suhteet lisääntyvät.</p> <p>Kaksi rinnakkaista kehityskulkua lisääntyy, voittajat ja häviäjät. Tapahtuu elämänkulkujen yhdenmukaistumista ja toisaalta taloudellista eriytymistä kohti duaaliyhteiskuntaa- 17% eurooppalaisista perheistä köyhyysriskissä. Voittajia ovat&nbsp; keskiluokkainen kahden koulutetun työssäkäyvän vanhemman perhe, jossa korkeintaan kaksi lasta. Häviä ovat&nbsp; monilapsiset perheet, yksinelävät&nbsp; monilapsiset perheet, yksinelävät iäkkäät ihmiset, maaseudulla asuvat perheet, yksinhuoltajaperheet, työttömien ja huonosti koulutettujen vanhempien perheet.</p> <p>Uusia vanhemmuuden malleja syntyy, mutta hitaasti. &nbsp;Ns. uusi isyysmuutos on kuitenkin hihasta. Kotitöiden jako on edelleen hyvin sukupuolitettua. Median voima lisääntyy ja lasten rikas makuuhuonekulttuuri&nbsp; ja isovanhempien merkitys kasvussa. Epätasa-arvo moninaistuu. Luokka-,&nbsp; sukupuoli- ym. erot saavat rinnalleen ym. eroja, jotka rakentuvat muun muun muassa etnisyyden, asuinalueen, perhemuodon varaan. &nbsp;Vanhemmuus monimuotoistuu. Arvovaltaiset vanhemmat kannustavat lapsia ajattelemaan itse ja harkitsemaan noudatettavia sääntöjä. Autoritaariset vanhemmat odottavat epäilemätöntä tottelevaisuutta ja jotka vetoavat rangaistuksiin - tai rangaistuksen uhkaan. Sallivat vanhemmat &nbsp;vastaavat lapsen hyvänolon tarpeisiin ja pitävät sääntöjä toisarvoisina, koska ne rajoittavat lapsen vapautta. Mitäänsanomattoman vanhemmat antavat lapsilleen vähän henkistä tukea, mutta valvovat sääntöjen noudattamista. (Darling ja Steinberg 1993). &nbsp;Tärkeät vanhemmat odottavat, että &nbsp;lapset täyttävät tietyt käyttäytymisodotukset, mutta myös kannustavat lapsiaan ajattelemaan itse ja kehittämään itsenäisyyden tuntua.</p> <p>Anneli Seikkula (2011) mukaan esim koulun luokassa saattaa olla kymmenen tavoitteiltaan erilaisen perheen lapsia. Holhousperhekunta: (suojelu ja valvonta). Liberaaliperhekunta: (vapautta ja huolettomuutta). Ismi-perhekunta: (ismin mukainen elämä). Kulutusperhekunta: (ostaminen ja omistaminen). Kertakäyttöperhekunta: (helppous ja poisheittäminen). Tehokkuusperhekunta: (järjestyneesti ja tehokkaasti).Suoritusperhekunta: (tuloksia ja aikaan saannoksia). Kilpailuperhekunta: (kirimistä ensimmäiseksi).Hyvinvointiperhekunta: (rakkaus, kunnioitus, kimmoisuus).</p> <p>Nettijulkaisussa &rdquo;Improving Improving the Quality Quality of Childhood Childhood in Euirope Euirope 2012 (Eric Sigman: The Impact Of Screen Media on Media on Children Children) mukaan&nbsp; Pohjoismaat ovat median suhteen korkean riskin maita, koska lapset ja nuoret kuluttavat median kanssa paljon aikaa, ja vanhempien suhtautuminen asiaan on&nbsp; passiivista.&nbsp; Media käytölle muodostuu ns. ideaalit ruutuajat:&nbsp; alle 3-vuotiaille ei lainkaan, 3 vuotiaille ei lainkaan, 3&ndash;7- vuotiaille vuotiaille puoli tuntia, 7 vuotiaille puoli tuntia, tuntia, 7&ndash;12-vuotiaille tunti, 12 vuotiaille tunti, 12&ndash;15- vuotiaille 1,5 tuntia, 16+ kaksi tuntia!.Mediankäytöllä on yhteyksiä ylipainoon ja vähäiseen kasvokkaiseen vuorovaikutukseen.</p> <p>Lasten mediankäytössä tehdään asioita rinnakkain ja peräkkäin, ollaan sekä yksin että monissa eri ryhmissä. Vuorovaikutus on sekä kasvokkaista että mediavälitteistä.&nbsp; Vertaisryhmät usein tärkeämpiä kuin aikuiset . Aika- ja tilajäsennykset vaihtelevat nopeasti; ne eivät ole perinteisellä tavalla funktionaalisia.</p> <p>Sosiaalinen media ja kulutus&nbsp; muotouttavat oppimaan yksin ja/tai kaveriseurassa, neuvottelemaan auktoriteettien tarpeellisuudesta ja liikkumaan sosiaalisesta maailmasta toiseen. Työskentelemään ilman etukäteissuunnitelmaa ja&nbsp; periodeittain, tekemään monia asioita yhtä aikaa. Riskiperheiden osalta mediallistuminen on riski nuorten kannalta. Esiin nousevat jatkuva pelko (etenkin väkivallan pelko), pitkä aikaiset taloudelliset ongelmat, päihde- ja/tai väkivaltaongelmat, vakavat, jatkuvat ristiriidat ja riitelyt, mielenterveys- ja&nbsp; tunneilmaston ongelmat&nbsp; (nolaaminen, puhumattomuus, väheksyminen&hellip;)</p> <p>Jälkiteollisen maailman opit lisääntyvät. Nyky-yhteiskunta&nbsp; on vahvasti kulutus-, tunne- ja mediayhteiskunta.&nbsp; Uudet toimintaympäristöt suosivat suosivat uusia sosiaalisuuden ja oppimisen tapoja. Nämä asiat leviävät joka suuntaan&nbsp; ja alkavat näkyä vähitellen perheessä, koulussa, työelämässä, koko kulttuurissa. Yksittäiset infoepidemiat räjähtävät ja sammuvat. Lapsuus ja nuoruus on neuvottelukysymys. Sukupolvien väliset suhteet, säännöt ja perinteet, auktoriteettimallit kyseenalaistetaan. Minä-minä kulttuurissa korostuvat&nbsp; yksilöllisyys, tyyli, ruumis, seksualiteeti ja unelmat. Me-kulttuurissa korostuuvat vertaisryhmät, perhe, instituutiot, (koulu ), media, idolit ja kaiken alan valmentajat. Aikarajat liukuvat sen suhteen milloin/miten aikuistutaan. Tilasta muodostuu parveilun tilapäisiä keskuksia, koti, ostoskeskus, koulu, netti...</p> <p>Millaisia nuoria aika sittten suosii? Osa pystyy hakemaan toiminnalleen koko ajan vihjeitä etenkin omilta viiteryhmiltään ja mediasta (facebook). Osa omaa (työ)elämässä vaadittavia taitoja (kielitaito, tietotekninen osaaminen, tiedonhaku) ja asenteita (nuorekas, energinen, sosiaalinen, innostunut, muuntautumiskykyinen jne.) &rdquo;Perinteiset&rdquo; hyveet,&nbsp; ainakin koulutus ja tutkinnot ovat edelleen hyödyllisiä. Perhe on kuitenkin edelleen tärkeä. Perhe ja perhesuhteet ovat tärkeitä, mutta ne eivät ole annettuja. Relationaalisuus, suhteet, juurtuminen tärkeitä.&nbsp; Perheet ovat mitä perheet perheet tekevät. Perheen rajat ovat avoimia ja neuvoteltavissa. Perheessä on paljon prosesseja, jotka ulottuvat ulottuvat myös perheen ulkopuolelle, ja päinvastoin. Lapsuus ja, nuoruus ja aikuisuus ovat neuvoteltavina, samoin perhe. Perheessä edelleen paljon myös pysyvää.&nbsp;&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tähän kirjoitukseen olen käyttänyt pääasiallisesti lähteenä Perheasiankeskuksesta Kimmo Jokisen ansiokasta luentorunkoaineistoa. Kiinnostukseni perustuu siihen, millaisen kasvuyhteisön perhe rakentaa peruskoululle.

Perheitä on yhteensä yhteensä 1,4 miljoonaa miljoonaa. Perheissä elää 77% suomalaisista,  yksin elää 23%  .  42% suomalaisista asuu lapsiperheissä, joita on yhteensä  0,6 miljoonaa miljoonaa.  Noin 1/5 40-vuotiaista naisista on lapsettomia, Helsingissä reilut 1/3.  Lapsiperheistä 62% on avioparin perheitä, 18 %  avoparien perheitä perheitä ja 20% yksinhuoltajaperheitä. Uusperheitä on noin 10% perheistä. Perherakennetta haastetaan eettisesti, biologisesti, psykologisesti ja juridisesti . On tärkeää muistaa, että kodin vaikuttavin oppimismuoto  on mallioppiminen, jonka jälkiä jättävää vaikutusta kukaan ei ole voinut kiistää.  

Yksilöllistyminen on kohdannut myös perherakenteita. Taustalla on modernisoituminen, kohonneet koulutusvaatimukset,  lisääntynyt liikkuvuus, kiristynyt kilpailu, hyvinvointivaltioiden yksilöivät tuki-muodot, valintamahdollisuudet, yhteisölliset tulkintahorisontit; luokka - ja sukumääreet ovat menettä-neet merkitystään; varsinkin pysyvät ammatti-identiteetit ja perinteisille sukupolvi- ja sukupuoliroo-leille rakentunut perusperhe ovat menettävät asemiaan.

Minun elämäni on minun elämäni ajattelu.  Elämänvaiheet ”eriaikaistuvat” eli se vaihtelee, milloin mennään  avo / avioliittoon, kuinka useasti, milloin hankitaan lapset vai hankitaanko lainkaan, milloin opiskellaan, ollaan töissä, siirrytään eläkkeelle. Perhe menettää tehtäviään ja suhteita ylläpitävät entistä entistä enemmän ns. puhaat suhteet/tunnesiteet. Puhtaalla suhteella tarkoitetaan tilannetta, jossa rakkaussuhteeseen ryhdytään vain sen itsensä vuoksi, ilman muita päämääriä, ja suhde jatkuu vain niin kauan, kun molemmat osapuolet tuntevat saavansa siitä riittävästi tyydytystä. Sukulaisuussuhteilla, lisääntymisellä tai avioliitolla ei välttämättä ole mitään tekemistä puhtaan suhteen kanssa. Nämä muutokset ovat selvästi näkyvissä jo nykymaailmassa, mutta kehitys on vielä pahasti kesken.Yksilöt kantavat ja heidän on pakkokin kantaa aiempaa vahvemmin vastuun omasta elämästään ja valinnoistaan. Sosiaaliset sidokset jäävät, mutta niiden luonne muuttuu: ns. puhtaat  suhteet yleistyvät, monet perinteiset erinteiset kollektiiviset sidokset saattavat höltyä, mm. sukulaisten merkitys saattaa vähentyä ja ystävien merkitys kasvaa, valitut voiottoa tuottavat suhteet lisääntyvät.

Kaksi rinnakkaista kehityskulkua lisääntyy, voittajat ja häviäjät. Tapahtuu elämänkulkujen yhdenmukaistumista ja toisaalta taloudellista eriytymistä kohti duaaliyhteiskuntaa- 17% eurooppalaisista perheistä köyhyysriskissä. Voittajia ovat  keskiluokkainen kahden koulutetun työssäkäyvän vanhemman perhe, jossa korkeintaan kaksi lasta. Häviä ovat  monilapsiset perheet, yksinelävät  monilapsiset perheet, yksinelävät iäkkäät ihmiset, maaseudulla asuvat perheet, yksinhuoltajaperheet, työttömien ja huonosti koulutettujen vanhempien perheet.

Uusia vanhemmuuden malleja syntyy, mutta hitaasti.  Ns. uusi isyysmuutos on kuitenkin hihasta. Kotitöiden jako on edelleen hyvin sukupuolitettua. Median voima lisääntyy ja lasten rikas makuuhuonekulttuuri  ja isovanhempien merkitys kasvussa. Epätasa-arvo moninaistuu. Luokka-,  sukupuoli- ym. erot saavat rinnalleen ym. eroja, jotka rakentuvat muun muun muassa etnisyyden, asuinalueen, perhemuodon varaan.  Vanhemmuus monimuotoistuu. Arvovaltaiset vanhemmat kannustavat lapsia ajattelemaan itse ja harkitsemaan noudatettavia sääntöjä. Autoritaariset vanhemmat odottavat epäilemätöntä tottelevaisuutta ja jotka vetoavat rangaistuksiin - tai rangaistuksen uhkaan. Sallivat vanhemmat  vastaavat lapsen hyvänolon tarpeisiin ja pitävät sääntöjä toisarvoisina, koska ne rajoittavat lapsen vapautta. Mitäänsanomattoman vanhemmat antavat lapsilleen vähän henkistä tukea, mutta valvovat sääntöjen noudattamista. (Darling ja Steinberg 1993).  Tärkeät vanhemmat odottavat, että  lapset täyttävät tietyt käyttäytymisodotukset, mutta myös kannustavat lapsiaan ajattelemaan itse ja kehittämään itsenäisyyden tuntua.

Anneli Seikkula (2011) mukaan esim koulun luokassa saattaa olla kymmenen tavoitteiltaan erilaisen perheen lapsia. Holhousperhekunta: (suojelu ja valvonta). Liberaaliperhekunta: (vapautta ja huolettomuutta). Ismi-perhekunta: (ismin mukainen elämä). Kulutusperhekunta: (ostaminen ja omistaminen). Kertakäyttöperhekunta: (helppous ja poisheittäminen). Tehokkuusperhekunta: (järjestyneesti ja tehokkaasti).Suoritusperhekunta: (tuloksia ja aikaan saannoksia). Kilpailuperhekunta: (kirimistä ensimmäiseksi).Hyvinvointiperhekunta: (rakkaus, kunnioitus, kimmoisuus).

Nettijulkaisussa ”Improving Improving the Quality Quality of Childhood Childhood in Euirope Euirope 2012 (Eric Sigman: The Impact Of Screen Media on Media on Children Children) mukaan  Pohjoismaat ovat median suhteen korkean riskin maita, koska lapset ja nuoret kuluttavat median kanssa paljon aikaa, ja vanhempien suhtautuminen asiaan on  passiivista.  Media käytölle muodostuu ns. ideaalit ruutuajat:  alle 3-vuotiaille ei lainkaan, 3 vuotiaille ei lainkaan, 3–7- vuotiaille vuotiaille puoli tuntia, 7 vuotiaille puoli tuntia, tuntia, 7–12-vuotiaille tunti, 12 vuotiaille tunti, 12–15- vuotiaille 1,5 tuntia, 16+ kaksi tuntia!.Mediankäytöllä on yhteyksiä ylipainoon ja vähäiseen kasvokkaiseen vuorovaikutukseen.

Lasten mediankäytössä tehdään asioita rinnakkain ja peräkkäin, ollaan sekä yksin että monissa eri ryhmissä. Vuorovaikutus on sekä kasvokkaista että mediavälitteistä.  Vertaisryhmät usein tärkeämpiä kuin aikuiset . Aika- ja tilajäsennykset vaihtelevat nopeasti; ne eivät ole perinteisellä tavalla funktionaalisia.

Sosiaalinen media ja kulutus  muotouttavat oppimaan yksin ja/tai kaveriseurassa, neuvottelemaan auktoriteettien tarpeellisuudesta ja liikkumaan sosiaalisesta maailmasta toiseen. Työskentelemään ilman etukäteissuunnitelmaa ja  periodeittain, tekemään monia asioita yhtä aikaa. Riskiperheiden osalta mediallistuminen on riski nuorten kannalta. Esiin nousevat jatkuva pelko (etenkin väkivallan pelko), pitkä aikaiset taloudelliset ongelmat, päihde- ja/tai väkivaltaongelmat, vakavat, jatkuvat ristiriidat ja riitelyt, mielenterveys- ja  tunneilmaston ongelmat  (nolaaminen, puhumattomuus, väheksyminen…)

Jälkiteollisen maailman opit lisääntyvät. Nyky-yhteiskunta  on vahvasti kulutus-, tunne- ja mediayhteiskunta.  Uudet toimintaympäristöt suosivat suosivat uusia sosiaalisuuden ja oppimisen tapoja. Nämä asiat leviävät joka suuntaan  ja alkavat näkyä vähitellen perheessä, koulussa, työelämässä, koko kulttuurissa. Yksittäiset infoepidemiat räjähtävät ja sammuvat. Lapsuus ja nuoruus on neuvottelukysymys. Sukupolvien väliset suhteet, säännöt ja perinteet, auktoriteettimallit kyseenalaistetaan. Minä-minä kulttuurissa korostuvat  yksilöllisyys, tyyli, ruumis, seksualiteeti ja unelmat. Me-kulttuurissa korostuuvat vertaisryhmät, perhe, instituutiot, (koulu ), media, idolit ja kaiken alan valmentajat. Aikarajat liukuvat sen suhteen milloin/miten aikuistutaan. Tilasta muodostuu parveilun tilapäisiä keskuksia, koti, ostoskeskus, koulu, netti...

Millaisia nuoria aika sittten suosii? Osa pystyy hakemaan toiminnalleen koko ajan vihjeitä etenkin omilta viiteryhmiltään ja mediasta (facebook). Osa omaa (työ)elämässä vaadittavia taitoja (kielitaito, tietotekninen osaaminen, tiedonhaku) ja asenteita (nuorekas, energinen, sosiaalinen, innostunut, muuntautumiskykyinen jne.) ”Perinteiset” hyveet,  ainakin koulutus ja tutkinnot ovat edelleen hyödyllisiä. Perhe on kuitenkin edelleen tärkeä. Perhe ja perhesuhteet ovat tärkeitä, mutta ne eivät ole annettuja. Relationaalisuus, suhteet, juurtuminen tärkeitä.  Perheet ovat mitä perheet perheet tekevät. Perheen rajat ovat avoimia ja neuvoteltavissa. Perheessä on paljon prosesseja, jotka ulottuvat ulottuvat myös perheen ulkopuolelle, ja päinvastoin. Lapsuus ja, nuoruus ja aikuisuus ovat neuvoteltavina, samoin perhe. Perheessä edelleen paljon myös pysyvää.  

]]>
1 http://juhanirsnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260937-perhe-suomessa-kasvualustan-tila#comments Hyvinvointi Kasvatus Perhe Peruskoulu Vanhemmat Thu, 13 Sep 2018 12:02:55 +0000 Juhani Räsänen http://juhanirsnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260937-perhe-suomessa-kasvualustan-tila
Lapsilisät - tonnien lahja vai oikea tarve? http://tanjaisa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260627-lapsilisat-tonnien-lahja-vai-oikea-tarve <p>Istuskelin tuossa joku aika sitten kahvilassa kaveria odotellen. Viereisessä pöydässä istui kaksi äitiä lapsineen. Satuin kuulemaan, kun toinen äideistä sanoi &rdquo;onneksi huomenna tulee lapsilisät, on tili taas melkein tyhjä&rdquo;. Toinen äiti vastasi, että &rdquo;meillä avattiin säästötili pojalle kun syntyi ja lapsilisät laitetaan sinne, saa poika sitten valmistujaislahjaksi pesämunan&rdquo;.</p> <p>Lapsilisien poistamisesta suurituloisilta on keskusteltu ennenkin ja aihe herättääkin paljon mielipiteitä puolesta ja vastaan. Se on jotenkin erikoista, että lapsilisät ovat etu, mikä ei millään tapaa ole kiinni tuloista. Kuten tiedämme, sitähän saa oli kuukausitulosi tonnin tai kymppitonnin. Pieni- ja keskituloisten perheessä odotetaan joskus vimmalla kuukauden 26 päivää, kun lapsilisät on tilillä. Se on monessakkin taloudessa tärkeä raha, mikä menee ruokakauppaan tai millä saadaan ostettua lapselle uudet kengät syksyksi.</p> <p>Lapsilisien maksaminen on otettu Suomessa käyttöön vuonna 1948 ja sen tarkoitus on kompensoida lapsen huollosta aiheutuvia kustannuksia. Lapsilisän määrä ensimmäisestä lapsesta on tällä hetkellä 94,88 euroa kuukaudessa. Kun tätä etuutta saa siihen asti, kun lapsi täyttää 17-vuotta niin kokonaisuudessaan summa tältä ajalta on päälle 19000 euroa. Aika iso summa. Jossain kodeissa lapsilisä ei ole tarpeellinen apu vaan se pistetään suoraan säästötilille tai sijoitetaan. Moni lapsi saa summan esimerkiksi yo-lahjaksi tai sillä ostetaan nuorelle ensimmäinen oma auto. Kysymykseni kuuluukin, tarvitseeko perheet oikeasti lapsilisää jos se voidaan siirtää suoraan säästöön lapselle tai sillä tehdään sijoituksia? Pesämunaa varten heillä varmasti on mahdollisuutta säästää sitten muutenkin. Mielestäni ei tarvitse &ndash; ei ainakaan samansuuruisena kuin pienempi tuloinen. Hyvin eriarvoinen tilanne näilläkin kahdella kahvilassa kohtaamallani äidillä. Varmasti jokainen äiti toivoisi, että voisi aikuistumisen kynnyksellä tukea lastaan monien tuhansien eurojen lahjalla mikä on säästetty lapsilisistä, mutta eipä se ole kaikille vaan mitenkään mahdollista. Tämä lahja ei kuitenkaan ole tullut vanhempien omasta taskusta vaan sen oikea antaja on yhteiskunta. Veronmaksajat kuten sinä, minä sekä naapurin Tapani. Ja eihän tätä etuutta olekkaan tarkoitettu messevää &nbsp;rahalahjaa varten, vaan kompensoimaan lapsen huollosta aiheutuvia kustannuksia.</p> <p>Lapsilisä luetaan tuloksi jos perhe joutuu hakemaan toimeentulotukea. Siinä vaiheessa se muuttuu tuloksi, vaikka tuloista sen määrä tai saaminen ei kiinni ole. Pitäisi kuitenkin olla. On järjetöntä antaa suurituloisille rahaa kasvamaan korkoja pankkiin vain siksi, että heilläkin on lapsi. On hullua, että etuus on kaikille sama. Kaikkihan muutenkin riippuu tuloista; verotus, asumistuki, aikanaan eläke. Jopa kotona asuvan opiskelevan nuoren opintorahan määrä riippuu vanhempien tuloista. Siinä vaiheessa vanhempien tuloilla on merkitystä vaikka aikaisempina 17 vuotena lapsilisä on kilahtanut tilille saman suuruisena joka kotiin. Tuloista riippuvilla porrastuksilla lapsilisissä voitaisiin suurituloisten kohdalla tehdyt säästöt ohjata pienituloisille perheille eli sinne, missä sillä rahalla on oikea tarve. &nbsp;Se lapsilisän perimmäinen tarkoitushan on tukea perheitä lapsen huollosta aiheutuvien kustannuksien kanssa &ndash; eikä ison summan kerääminen pesämunaksi yhteiskunnan piikkiin itsenäistyvälle nuorelle.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Istuskelin tuossa joku aika sitten kahvilassa kaveria odotellen. Viereisessä pöydässä istui kaksi äitiä lapsineen. Satuin kuulemaan, kun toinen äideistä sanoi ”onneksi huomenna tulee lapsilisät, on tili taas melkein tyhjä”. Toinen äiti vastasi, että ”meillä avattiin säästötili pojalle kun syntyi ja lapsilisät laitetaan sinne, saa poika sitten valmistujaislahjaksi pesämunan”.

Lapsilisien poistamisesta suurituloisilta on keskusteltu ennenkin ja aihe herättääkin paljon mielipiteitä puolesta ja vastaan. Se on jotenkin erikoista, että lapsilisät ovat etu, mikä ei millään tapaa ole kiinni tuloista. Kuten tiedämme, sitähän saa oli kuukausitulosi tonnin tai kymppitonnin. Pieni- ja keskituloisten perheessä odotetaan joskus vimmalla kuukauden 26 päivää, kun lapsilisät on tilillä. Se on monessakkin taloudessa tärkeä raha, mikä menee ruokakauppaan tai millä saadaan ostettua lapselle uudet kengät syksyksi.

Lapsilisien maksaminen on otettu Suomessa käyttöön vuonna 1948 ja sen tarkoitus on kompensoida lapsen huollosta aiheutuvia kustannuksia. Lapsilisän määrä ensimmäisestä lapsesta on tällä hetkellä 94,88 euroa kuukaudessa. Kun tätä etuutta saa siihen asti, kun lapsi täyttää 17-vuotta niin kokonaisuudessaan summa tältä ajalta on päälle 19000 euroa. Aika iso summa. Jossain kodeissa lapsilisä ei ole tarpeellinen apu vaan se pistetään suoraan säästötilille tai sijoitetaan. Moni lapsi saa summan esimerkiksi yo-lahjaksi tai sillä ostetaan nuorelle ensimmäinen oma auto. Kysymykseni kuuluukin, tarvitseeko perheet oikeasti lapsilisää jos se voidaan siirtää suoraan säästöön lapselle tai sillä tehdään sijoituksia? Pesämunaa varten heillä varmasti on mahdollisuutta säästää sitten muutenkin. Mielestäni ei tarvitse – ei ainakaan samansuuruisena kuin pienempi tuloinen. Hyvin eriarvoinen tilanne näilläkin kahdella kahvilassa kohtaamallani äidillä. Varmasti jokainen äiti toivoisi, että voisi aikuistumisen kynnyksellä tukea lastaan monien tuhansien eurojen lahjalla mikä on säästetty lapsilisistä, mutta eipä se ole kaikille vaan mitenkään mahdollista. Tämä lahja ei kuitenkaan ole tullut vanhempien omasta taskusta vaan sen oikea antaja on yhteiskunta. Veronmaksajat kuten sinä, minä sekä naapurin Tapani. Ja eihän tätä etuutta olekkaan tarkoitettu messevää  rahalahjaa varten, vaan kompensoimaan lapsen huollosta aiheutuvia kustannuksia.

Lapsilisä luetaan tuloksi jos perhe joutuu hakemaan toimeentulotukea. Siinä vaiheessa se muuttuu tuloksi, vaikka tuloista sen määrä tai saaminen ei kiinni ole. Pitäisi kuitenkin olla. On järjetöntä antaa suurituloisille rahaa kasvamaan korkoja pankkiin vain siksi, että heilläkin on lapsi. On hullua, että etuus on kaikille sama. Kaikkihan muutenkin riippuu tuloista; verotus, asumistuki, aikanaan eläke. Jopa kotona asuvan opiskelevan nuoren opintorahan määrä riippuu vanhempien tuloista. Siinä vaiheessa vanhempien tuloilla on merkitystä vaikka aikaisempina 17 vuotena lapsilisä on kilahtanut tilille saman suuruisena joka kotiin. Tuloista riippuvilla porrastuksilla lapsilisissä voitaisiin suurituloisten kohdalla tehdyt säästöt ohjata pienituloisille perheille eli sinne, missä sillä rahalla on oikea tarve.  Se lapsilisän perimmäinen tarkoitushan on tukea perheitä lapsen huollosta aiheutuvien kustannuksien kanssa – eikä ison summan kerääminen pesämunaksi yhteiskunnan piikkiin itsenäistyvälle nuorelle.

]]>
20 http://tanjaisa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260627-lapsilisat-tonnien-lahja-vai-oikea-tarve#comments Lapset Lapsilisä Perhe Perussuomalaiset Fri, 07 Sep 2018 18:35:04 +0000 Tanja Vahvelainen http://tanjaisa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260627-lapsilisat-tonnien-lahja-vai-oikea-tarve
MILLOIN SUOMESSA? http://oksanenilona.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259490-milloin-suomessa <p>&quot; Hoidollinen huostaanotto johti kuolemaan&quot; Yksitoista kuukautta vanha Xavier- vauva kuoli huostaanoton aikana Memphisissä. Lastensuojelu oli huostaanottanut lapsen yhdessä 2- vuotiaan sisaruksensa kanssa koska he kärsivät DiGeorgen syndroomasta. Lastensuojelun mukaan (HUOM.)vanhemmilla ei ollut riittävää koulutusta lasten asianmukaiseen hoitoon. Lasten piti palata vanhemmilleen lokakuussa mutta lasten isältä puuttui yhden tunnin kurssisuoritus. Lasten isä kuoli auto- onnettomuudessa joulukuun alussa, pian Xavierin kuoleman jälkeen. Vauva löytyi kosteuspyyhe suuhun tungettuna...&quot;</p> <p>SUOMESSA on amerikanmalli ns.lastensuojelussa huostabisneksineen,ja osana tätä kulttuuria ovat myös pakkohuostaanotot sekä hoidolliset huostaanotot(usein pakotettuja). KUN hallitus on ajanut LAINMUKAISIA tukitoimia alas nin,etteivät perheet monessa kaupungissa(kunnissa)saa LAINMUKAISIA PALVELUJAAN,vaan perheille ehdotetaan TAI PAKOTETAAN huostaanottoihin. VASTAUKSIA PERHE-JA PERUSPALVELUMISTERILTÄ SEKÄ MUILTA JOIDEN vastuualuetta NÄMÄ PERHEIDEN JA LASTEN ASIAT OVAT,JA JOTKA OVAT LAKEJA OLLEET SÄÄTÄMÄSSÄ.Mten on varaa laittaa MILJARDILUOKASSA veronmaksajien rahaa ulkolaisten yksityisten sosiaali ja terveydenhoidon firmoille ja sadoille toimijoille TUKEA HUOSTABISNESTÄ,eli sen ympärille kasvatettua&nbsp; kerholaisten määrää,projekteja ynm.kun ei ole varaa antaa suomalaisille perheille lainmukaisia tukiaan ?Miksi ei ministereitä kiinnosta perheiden kysymykset tai niihin vastaaminen tai lastenoikeuksien noudattaminen suomessa?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> " Hoidollinen huostaanotto johti kuolemaan" Yksitoista kuukautta vanha Xavier- vauva kuoli huostaanoton aikana Memphisissä. Lastensuojelu oli huostaanottanut lapsen yhdessä 2- vuotiaan sisaruksensa kanssa koska he kärsivät DiGeorgen syndroomasta. Lastensuojelun mukaan (HUOM.)vanhemmilla ei ollut riittävää koulutusta lasten asianmukaiseen hoitoon. Lasten piti palata vanhemmilleen lokakuussa mutta lasten isältä puuttui yhden tunnin kurssisuoritus. Lasten isä kuoli auto- onnettomuudessa joulukuun alussa, pian Xavierin kuoleman jälkeen. Vauva löytyi kosteuspyyhe suuhun tungettuna..."

SUOMESSA on amerikanmalli ns.lastensuojelussa huostabisneksineen,ja osana tätä kulttuuria ovat myös pakkohuostaanotot sekä hoidolliset huostaanotot(usein pakotettuja). KUN hallitus on ajanut LAINMUKAISIA tukitoimia alas nin,etteivät perheet monessa kaupungissa(kunnissa)saa LAINMUKAISIA PALVELUJAAN,vaan perheille ehdotetaan TAI PAKOTETAAN huostaanottoihin. VASTAUKSIA PERHE-JA PERUSPALVELUMISTERILTÄ SEKÄ MUILTA JOIDEN vastuualuetta NÄMÄ PERHEIDEN JA LASTEN ASIAT OVAT,JA JOTKA OVAT LAKEJA OLLEET SÄÄTÄMÄSSÄ.Mten on varaa laittaa MILJARDILUOKASSA veronmaksajien rahaa ulkolaisten yksityisten sosiaali ja terveydenhoidon firmoille ja sadoille toimijoille TUKEA HUOSTABISNESTÄ,eli sen ympärille kasvatettua  kerholaisten määrää,projekteja ynm.kun ei ole varaa antaa suomalaisille perheille lainmukaisia tukiaan ?Miksi ei ministereitä kiinnosta perheiden kysymykset tai niihin vastaaminen tai lastenoikeuksien noudattaminen suomessa?

]]>
0 http://oksanenilona.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259490-milloin-suomessa#comments Amerikanmalli Hoidollinen huosta Lapset Lastenoikeudet Perhe Tue, 14 Aug 2018 17:23:01 +0000 Ilona Oksanen http://oksanenilona.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259490-milloin-suomessa
VAKAVA VAROITUS suomalaisille perheille http://oksanenilona.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259423-vakava-varoitus-suomalaisille-perheille Suomi 100- ohjelman Kaikille eväät elämään- hankkeessa mitataan vanhempien kaltoinkohtelupotentiaali 11/7/2018 STEAn rahoittama Kaikille eväät elämään – avustusohjelma eriarvoisuuden vähentämiseksi (2017-2020) väittää edistävänsä lasten, nuorten ja perheiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja torjuvansa ylisukupolvista syrjäytymistä. Hankkeessa aiotaan kartoittaa suomalaisvanhempien kaltoinkohtelupotentiaali amerikkalaisella Child Abuse Potential (CAP)- riskiarviointityökalulla. Lokakuun Liike on varoittanut hankkeesta jo vuonna 2016: <a href="https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarjolla-neuvolassa-ensi-vuonna-riskiseulausta-ja-turhia-epailyja" title="https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarjolla-neuvolassa-ensi-vuonna-riskiseulausta-ja-turhia-epailyja">https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarjolla-neuvolassa-ensi-vuonna...</a> Kaltoinkohtelupotentiaalia mittaavan kyselyn avulla etsitään riskiperheitä Child Abuse Potential- kyselylomakkeen toivotaan auttavan viranomaisia löytämään riskiperheet. Suomessa testataan työkalun lyhyttä versiota, jonka on todettu löytävän "riskiperheitä" yhtä tehokkaasti kuin pitkän. (KSLM 25.09.2016 ) Child Abuse Potential- lomaketta testattiin viime vuonna neuvoloissa ja lastenosastoilla Seinäjoella sekä Tampereen yliopistosairaalassa ja se on tarkoitus ottaa laajaan käyttöön tänä vuonna. Kyselyssä lähes jokainen kertoi olevansa onnellinen, mutta huoliakin nousi esille. Yksinäisyyttä tai ahdistusta koki 16 prosenttia vastaajista, köyhyyttä hiukan useampi. Vanhempien testaus aloitetaan neuvoloissa ja laajennetaan perhekeskuksiin. Mukaan on tarkoitus saada myös 3. sektori. Käytännössä testaaminen kohdistuu VAIN julkisia neuvolapalveluja käyttäviin KÖYHIIN ja KESKITULOISIIN suomalaisiin BIOVANHEMPIIN. Testaamisen ULKOPUOLELLE JÄÄVÄT neuvolapalveluista kieltäytyvät, suomen kieltä ymmärtämättömät, YKSITYISIÄ PALVELUJA käyttävät ja sijaishuollon omalääkäripalveluja käyttävät SIJAISVANHEMMAT. Jotta kaikilla neuvolassakävijöillä olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet välttyä riskileimoilta ja ylisukupolviselta syrjäyttämiseltä, Lokakuun Liike esittelee testin ja sen riskit. RISKIVANHEMMAN STATUS TULEE HELPOSTI POTENTIAALIN kaltoinkohtelijan luokkaan voi pudota vastaamalla myöntävästi seuraaviin kysymyksiin: 3. ”Kaiken kodissa pitäisi aina olla järjestyksessä” 5. ”Lasten ei tulisi koskaan olla tottelemattomia” 9. ”Lasten tulisi olla hiljaa ja kuunnella” 19. ”Lapsi tarvitsee hyvin ankaria sääntöjä” – Moni toi esiin, että kodissa pitää olla aina siistiä. Jos vanhempi vastaa näin, hoitotyöntekijä voi kysyä vaikka vanhemman työtaakasta, jaksamisesta ja siitä, aiheuttaako sotkuisuus ahdistusta, kertoi projektipäällikkö Heidi Reunanen MTV- uutisissa. Kyselyn pohjalta arvioidaan perheen tilannetta ja tarvittaessa suunnitellaan tukitoimia. Niitä voivat olla mm. perheneuvola ja lastensuojelu. Kiire ja pienet tulot kaltoinkohtelun riskitekijöinä? Hankkeen puuhanainen on Lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeista tunnettu Eija Paavilainen. Paavilaisen kehittämissä Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) riskilistoissa, joita mm. ensi- ja turvakodit käyttävät, kaltoinkohtelun riskitekijöiksi mainitaan esim. MONILAPSISUUS, YKSINHUOLTAJUUS,AVIOERO,PIENET TULOT,TYÖTTÖMYYS,STRESSI, KIIRE,TUPAKOINTI, ALHAINEN KOULUTUS ja LAPSEN SAIRASTELU ja KOLUNKÄYNTIVAIKEUDET (Flinck &amp; Paavilainen, 2008). Hoitotyön tutkimussäätiö esittää mm. parisuhteeseen liittyvät kysymykset kaltoinkohtelun tunnistamisen menetelmäksi ja nimeää samalla vanhempien keskusteluhaluttomuuden kaltoinkohtelun riskitekijäksi (Hotus, 2015, 7, 11). Riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina ( Ikonen, 2013, 329). Kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen. Perheiden voimavarojen tukemista? Lastensuojelun Keskusliitto (LSKL) koordinoi Kaikille eväät elämään- ohjelman toteutusta ja tukee hankkeiden kehittämistyötä, osaamista ja verkostoitumista sekä viestii hankkeiden tuloksista ja vaikutuksista. Kaikille eväät elämään- hanketoimijat ovat osallistuneet viestintäkoulutuksiin, joissa on opetettu mm. miten markkinoida hankkeet medialle. Yksikään media ei ole maininnut riskiarviointityökalun nimeä eikä kertonut kansalaisille mistä todellisuudessa on kyse. THL lienee ymmärtänyt CAP:n vaarat koska se on julkaissut eettisen suosituksen vastuullisesta mittarin käytöstä. Ohjelma kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön Suomi 100 -avustusohjelmaan, jonka keskeiset tavoitteet ovat mm. kokonaisnäkemys lapsen koko kasvuympäristöstä, perheiden voimavarojen tukeminen sekä tiedon käytettävyys. Lokakuun Liike on aiemmin kirjoittanut toisesta Suomi 100 avustusohjelmaan kuuluvasta Kaikille eväät elämään- hankkeesta nimeltä MunPerheet, jossa perheiden jälleenyhdistämistä hankaloittaneet sijaishuollon edunvalvojat kehittävät perheiden jälleenyhdistämistä: <a href="https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pukit-jalleen-kaalimaan-vartijoina-sijaishuollon-edunvalvojat-perheiden-jalleenyhdistamista-kehittamassa" title="https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pukit-jalleen-kaalimaan-vartijoina-sijaishuollon-edunvalvojat-perheiden-jalleenyhdistamista-kehittamassa">https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pukit-jalleen-kaalimaan-vartijo...</a><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 1 http://oksanenilona.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259423-vakava-varoitus-suomalaisille-perheille#comments Keskiluokka Lapset Neuvola Perhe Suomi 100 Mon, 13 Aug 2018 10:56:08 +0000 Ilona Oksanen http://oksanenilona.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259423-vakava-varoitus-suomalaisille-perheille Espanjan kuningasperhe skandaalien kourissa http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258682-espanjan-kuningasperhe-skandaalien-kourissa <p>Espanjan kuningasperhe alkaa olla huonossa hapessa ja siksi myös kuningaskunnan suosio hiipuu: korruptiota, hämäriä sopimuksia, vihanpitoa perheenjäsenten kesken, laittomia palkkioita, emerituskuningas Juan Carlosin rakastajattaret, avioeron partaalla keikkuva kuningas Felipe II, prinsessa Cristinan puoliso vankilassa talousrötöksistä ja veronkierrosta.&nbsp; Espanjan medialla on ollut paljon materiaalia, millä mällätä.</p><p>Uusin skandaali syntyi aivan äskettäin ja sen nimi on Corinna zu Sayn-Wittgenstein, saksalaissyntyinen liikenainen ja Juan Carlosin entinen rakastajatar, joka jätti kuninkaan muutama vuosi sitten, kun tämä alkoi samaan aikaan heilastella toisen rakastajattaren, valencialaisen liikenaisen kanssa.</p><p>Corinna oli kolme vuotta sitten keskustellut puhelimitse osittain arkaluonteisista asioista korkea-arvoisen poliisiupseerien kanssa, joka oli nauhoittanut keskustelut, jotka nyt vuodatettiin julkisuuteen, El Español-nimisen lehden kautta.</p><p>Nauhojen tiedot ovat aika kylmääviä. Juan Carlos olisi muun muassa sekaantunut erääseen suureen koko Espanjaa kuohuttaneeseen korruptiotapaukseen, josta kuninkaan vävy, entinen käsipalloilija, sittemmin liikemies Iñaki Undagarin istuu nyt viiden vuoden ja kymmenen kuukauden kakkua vankilassa.</p><p>Puoliso Cristina, Juan Carlosin nuorempi tytär, pääsi kuin kuin koira veräjästä, vaikka varsin monet epäilivät hänen tietäneen puolisonsa puuhista tai jopa osallistuneen niihin.</p><p>Nauhoitukset paljastavat edelleen, että Juan Carlosilla olisi salaisia tilejä Sveitsissä serkkunsa nimissä ja että kuningas olisi eräässä vaiheessa laittanut joitakin omaisuuksiaan Marokossa ja muualla Espanjan ulkopuolella Corinnan nimiin, siis jonkinlaista rahanpesua, ja kun välit menivät poikki, vaatinut niitä takaisin. Saiko, sitä ei ole kerrottu.</p><p>Vuonna 2011, kolme vuotta ennen kruunusta luopumistaan norsunmetsästysskandaalin jälkeen Juan Carlos toimi myyntitykkinä Saudi-Arabiassa, jonne espanjalainen yritysrypäs kappasi luotijunahanketta, ja kun miljardikauppa syntyi, kilahti kuninkaan tilille 80 miljoonaa euroa,kymmenen kertaa enemmän kuin mitä kuningasperhe saa valtionbudjetista vuosittain.</p><p>Ahneudella ei noissa piireissä ole mitään rajaa, sillä talouslehti Forbesin vuosia sitten tekemän arvion mukaan Juan Carlosin yksityinen omaisuus olisi noin kaksi miljardia euroa, mutta se ei näytä riittävän, vaan kuningas haalii lisää maallista mammonaa.</p><p>Perheriitojen keskiössä ovat puolestaan olleet emeritakuningatar Sofia ja nuorempi kuningatar Letizia, joiden välit ovat jo pitkään olleet tulehtuneet. Tämä pulpahti jysähtäen julkisuuteen Palma de Mallorcan katedraalissa, jossa pidetyn pääsiäismessun jälkeen Letizia nahisteli anoppinsa kanssa ja pyyhkäisi näyttävällä eleellä pois suukon, jonka Sofia suikkasi lapsenlapsensa, kruununperijätär Leonorin otsalle.</p><p>Juan Carlosin naisseikkailut ovat puolestaan aiheuttaneet sen, etteivät kuningas ja Sofia ole enää vuosiin kesksutelleet yksityisesti mitään, vaan asiat on hoidettu sihteerien välityksellä, siis edelleen espanjalaismedian tietojen mukaan.</p><p>Juan Carlos on ollut aikamoinen, espanjalaisittain mujeriego, naistenmies, mutta tuskin pärjää isoisälleen Alfonso XIII:lle, jolla alkuvuodesta julkaistun elämänkertakirjan mukaan ehti olla 108 rakastajatarta, joista yksi kesti kunkkua peräti kahdeksan vuotta.</p><p>Eipä ihme, että veronmaksajien puolesta tuohtunut tv-kommentaattori kysyi:&quot;Miksi meidän pitää maksaa kuninkaan panot?&quot; Siis Juan Carlosin, ei enää isoisän.</p><p>Olisi voinut myös kysyä, mihin Espanja tarvitsee tämänkaltaista skandaalista toiseen rypevää kuningasperhettä&nbsp; tai ylipäätänsä kuningaskuntaa.Espanjalaiset voisivat hyvin toistaa vuoden 1931 tapahtumat, kun Espanja muuttui tasavallaksi, rakastaja Alfonso sai potkut ja lähti maanpakoon.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Espanjan kuningasperhe alkaa olla huonossa hapessa ja siksi myös kuningaskunnan suosio hiipuu: korruptiota, hämäriä sopimuksia, vihanpitoa perheenjäsenten kesken, laittomia palkkioita, emerituskuningas Juan Carlosin rakastajattaret, avioeron partaalla keikkuva kuningas Felipe II, prinsessa Cristinan puoliso vankilassa talousrötöksistä ja veronkierrosta.  Espanjan medialla on ollut paljon materiaalia, millä mällätä.

Uusin skandaali syntyi aivan äskettäin ja sen nimi on Corinna zu Sayn-Wittgenstein, saksalaissyntyinen liikenainen ja Juan Carlosin entinen rakastajatar, joka jätti kuninkaan muutama vuosi sitten, kun tämä alkoi samaan aikaan heilastella toisen rakastajattaren, valencialaisen liikenaisen kanssa.

Corinna oli kolme vuotta sitten keskustellut puhelimitse osittain arkaluonteisista asioista korkea-arvoisen poliisiupseerien kanssa, joka oli nauhoittanut keskustelut, jotka nyt vuodatettiin julkisuuteen, El Español-nimisen lehden kautta.

Nauhojen tiedot ovat aika kylmääviä. Juan Carlos olisi muun muassa sekaantunut erääseen suureen koko Espanjaa kuohuttaneeseen korruptiotapaukseen, josta kuninkaan vävy, entinen käsipalloilija, sittemmin liikemies Iñaki Undagarin istuu nyt viiden vuoden ja kymmenen kuukauden kakkua vankilassa.

Puoliso Cristina, Juan Carlosin nuorempi tytär, pääsi kuin kuin koira veräjästä, vaikka varsin monet epäilivät hänen tietäneen puolisonsa puuhista tai jopa osallistuneen niihin.

Nauhoitukset paljastavat edelleen, että Juan Carlosilla olisi salaisia tilejä Sveitsissä serkkunsa nimissä ja että kuningas olisi eräässä vaiheessa laittanut joitakin omaisuuksiaan Marokossa ja muualla Espanjan ulkopuolella Corinnan nimiin, siis jonkinlaista rahanpesua, ja kun välit menivät poikki, vaatinut niitä takaisin. Saiko, sitä ei ole kerrottu.

Vuonna 2011, kolme vuotta ennen kruunusta luopumistaan norsunmetsästysskandaalin jälkeen Juan Carlos toimi myyntitykkinä Saudi-Arabiassa, jonne espanjalainen yritysrypäs kappasi luotijunahanketta, ja kun miljardikauppa syntyi, kilahti kuninkaan tilille 80 miljoonaa euroa,kymmenen kertaa enemmän kuin mitä kuningasperhe saa valtionbudjetista vuosittain.

Ahneudella ei noissa piireissä ole mitään rajaa, sillä talouslehti Forbesin vuosia sitten tekemän arvion mukaan Juan Carlosin yksityinen omaisuus olisi noin kaksi miljardia euroa, mutta se ei näytä riittävän, vaan kuningas haalii lisää maallista mammonaa.

Perheriitojen keskiössä ovat puolestaan olleet emeritakuningatar Sofia ja nuorempi kuningatar Letizia, joiden välit ovat jo pitkään olleet tulehtuneet. Tämä pulpahti jysähtäen julkisuuteen Palma de Mallorcan katedraalissa, jossa pidetyn pääsiäismessun jälkeen Letizia nahisteli anoppinsa kanssa ja pyyhkäisi näyttävällä eleellä pois suukon, jonka Sofia suikkasi lapsenlapsensa, kruununperijätär Leonorin otsalle.

Juan Carlosin naisseikkailut ovat puolestaan aiheuttaneet sen, etteivät kuningas ja Sofia ole enää vuosiin kesksutelleet yksityisesti mitään, vaan asiat on hoidettu sihteerien välityksellä, siis edelleen espanjalaismedian tietojen mukaan.

Juan Carlos on ollut aikamoinen, espanjalaisittain mujeriego, naistenmies, mutta tuskin pärjää isoisälleen Alfonso XIII:lle, jolla alkuvuodesta julkaistun elämänkertakirjan mukaan ehti olla 108 rakastajatarta, joista yksi kesti kunkkua peräti kahdeksan vuotta.

Eipä ihme, että veronmaksajien puolesta tuohtunut tv-kommentaattori kysyi:"Miksi meidän pitää maksaa kuninkaan panot?" Siis Juan Carlosin, ei enää isoisän.

Olisi voinut myös kysyä, mihin Espanja tarvitsee tämänkaltaista skandaalista toiseen rypevää kuningasperhettä  tai ylipäätänsä kuningaskuntaa.Espanjalaiset voisivat hyvin toistaa vuoden 1931 tapahtumat, kun Espanja muuttui tasavallaksi, rakastaja Alfonso sai potkut ja lähti maanpakoon.

 

]]>
18 http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258682-espanjan-kuningasperhe-skandaalien-kourissa#comments Ulkomaat Espanja Kuningas Perhe Skandaalit Thu, 26 Jul 2018 09:24:36 +0000 Antti Halinen http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258682-espanjan-kuningasperhe-skandaalien-kourissa
Mikä on perhe ja mihin sen pitäisi vaikuttaa? http://annaaaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256666-mika-on-perhe-ja-mihin-sen-pitaisi-vaikuttaa <p>Ei ole reilua, että yksien lakien mukaan perheellistä kohdellaan samalla tavalla kuin hyvätuloista sinkkua ja toisten lakien mukaan evätään yhteiskunnan tuet hyvätuloisen perheenjäseniltä. Säädösten tilkitseminen lisäämällä uusia sääntöjä pahentaa tilannetta, ei korjaa sitä. Sääntöviidakolla saadaan aikaan yhä enemmän väliinputoajia mitä mielikuvituksellisemmista tilanteista.</p><p>Keskustelu sosiaaliturvasta ja verotuksesta on elintärkeä hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen kannalta. Jos yksityiskohtien kanssa painiminen tuntuu ylivoimaiselta, on hyvä ottaa pari askelta taaksepäin ja katsoa tätä hieman etäämmältä. Miettiä, mitä oikeasti haluamme ja mitkä ovat ne periaatteet, joilla yhteiskunnan pitäisi osallistua kansalaisten elämäntilanteiden tasaamiseen.</p><p>Perhesuhteet ovat monimuotoistuneet, joten on selvää, että lainsäätäjä käy melkoista kamppailua pysyäkseen perässä. Avataanpa tätä hieman.</p><p>Ensin pitää päättää, ketkä lasketaan kuuluvaksi samaan perheeseen ja mitä se käytännössä tarkoittaa:</p><ul><li><p>ketkä muodostavat perheen? Samassa taloudessa asuvat? Puoliso? Virallistetusta parisuhteesta tai avioliitosta? Entäpä avoliitto ja muut yhteisasumisen muodot? Huollettavat alaikäiset lapset? Entä jo aikuistuneet nuoret ja muut sukulaiset?</p></li><li><p>keihin perheenjäseniin on elatusvelvollisuus? Puolisoon ja muihin kumppaneihin? Alaikäisiin lapsiin? Opiskeleviin aikuisiin lapsiin?</p></li></ul><p>Yksi vaihtoehto on heittää valkoinen pyyhe kehään ja todeta, että perheet ovat niin monimuotoisia, että niitä on mahdoton määritellä. Lisäksi perhemuodot elävät koko ajan, tänä vuonna asutaan yhdessä kokoonpanossa ja ensi vuonna toisessa. Yhdessä asuminenkin on huono kriteeri, voihan perheellä olla syystä tai toisesta useampi asunto.</p><p>Määritelläänpä perhe miten tahansa, porsaanreikiä on helppo nähdä:</p><ul><li><p>jos perusteeksi katsotaan yhteinen asunto, pääsevät myös alivuokralaiset perheenjäseniksi. Toisaalta perheen määritelmää pystyy kiertämään solmimalla vuokrasopimuksia perheenjäsenten kesken, jos vuokranmaksu on kriteeri.</p></li><li><p>yhdessä asuvat henkilöt selviävät joka tapauksessa halvemmalla, koska kustannuksia voidaan jakaa. Yksi jääkaappi ja tiskikone palvelee useampaakin henkilöä helposti.</p></li><li><p>elatusvelvollisuuden toteutumista on vaikea todentaa. Lastensuojelu huolehtii tästä alaikäisten lasten kohdalla, mutta muuten on vaikea valvoa, kohteleeko perheen elättäjä muita riittävän tasapuolisesti. Näin ollen hyvätuloisen puoliso voi joko olla mukavassa taloudellisessa asemassa tai kokea saavansa lähinnä leivänmuruja pöydän alta. Vaikka virallista elatusvelvollisuutta ei olisi, voivat hyvätuloisen kanssa samassa asunnossa asuvat hyötyä järjestelystä paljonkin.</p></li></ul><p>Miten yhteiskunnan pitäisi suhtautua tähän? Ainakin yhdenmukaisesti kaikissa tilanteissa. Nykyisinhän tilanne on sietämätön. Verotuksessa olemme kaikki yksilöitä riippumatta elätettävien määrästä (lapsivähennykset ovat olemattomat). Toisaalta tukien suhteen jo keskituloisten perheenjäsenet kuulevat, kuinka tiettyihin tukiin ei ole oikeutta, koska perheen tulot ovat liian suuret.</p><p>Perustulo ja vastaavat ratkaisut ovat yksi askel oikeaan suuntaan. Myös verotusta on korjattava samalla. Emme silti voi väistää sitä, että meidän on määriteltävä perhe ja siihen liittyvä elatusvelvollisuus uudestaan. Jossain määrin joudumme paikkaamaan heikompiosaisten tilannetta harkinnanvaraisilla tuilla. Hyvätuloisen puoliso tulee aina olemaan erilaisessa asemassa kuin työtön yksinhuoltaja. Yhteiskunnan rahat eivät riitä samanlaisiin tukiin molemmille, vaikka se yksinkertaistaisikin järjestelmää.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ei ole reilua, että yksien lakien mukaan perheellistä kohdellaan samalla tavalla kuin hyvätuloista sinkkua ja toisten lakien mukaan evätään yhteiskunnan tuet hyvätuloisen perheenjäseniltä. Säädösten tilkitseminen lisäämällä uusia sääntöjä pahentaa tilannetta, ei korjaa sitä. Sääntöviidakolla saadaan aikaan yhä enemmän väliinputoajia mitä mielikuvituksellisemmista tilanteista.

Keskustelu sosiaaliturvasta ja verotuksesta on elintärkeä hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen kannalta. Jos yksityiskohtien kanssa painiminen tuntuu ylivoimaiselta, on hyvä ottaa pari askelta taaksepäin ja katsoa tätä hieman etäämmältä. Miettiä, mitä oikeasti haluamme ja mitkä ovat ne periaatteet, joilla yhteiskunnan pitäisi osallistua kansalaisten elämäntilanteiden tasaamiseen.

Perhesuhteet ovat monimuotoistuneet, joten on selvää, että lainsäätäjä käy melkoista kamppailua pysyäkseen perässä. Avataanpa tätä hieman.

Ensin pitää päättää, ketkä lasketaan kuuluvaksi samaan perheeseen ja mitä se käytännössä tarkoittaa:

  • ketkä muodostavat perheen? Samassa taloudessa asuvat? Puoliso? Virallistetusta parisuhteesta tai avioliitosta? Entäpä avoliitto ja muut yhteisasumisen muodot? Huollettavat alaikäiset lapset? Entä jo aikuistuneet nuoret ja muut sukulaiset?

  • keihin perheenjäseniin on elatusvelvollisuus? Puolisoon ja muihin kumppaneihin? Alaikäisiin lapsiin? Opiskeleviin aikuisiin lapsiin?

Yksi vaihtoehto on heittää valkoinen pyyhe kehään ja todeta, että perheet ovat niin monimuotoisia, että niitä on mahdoton määritellä. Lisäksi perhemuodot elävät koko ajan, tänä vuonna asutaan yhdessä kokoonpanossa ja ensi vuonna toisessa. Yhdessä asuminenkin on huono kriteeri, voihan perheellä olla syystä tai toisesta useampi asunto.

Määritelläänpä perhe miten tahansa, porsaanreikiä on helppo nähdä:

  • jos perusteeksi katsotaan yhteinen asunto, pääsevät myös alivuokralaiset perheenjäseniksi. Toisaalta perheen määritelmää pystyy kiertämään solmimalla vuokrasopimuksia perheenjäsenten kesken, jos vuokranmaksu on kriteeri.

  • yhdessä asuvat henkilöt selviävät joka tapauksessa halvemmalla, koska kustannuksia voidaan jakaa. Yksi jääkaappi ja tiskikone palvelee useampaakin henkilöä helposti.

  • elatusvelvollisuuden toteutumista on vaikea todentaa. Lastensuojelu huolehtii tästä alaikäisten lasten kohdalla, mutta muuten on vaikea valvoa, kohteleeko perheen elättäjä muita riittävän tasapuolisesti. Näin ollen hyvätuloisen puoliso voi joko olla mukavassa taloudellisessa asemassa tai kokea saavansa lähinnä leivänmuruja pöydän alta. Vaikka virallista elatusvelvollisuutta ei olisi, voivat hyvätuloisen kanssa samassa asunnossa asuvat hyötyä järjestelystä paljonkin.

Miten yhteiskunnan pitäisi suhtautua tähän? Ainakin yhdenmukaisesti kaikissa tilanteissa. Nykyisinhän tilanne on sietämätön. Verotuksessa olemme kaikki yksilöitä riippumatta elätettävien määrästä (lapsivähennykset ovat olemattomat). Toisaalta tukien suhteen jo keskituloisten perheenjäsenet kuulevat, kuinka tiettyihin tukiin ei ole oikeutta, koska perheen tulot ovat liian suuret.

Perustulo ja vastaavat ratkaisut ovat yksi askel oikeaan suuntaan. Myös verotusta on korjattava samalla. Emme silti voi väistää sitä, että meidän on määriteltävä perhe ja siihen liittyvä elatusvelvollisuus uudestaan. Jossain määrin joudumme paikkaamaan heikompiosaisten tilannetta harkinnanvaraisilla tuilla. Hyvätuloisen puoliso tulee aina olemaan erilaisessa asemassa kuin työtön yksinhuoltaja. Yhteiskunnan rahat eivät riitä samanlaisiin tukiin molemmille, vaikka se yksinkertaistaisikin järjestelmää.

]]>
7 http://annaaaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256666-mika-on-perhe-ja-mihin-sen-pitaisi-vaikuttaa#comments Liberaalipuolue Perhe Sosiaaliturva Sun, 10 Jun 2018 16:55:54 +0000 Anna Aaltonen http://annaaaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256666-mika-on-perhe-ja-mihin-sen-pitaisi-vaikuttaa
Urakehitystä arvokkaampaa http://tiinaahva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256093-urakehitysta-arvokkaampaa <p>Joka valitsee tutkimuksen mittarit, valitsee, minkä lopputuloksen saa.</p><p>Niinpä tänään julkaistu tutkimus kotihoidontuen &rsquo;haitallisista vaikutuksista&rsquo; äitien työllistymiselle ei yllätä. Jos selvitetään, mitä tapahtuu äitien ollessa pari vuotta pienten lastensa kanssa kotona poissa työelämästä ja saadaan tulokseksi äitien heikompi työllisyys, se nyt ei ole kovinkaan mullistava uutinen.</p><p>Todellinen kysymys on, miksi me mittaamme kotihoidontuen hyödyllisyyttä työllisyysluvuilla? Eivät kotihoidontuen puolestapuhujat, itseni mukaan lukien, ole koskaan väittäneet kotihoidontuen olevan työllisyyttä tukeva toimenpide.</p><p>Elämässä kun on muutakin vaalimisen arvoista kuin taloudellinen menestys ja työ.</p><p>Kotihoidontuki on vapautta, perhe-elämää ja onnellisuutta tukeva toimenpide. Kotikasvatus on - joistakin harhaanjohtavista otsikoista huolimatta - saman tutkimuksen mukaan lapsen tulevaisuuden kannalta ihan yhtä hyvää kuin varhaiskasvatus. Kotihoidontuki mahdollistaa perheiden, yhteiskunnan perusyksiköiden, aidon valinnanvapauden siitä, miten arkensa ja lapsensa kasvatuksen järjestävät. Se mahdollistaa äideille - tai isille - perhearjen, jossa lapsen kasvun tukeminen on päätoiminen ammatti.&nbsp; Kotihoidontuki tukee lapsen oikeutta vanhempiinsa ja parhaimmillaan lisää ihmisten onnellisuutta.</p><p>Sen puolustamisessa ei ole mitään väärää, ei tänään eikä tulevaisuudessa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Joka valitsee tutkimuksen mittarit, valitsee, minkä lopputuloksen saa.

Niinpä tänään julkaistu tutkimus kotihoidontuen ’haitallisista vaikutuksista’ äitien työllistymiselle ei yllätä. Jos selvitetään, mitä tapahtuu äitien ollessa pari vuotta pienten lastensa kanssa kotona poissa työelämästä ja saadaan tulokseksi äitien heikompi työllisyys, se nyt ei ole kovinkaan mullistava uutinen.

Todellinen kysymys on, miksi me mittaamme kotihoidontuen hyödyllisyyttä työllisyysluvuilla? Eivät kotihoidontuen puolestapuhujat, itseni mukaan lukien, ole koskaan väittäneet kotihoidontuen olevan työllisyyttä tukeva toimenpide.

Elämässä kun on muutakin vaalimisen arvoista kuin taloudellinen menestys ja työ.

Kotihoidontuki on vapautta, perhe-elämää ja onnellisuutta tukeva toimenpide. Kotikasvatus on - joistakin harhaanjohtavista otsikoista huolimatta - saman tutkimuksen mukaan lapsen tulevaisuuden kannalta ihan yhtä hyvää kuin varhaiskasvatus. Kotihoidontuki mahdollistaa perheiden, yhteiskunnan perusyksiköiden, aidon valinnanvapauden siitä, miten arkensa ja lapsensa kasvatuksen järjestävät. Se mahdollistaa äideille - tai isille - perhearjen, jossa lapsen kasvun tukeminen on päätoiminen ammatti.  Kotihoidontuki tukee lapsen oikeutta vanhempiinsa ja parhaimmillaan lisää ihmisten onnellisuutta.

Sen puolustamisessa ei ole mitään väärää, ei tänään eikä tulevaisuudessa.

]]>
21 http://tiinaahva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256093-urakehitysta-arvokkaampaa#comments Kotimaa Kotihoidontuki Perhe Perhearvot Varhaiskasvatus Wed, 30 May 2018 11:38:46 +0000 Tiina Ahva http://tiinaahva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256093-urakehitysta-arvokkaampaa
Siirtykäämme perheverotukseen http://tomlindblom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255411-siirtykaamme-perheverotukseen <p>Kun tällainen veroneuvonnan ja talouskonsultoinnin vanhempi sekatyömies kuulee, että Suomessa ei enää tehdä ja synny lapsia samaan tahtiin kuin ennen tulee tälle ensiksi mieleen, että jotain vikaa nuorisossa taas, mutta heti siitä yli päästyään alkaa myös miettimään, että mitä lääkkeeksi. Ja jos sinulla-on-vasara-ovat-kaikki-ongelmat-nauloja-logiikka seuraten tarjoa keski-ikäinen veroneuvonnan ammattilainen ratkaisuksi perheverotusta. Eli sellaista rakennetta, jota myös muualla tavataan, jossa perheen tulot lasketaan yhteen ja jaetaan verotuksessa perheenjäsenten lukumäärän mukaisesti. Toki niin, että ao. tulon tienaaja maksaa ja vastaa itse veroistaan. Kaltaisessamme veroprogressio-ei-paratiisissa lisäperheenjäsenen hankkiminen olisi näin myös taloudellisesti palkitsevaa ja kun se kohdistuisi, jos taloudellista menestystä niin halutaan ajatella, myös paremmin pärjääviin, saataisiin ehkä mukaan myös hiukan kannustavuutta, joka nykyjärjestelmässä loistaa poissaolollaan. Samaa periaatetta soveltaisin myös eläkevakuutusmaksuihin, eli että niitä enemmän kerryttänyt voisi siirtää niistä osan sille osapuolelle joka esimerkiksi jäänyt kotiin hoitamaan perheverotuksen tuottamaa suureperhettään.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun tällainen veroneuvonnan ja talouskonsultoinnin vanhempi sekatyömies kuulee, että Suomessa ei enää tehdä ja synny lapsia samaan tahtiin kuin ennen tulee tälle ensiksi mieleen, että jotain vikaa nuorisossa taas, mutta heti siitä yli päästyään alkaa myös miettimään, että mitä lääkkeeksi. Ja jos sinulla-on-vasara-ovat-kaikki-ongelmat-nauloja-logiikka seuraten tarjoa keski-ikäinen veroneuvonnan ammattilainen ratkaisuksi perheverotusta. Eli sellaista rakennetta, jota myös muualla tavataan, jossa perheen tulot lasketaan yhteen ja jaetaan verotuksessa perheenjäsenten lukumäärän mukaisesti. Toki niin, että ao. tulon tienaaja maksaa ja vastaa itse veroistaan. Kaltaisessamme veroprogressio-ei-paratiisissa lisäperheenjäsenen hankkiminen olisi näin myös taloudellisesti palkitsevaa ja kun se kohdistuisi, jos taloudellista menestystä niin halutaan ajatella, myös paremmin pärjääviin, saataisiin ehkä mukaan myös hiukan kannustavuutta, joka nykyjärjestelmässä loistaa poissaolollaan. Samaa periaatetta soveltaisin myös eläkevakuutusmaksuihin, eli että niitä enemmän kerryttänyt voisi siirtää niistä osan sille osapuolelle joka esimerkiksi jäänyt kotiin hoitamaan perheverotuksen tuottamaa suureperhettään. 

]]>
0 http://tomlindblom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255411-siirtykaamme-perheverotukseen#comments Lapsia Perhe Vero Wed, 16 May 2018 19:28:45 +0000 Tom Lindblom http://tomlindblom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255411-siirtykaamme-perheverotukseen
Niin muuttuu maailma Eskoseni http://tarjakaltiomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251992-niin-muuttuu-maailma-eskoseni <p>&nbsp;</p><p>Tänään suurin kirjaimin aamulehti huutaa lakimuutoksia, jotta naisten häirintä loppuisi tai ainakin tulisi rangaistuksen piiriin.</p><p>Kirjojani kirjoittaessani olen katsonut naima-asiaa sekä miehen että naisen näkökulmasta. Naisen näkökulmasta naisena ja miehen näkökulmasta myös empaattisesti. Näytelmässä Nummisuutarin Esko, aikuisten maailma näyttää pelottavalta, kun naisen lähestyminen miehenä on kovin vaikeaa. Tarvitaan puhemiehiä ja kylän naisia, jotta Esko uskaltautuu kosimaan mielitiettyään. Näytelmän maailmassa on selvää, että naimalupa on avioliitto. Avioliitto on yhteiskunnallisena järjestelynä miehen ja naisen keskinäinen sopimus keskinäisestä läheisyydestä. Miehen ja naisen keskinäinen läheisyys on melko voimallinen asia: se on elämän jatkuvuuden asia.</p><p>Mies ja nainen ovat luonteeltaan erilaiset. He ovat tarkoitetut tuottamaan yhdessä keskinäisen järjestelynsä siivittämänä yhteisen jälkeläisen/jälkeläisiä, jotta heillä on perhe ja jotta suku jatkuu. Ihmiskunnassa suvun jatkumisen merkitys on tulevaisuusasia.</p><p>1960-luvulla Eskon ja muidenkin ihmisten tuli seksuaalisen vapautumisen myötä opetella uudenlainen lähestyminen naima-asiaan. Eivät ihmiset muutenkaan aina ole tienneet, ei avioliittoinstituutiostakaan huolimatta, kaikkien jälkeläisten biologisia vanhempia. Jotta yhteiskunta toimii ja ihmisten taloudelliset järjestelyt olisivat tolkullisia ja normaaleja, pitää kuitenkin elämässä elää säädyllisesti. Seksuaalisesta vapautumisesta huolimatta normaalissa elämäntavassa ihmissuhteet on järjestetty niin, että lapsista huolehditaan, että ihmiset voivat yleensä hyvin ja voivat tehdä työtä elämänsä hyväksi.</p><p>Tämän päivän Helsingin Sanomat (9.3.2018) kuuluttaa eduskuntaa tekemään lainsäädäntöön sanamuotoja, joiden mukaan tulisi selväksi, mitä tarkoittaa suostumus sukupuoliyhdyntään ja miten sitä lainsäädännöllisesti pitäisi voida tulkita. Ennen seksuaalista vapautumista suostumus yhdyntään on tarkoittanut yksiselitteisesti avioliittoa. Jos ennen avioliiton solmimista pari kävi vuodeyhteyteen, muu yhteisö ohjasi heitä solmimaan avioliiton. Sillä tavalla yhteiskunnallista vakautta on pidetty yllä. On ollut harvinaista, että naisella olisi ollut lapsia kasvatettavanaan yksin ilman puolisoa.</p><p>Kirjoitin Twitterissä &rdquo;Ihmislaji on nisäkästyyppinen laji, jolla on biologinen tarve lisääntyä. Ihmisellä perhesuunnittelu, jota voi olla lajin nais- tai miespuolisella henkilöllä pariskunnan osalta. Ihmiseen vaikuttaa luonto, jota EI voi politiikalla estää, mutta voi sivistää.&rdquo;</p><p>Länsimaisen yhteiskuntamallin perustana on se, että avioliitto on miehen ja naisen liitto ja että yhteiskunta malli on yksiavioinen. Tämä on kristillinen yhteiskuntakäsitys, joka on muodostunut ja jota on ylläpidetty länsimaisessa elämänpiirissä sekä vähitellen että tietoisesti asian merkityksen varmentuessa jo noin 2000 vuotta Raamatun kirjoittamisen jälkeen ja ajanlaskun alusta alkaen. Raamatussa tästä yhteiskuntamallista ei kerrota kaikkea, koska Raamattu on kirjoitettu noin 2000 vuotta sitten ja siihen perustuvaa yhteiskuntamallia on kehitetty kirkon suojissa siitä lähtien. Yhteiskuntamallin perusta siis on miehen ja naisen välinen avioliitto. Kirjoitan tämän mallin taustaa ihmiskunnan kehityksessä kirjassani &rdquo;Ruusunmarjoja piikkipensaissa-vuoropuhelu Simonen kanssa&rdquo; sekä myös kirjoissani Kristillinen filosofia (Elisa Kirja). Suomalainen lainsäädäntö ja perintöoikeus on laadittu tämän normaalin ihmiskäsityksen mukaan ja sitä tukien.</p><p>Helsingin Sanomien ja eduskunnan ei tarvitsisi nyt kirjoittaa yhteiskunnan perusteita uudelleen, kun voitaisiin todeta, että avioliitto on miehen ja naisen välinen suostumus yhteiseloon. Tämä on normaalin länsimaisen ihmiskäsityksen mukainen asia. Suuri enemmistö ihmisistä tietää tämän ja elää tämän tietäen ja suuri osa ihmisistä myös tämän mukaisesti. Eduskunnan eikä lehdistön tarvitsisi kirjoittaa uudelleen koko ihmiselämän perusteita ja kirjoa, koska se on elämässä koeteltua ja tuotettua elämäntapaa jo pitkältä ajalta. On tietenkin ihmiselämän seikkailua ja koettelusta, että poiketaan yhteisesti luoduista perussäännöistä joskus. Mutta vaikka maailma muuttuukin, Eskoseni, perusasiat pysyvät. Miehen elämässä on aina suuri jännitys lähestyä mielitiettyään, naista, jonka haluaa puolisokseen. Miehen asiana on kunnioittaa naista ja hänen herkkyyttään uuden elämän tuottamisen suhteen. Ihmiselämässä toinen toisensa kunnioitus ei ole liiallinen vaatimus. Avioliittoa solmittaessa koko elämä ja elämän seikkailu on edessä. Mies ja nainen puolisoina ottavat tuon haasteen yhdessä vastaan.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Tänään suurin kirjaimin aamulehti huutaa lakimuutoksia, jotta naisten häirintä loppuisi tai ainakin tulisi rangaistuksen piiriin.

Kirjojani kirjoittaessani olen katsonut naima-asiaa sekä miehen että naisen näkökulmasta. Naisen näkökulmasta naisena ja miehen näkökulmasta myös empaattisesti. Näytelmässä Nummisuutarin Esko, aikuisten maailma näyttää pelottavalta, kun naisen lähestyminen miehenä on kovin vaikeaa. Tarvitaan puhemiehiä ja kylän naisia, jotta Esko uskaltautuu kosimaan mielitiettyään. Näytelmän maailmassa on selvää, että naimalupa on avioliitto. Avioliitto on yhteiskunnallisena järjestelynä miehen ja naisen keskinäinen sopimus keskinäisestä läheisyydestä. Miehen ja naisen keskinäinen läheisyys on melko voimallinen asia: se on elämän jatkuvuuden asia.

Mies ja nainen ovat luonteeltaan erilaiset. He ovat tarkoitetut tuottamaan yhdessä keskinäisen järjestelynsä siivittämänä yhteisen jälkeläisen/jälkeläisiä, jotta heillä on perhe ja jotta suku jatkuu. Ihmiskunnassa suvun jatkumisen merkitys on tulevaisuusasia.

1960-luvulla Eskon ja muidenkin ihmisten tuli seksuaalisen vapautumisen myötä opetella uudenlainen lähestyminen naima-asiaan. Eivät ihmiset muutenkaan aina ole tienneet, ei avioliittoinstituutiostakaan huolimatta, kaikkien jälkeläisten biologisia vanhempia. Jotta yhteiskunta toimii ja ihmisten taloudelliset järjestelyt olisivat tolkullisia ja normaaleja, pitää kuitenkin elämässä elää säädyllisesti. Seksuaalisesta vapautumisesta huolimatta normaalissa elämäntavassa ihmissuhteet on järjestetty niin, että lapsista huolehditaan, että ihmiset voivat yleensä hyvin ja voivat tehdä työtä elämänsä hyväksi.

Tämän päivän Helsingin Sanomat (9.3.2018) kuuluttaa eduskuntaa tekemään lainsäädäntöön sanamuotoja, joiden mukaan tulisi selväksi, mitä tarkoittaa suostumus sukupuoliyhdyntään ja miten sitä lainsäädännöllisesti pitäisi voida tulkita. Ennen seksuaalista vapautumista suostumus yhdyntään on tarkoittanut yksiselitteisesti avioliittoa. Jos ennen avioliiton solmimista pari kävi vuodeyhteyteen, muu yhteisö ohjasi heitä solmimaan avioliiton. Sillä tavalla yhteiskunnallista vakautta on pidetty yllä. On ollut harvinaista, että naisella olisi ollut lapsia kasvatettavanaan yksin ilman puolisoa.

Kirjoitin Twitterissä ”Ihmislaji on nisäkästyyppinen laji, jolla on biologinen tarve lisääntyä. Ihmisellä perhesuunnittelu, jota voi olla lajin nais- tai miespuolisella henkilöllä pariskunnan osalta. Ihmiseen vaikuttaa luonto, jota EI voi politiikalla estää, mutta voi sivistää.”

Länsimaisen yhteiskuntamallin perustana on se, että avioliitto on miehen ja naisen liitto ja että yhteiskunta malli on yksiavioinen. Tämä on kristillinen yhteiskuntakäsitys, joka on muodostunut ja jota on ylläpidetty länsimaisessa elämänpiirissä sekä vähitellen että tietoisesti asian merkityksen varmentuessa jo noin 2000 vuotta Raamatun kirjoittamisen jälkeen ja ajanlaskun alusta alkaen. Raamatussa tästä yhteiskuntamallista ei kerrota kaikkea, koska Raamattu on kirjoitettu noin 2000 vuotta sitten ja siihen perustuvaa yhteiskuntamallia on kehitetty kirkon suojissa siitä lähtien. Yhteiskuntamallin perusta siis on miehen ja naisen välinen avioliitto. Kirjoitan tämän mallin taustaa ihmiskunnan kehityksessä kirjassani ”Ruusunmarjoja piikkipensaissa-vuoropuhelu Simonen kanssa” sekä myös kirjoissani Kristillinen filosofia (Elisa Kirja). Suomalainen lainsäädäntö ja perintöoikeus on laadittu tämän normaalin ihmiskäsityksen mukaan ja sitä tukien.

Helsingin Sanomien ja eduskunnan ei tarvitsisi nyt kirjoittaa yhteiskunnan perusteita uudelleen, kun voitaisiin todeta, että avioliitto on miehen ja naisen välinen suostumus yhteiseloon. Tämä on normaalin länsimaisen ihmiskäsityksen mukainen asia. Suuri enemmistö ihmisistä tietää tämän ja elää tämän tietäen ja suuri osa ihmisistä myös tämän mukaisesti. Eduskunnan eikä lehdistön tarvitsisi kirjoittaa uudelleen koko ihmiselämän perusteita ja kirjoa, koska se on elämässä koeteltua ja tuotettua elämäntapaa jo pitkältä ajalta. On tietenkin ihmiselämän seikkailua ja koettelusta, että poiketaan yhteisesti luoduista perussäännöistä joskus. Mutta vaikka maailma muuttuukin, Eskoseni, perusasiat pysyvät. Miehen elämässä on aina suuri jännitys lähestyä mielitiettyään, naista, jonka haluaa puolisokseen. Miehen asiana on kunnioittaa naista ja hänen herkkyyttään uuden elämän tuottamisen suhteen. Ihmiselämässä toinen toisensa kunnioitus ei ole liiallinen vaatimus. Avioliittoa solmittaessa koko elämä ja elämän seikkailu on edessä. Mies ja nainen puolisoina ottavat tuon haasteen yhdessä vastaan.

 

 

]]>
2 http://tarjakaltiomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251992-niin-muuttuu-maailma-eskoseni#comments Länsimainen talous Perhe Perhemalli Fri, 09 Mar 2018 09:37:37 +0000 Tarja Kaltiomaa http://tarjakaltiomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251992-niin-muuttuu-maailma-eskoseni
Kuka puolustaisi perheitä? http://samulivoutila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251934-kuka-puolustaisi-perheita <p>Perinteiset perheet on ajettu ahtaalle. Säälimätön hyökkäys yhteiskuntamme perusyksikköä vastaan on raju ja häikäilemätön. Milloin punavihreä humppajengi hyökkää rehellisiä perheenäitejä vastaan, milloin vaaditaan veronmaksajia rahoittamaan heidän unelmansa poikien ja tyttöjen sukupuolenvaihdosleikkauksista. Kuplassa on hapot nousseet näemmä pinnalle.</p><p>Puolustan rehellisiä suomalaisia perheitä. Äitejä ja isiä. Teillä on suurin vastuu kansakuntamme tulevaisuudesta. Tulevathan oppi ja arvot kotoa eikä päiväkodeista, joihin entinen koti, uskonto ja isänmaa -puolue kokoomus haluaa ajaa imeväiset lapset äitiensä rinnoilta. Surullista, kuinka entinen kykypuolue on sortunut vihervasemmiston narratiiviin arvopolitiikassa.</p><p>Politiikka on arvoja ja valintoja täynnä. Edustamani nuorisojärjestö ei tule alistumaan punavihreään arvososialismiin, jossa mikään ei ole pyhää ja mitä oudompi ehdotus on, sitä kiivaammin sitä ajetaan. Kaus ovat jääneet Linkolat, Seppäset ja Tannerit. Poliittiset perinteet uhrattiin utopian edessä.</p><p>Rehelliset perheäidit ja -isät kaipaavat apua, eivät sekasortoa. Olemme<a href="https://www.ps-nuoret.fi/wp-content/uploads/2017/05/Tavoiteohjelma-2020-PSNuoret.pdf"> esittäneet</a> perheille apua verotuksen ja synnytysrahan muodossa. Puolustamme vanhempien oikeutta päättää itse, miten ja missä jälkikasvunsa kasvattavat. Lapset kuuluvat vanhemmilleen, eivät punavihreään terratorioon, jossa leikitään yhteiskuntakokeilua. Arvoja. Valintoja. Perinteisten perheiden puolustamista.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perinteiset perheet on ajettu ahtaalle. Säälimätön hyökkäys yhteiskuntamme perusyksikköä vastaan on raju ja häikäilemätön. Milloin punavihreä humppajengi hyökkää rehellisiä perheenäitejä vastaan, milloin vaaditaan veronmaksajia rahoittamaan heidän unelmansa poikien ja tyttöjen sukupuolenvaihdosleikkauksista. Kuplassa on hapot nousseet näemmä pinnalle.

Puolustan rehellisiä suomalaisia perheitä. Äitejä ja isiä. Teillä on suurin vastuu kansakuntamme tulevaisuudesta. Tulevathan oppi ja arvot kotoa eikä päiväkodeista, joihin entinen koti, uskonto ja isänmaa -puolue kokoomus haluaa ajaa imeväiset lapset äitiensä rinnoilta. Surullista, kuinka entinen kykypuolue on sortunut vihervasemmiston narratiiviin arvopolitiikassa.

Politiikka on arvoja ja valintoja täynnä. Edustamani nuorisojärjestö ei tule alistumaan punavihreään arvososialismiin, jossa mikään ei ole pyhää ja mitä oudompi ehdotus on, sitä kiivaammin sitä ajetaan. Kaus ovat jääneet Linkolat, Seppäset ja Tannerit. Poliittiset perinteet uhrattiin utopian edessä.

Rehelliset perheäidit ja -isät kaipaavat apua, eivät sekasortoa. Olemme esittäneet perheille apua verotuksen ja synnytysrahan muodossa. Puolustamme vanhempien oikeutta päättää itse, miten ja missä jälkikasvunsa kasvattavat. Lapset kuuluvat vanhemmilleen, eivät punavihreään terratorioon, jossa leikitään yhteiskuntakokeilua. Arvoja. Valintoja. Perinteisten perheiden puolustamista.

 

]]>
38 http://samulivoutila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251934-kuka-puolustaisi-perheita#comments Perhe Politiikka PS-Nuoret Thu, 08 Mar 2018 08:22:05 +0000 Samuli Voutila http://samulivoutila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251934-kuka-puolustaisi-perheita
Teen kaikkeni sinun puolestasi http://tuomaskoivuniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250335-teen-kaikkeni-sinun-puolestasi <p>Muistan sen kuin eilisen päivän, kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Kun vastasyntyneen itku kajahti synnytyssalissa ilmoille, sisälläni kulki täysin ennen kokematon tunne, väristys ja liikutus siitä, että oma ja vaimoni elämä on nyt peruuttamattomasti muuttunut. Meillä on vastuu pienestä pojasta, hänen hyvinvoinnistaan ja kasvatuksestaan koko loppuelämämme ajan.</p><p>Yhteiskuntahan on tätä nykyä toki alusta lähtien mukana tuossa hyvinvointi- ja kasvatustyössä ja -vastuussa. Ja valitettavasti joskus käy niin, että osa vanhemmista ei halua tai osaa kantaa ensisijaista vastuuta tuosta tehtävästä, vaan sen on yhteiskunnan ja sijaishuoltajien otettava. Joskus miettii, mikä näihin tapauksiin on syynä? Sekö, etteivät vanhemmat ole itse lapsuudessaan kokeneet rakkauden ja välittämisen lämpöä?</p><p>Kun sain pojan ensimmäisen kerran syliini, rakastuin häneen heti syvästi ja pysyvästi. Samalla lupasin itselleni, että niin kauan kuin elän, olen valmis tekemään ja uhraamaan kaikkeni tuon pienen ja viattoman lapsen hyvän elämän rakentamiseksi.</p><p>Lapsen kasvaessa tulee eteen elämänhetkiä ja ristiriitatilanteita, jotka varsinkin esikoislapsen ollessa kyseessä tulevat vanhemmille vastaan ensimmäistä kertaa. Lapsi kasvattaa silloin vanhempiaan yhtä paljon kuin vanhemmat häntä. Ilon hetkillä on hyvä riemuita lapsen mukana, epävarmuuden hetkillä on hyvä rohkaista, surun hetkellä lohduttaa ja riitahetkinä on aika antaa lapselle anteeksi. Rakkaus ja välittäminen ovat parhaimpia kasvattamisen keinoja lapsen tiellä kohti aikuisuutta ja mahdollisesti omaa vanhemmuutta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Muistan sen kuin eilisen päivän, kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Kun vastasyntyneen itku kajahti synnytyssalissa ilmoille, sisälläni kulki täysin ennen kokematon tunne, väristys ja liikutus siitä, että oma ja vaimoni elämä on nyt peruuttamattomasti muuttunut. Meillä on vastuu pienestä pojasta, hänen hyvinvoinnistaan ja kasvatuksestaan koko loppuelämämme ajan.

Yhteiskuntahan on tätä nykyä toki alusta lähtien mukana tuossa hyvinvointi- ja kasvatustyössä ja -vastuussa. Ja valitettavasti joskus käy niin, että osa vanhemmista ei halua tai osaa kantaa ensisijaista vastuuta tuosta tehtävästä, vaan sen on yhteiskunnan ja sijaishuoltajien otettava. Joskus miettii, mikä näihin tapauksiin on syynä? Sekö, etteivät vanhemmat ole itse lapsuudessaan kokeneet rakkauden ja välittämisen lämpöä?

Kun sain pojan ensimmäisen kerran syliini, rakastuin häneen heti syvästi ja pysyvästi. Samalla lupasin itselleni, että niin kauan kuin elän, olen valmis tekemään ja uhraamaan kaikkeni tuon pienen ja viattoman lapsen hyvän elämän rakentamiseksi.

Lapsen kasvaessa tulee eteen elämänhetkiä ja ristiriitatilanteita, jotka varsinkin esikoislapsen ollessa kyseessä tulevat vanhemmille vastaan ensimmäistä kertaa. Lapsi kasvattaa silloin vanhempiaan yhtä paljon kuin vanhemmat häntä. Ilon hetkillä on hyvä riemuita lapsen mukana, epävarmuuden hetkillä on hyvä rohkaista, surun hetkellä lohduttaa ja riitahetkinä on aika antaa lapselle anteeksi. Rakkaus ja välittäminen ovat parhaimpia kasvattamisen keinoja lapsen tiellä kohti aikuisuutta ja mahdollisesti omaa vanhemmuutta.

]]>
0 http://tuomaskoivuniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250335-teen-kaikkeni-sinun-puolestasi#comments Arvot Lapset Perhe Vanhemmuus Fri, 02 Feb 2018 18:07:04 +0000 Tuomas Koivuniemi http://tuomaskoivuniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250335-teen-kaikkeni-sinun-puolestasi
Perheet ja eläkeläiset ovat hyvätuloisia köyhiä http://samik2012.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247413-perheet-ja-elakelaiset-ovat-hyvatuloisia-koyhia <p>Työssäkäyvistä lapsiperheistä ja eläkeläisistä on tullut hyvätuloisia köyhiä. TNS-Kantar julkaisi uusimmassa tutkimuksessaan, että suomalaisten kulutusmenoista peräti lähes 29 % kului vuonna 2016 asumiseen ja energiaan. Ruokaan, ilman ravintola- ja juomakuluja, kulutusmenoista meni enää alle 11 %.<br /><br />Vastaavasti vuonna 1995 asumiseen ja energiaan kului vain reilut 24 % ja ruokaan 14 % kotitalouksien kulutusmenoista. Ja samaan aikaan kotitalouksien kulutusmenot kasvoivat yli 30 % Tilastokeskuksen 1990-2012 tehdyn vertailun mukaan.</p><p>Suomeen on syntynyt uusi yhteiskunnallinen ongelma: hyvätuloiset köyhät. Ihmiset, joilla voi kohtuullisen hyvän työstä saatavat ansiot tai jopa varallisuutta, mutta jotka joutuvat maksamaan kohtuuttomia summia normaaleista elämisen kustannuksista.</p><p>Lapsiperheissä molemmat vanhemmat voivat tehdä täyttä työviikkoa, mutta asumisen kalleus, päivähoitomaksut ja normaalit lasten ja omaan elämään liittyvät menot syövät käytettävissä olevat tulot. Uutena kuluna on syntynyt turvallisuudesta aiheutuvat kulut - mobiililaitteista, turvajärjestelmistä, ylimääräisistä kuskaamisista jne.</p><p>Monella ei ole mahdollista eikä useilla periaatteestakaan ole keinoa hakea tai saada yhteiskunnan tukea. Lapsiperheiden uutena ilmiönä on maahanmuutosta aiheutuvat kulut, lasten ja oman turvallisuuden parantamisessa. Ne, jotka isoilla kaupunkialueilla pystyvät, yrittävät saada lapsensa erikoiskouluihin, sekä oppimisen mutta myös turvallisuuden takia.</p><p>Suomessa ei kerrota, että monissa pääkaupunkiseudun kouluissa on ulkomaalaistaustaisten lasten huumebisnestä, jengejä ja suoranaista väkivaltaa ja sillä uhkaamista suomalaista syntyperää oleviin lapsiin.</p><p>Toinen huolestuttava piirre on köyhtyvät eläkeläiset. Tunnen henkilökohtaisesti ja viimeisten kuukausien aikana olen kohdannut satoja yli 40 vuotta työuraa tehneitä eläkeläisiä, joiden eläke keikkuu siellä 750 euron kieppeillä. Tulot, jotka varmasti eivät sairastuttaessa riitä elämiseen. Ihmisten ainoa vaihtoehto on, että säästössä on jotain.</p><p>Erityisen huolestunut olen siitä, että nämä vanhemmat ikäpolvet koetaan pankkien silmissä pelkkinä uhkina. Jos he myyvät asuntonsa ja eivät ole ennättäneet saada vielä sovitusta kaupasta rahojaan tilille, he eivät voi ostaa uutta pienempää asuntoa, koska heillä ei iän takia ole vakuutta pankin silmissä. Käsittämätöntä.<br /><br />Jokaiselle meistä laskutaitoa omaavalle on selvää, että omistusasumisen kustannukset suurissa kaupungeissa on paljon pienemmät kuin kohtuuttomat vuokra-asumisen kustannukset.</p><p>Tosiasia, jota ei julkisesti myönnetä, on että EU:n talous- ja rahaliiton vakausvaatimusten ja jatkuvan keskittämisen takia terve maalaisjärki rahoituspolitiikasta on hävinnyt. Ne, jotka tatvitsevat lainaa, eivät EMU-pakkopaidan takia sitä saa. Ja ne nuoret, joiden elämisen kustannukset kalliista vuokrakuluista alenisivat, eivät saa pankista asuntolainaa vakuuksien puutteen takia.</p><p>Suomen talous ei kestä kahta asiaa: eurosta johtuvaa turhaa 10 vuoden lamaa ja sitä pakkopaitaa, jonka keskusohjaus antaa täysin eri olosuhteissa Euroopan reunalla asuvalle erityiselle kansalle, ja 2. niitä kestämättömiä kustannuksia, jotka Suomen valtio upottaa maahanmuuttoon ja siitä aiheutuviin haittoihin tavallisille ihmisille.</p><p>Nämä kaikki johtavat tilanteeseen, jossa kulujen maksajina veroina ovat työssäkäyvät lapsiperheet, eläkeläiset ja tavallinen kansa - uudet hyvätuloiset köyhät.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Työssäkäyvistä lapsiperheistä ja eläkeläisistä on tullut hyvätuloisia köyhiä. TNS-Kantar julkaisi uusimmassa tutkimuksessaan, että suomalaisten kulutusmenoista peräti lähes 29 % kului vuonna 2016 asumiseen ja energiaan. Ruokaan, ilman ravintola- ja juomakuluja, kulutusmenoista meni enää alle 11 %.

Vastaavasti vuonna 1995 asumiseen ja energiaan kului vain reilut 24 % ja ruokaan 14 % kotitalouksien kulutusmenoista. Ja samaan aikaan kotitalouksien kulutusmenot kasvoivat yli 30 % Tilastokeskuksen 1990-2012 tehdyn vertailun mukaan.

Suomeen on syntynyt uusi yhteiskunnallinen ongelma: hyvätuloiset köyhät. Ihmiset, joilla voi kohtuullisen hyvän työstä saatavat ansiot tai jopa varallisuutta, mutta jotka joutuvat maksamaan kohtuuttomia summia normaaleista elämisen kustannuksista.

Lapsiperheissä molemmat vanhemmat voivat tehdä täyttä työviikkoa, mutta asumisen kalleus, päivähoitomaksut ja normaalit lasten ja omaan elämään liittyvät menot syövät käytettävissä olevat tulot. Uutena kuluna on syntynyt turvallisuudesta aiheutuvat kulut - mobiililaitteista, turvajärjestelmistä, ylimääräisistä kuskaamisista jne.

Monella ei ole mahdollista eikä useilla periaatteestakaan ole keinoa hakea tai saada yhteiskunnan tukea. Lapsiperheiden uutena ilmiönä on maahanmuutosta aiheutuvat kulut, lasten ja oman turvallisuuden parantamisessa. Ne, jotka isoilla kaupunkialueilla pystyvät, yrittävät saada lapsensa erikoiskouluihin, sekä oppimisen mutta myös turvallisuuden takia.

Suomessa ei kerrota, että monissa pääkaupunkiseudun kouluissa on ulkomaalaistaustaisten lasten huumebisnestä, jengejä ja suoranaista väkivaltaa ja sillä uhkaamista suomalaista syntyperää oleviin lapsiin.

Toinen huolestuttava piirre on köyhtyvät eläkeläiset. Tunnen henkilökohtaisesti ja viimeisten kuukausien aikana olen kohdannut satoja yli 40 vuotta työuraa tehneitä eläkeläisiä, joiden eläke keikkuu siellä 750 euron kieppeillä. Tulot, jotka varmasti eivät sairastuttaessa riitä elämiseen. Ihmisten ainoa vaihtoehto on, että säästössä on jotain.

Erityisen huolestunut olen siitä, että nämä vanhemmat ikäpolvet koetaan pankkien silmissä pelkkinä uhkina. Jos he myyvät asuntonsa ja eivät ole ennättäneet saada vielä sovitusta kaupasta rahojaan tilille, he eivät voi ostaa uutta pienempää asuntoa, koska heillä ei iän takia ole vakuutta pankin silmissä. Käsittämätöntä.

Jokaiselle meistä laskutaitoa omaavalle on selvää, että omistusasumisen kustannukset suurissa kaupungeissa on paljon pienemmät kuin kohtuuttomat vuokra-asumisen kustannukset.

Tosiasia, jota ei julkisesti myönnetä, on että EU:n talous- ja rahaliiton vakausvaatimusten ja jatkuvan keskittämisen takia terve maalaisjärki rahoituspolitiikasta on hävinnyt. Ne, jotka tatvitsevat lainaa, eivät EMU-pakkopaidan takia sitä saa. Ja ne nuoret, joiden elämisen kustannukset kalliista vuokrakuluista alenisivat, eivät saa pankista asuntolainaa vakuuksien puutteen takia.

Suomen talous ei kestä kahta asiaa: eurosta johtuvaa turhaa 10 vuoden lamaa ja sitä pakkopaitaa, jonka keskusohjaus antaa täysin eri olosuhteissa Euroopan reunalla asuvalle erityiselle kansalle, ja 2. niitä kestämättömiä kustannuksia, jotka Suomen valtio upottaa maahanmuuttoon ja siitä aiheutuviin haittoihin tavallisille ihmisille.

Nämä kaikki johtavat tilanteeseen, jossa kulujen maksajina veroina ovat työssäkäyvät lapsiperheet, eläkeläiset ja tavallinen kansa - uudet hyvätuloiset köyhät.

]]>
4 http://samik2012.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247413-perheet-ja-elakelaiset-ovat-hyvatuloisia-koyhia#comments Eläkeläinen köyhyys Perhe Politiikka Sun, 10 Dec 2017 11:23:10 +0000 Sami Kilpeläinen http://samik2012.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247413-perheet-ja-elakelaiset-ovat-hyvatuloisia-koyhia
Perhevapaiden käyttöä voi tulkita isiä kunnioittavallakin tavalla! http://elisacichoracki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246509-perhevapaiden-kayttoa-voi-tulkita-isia-kunnioittavallakin-tavalla <p>Suun napsahtaminen auki hämmästyksestä on kiehtova näky. Ihastelin sitä viime vuoden koulutuksissani useita kertoja kertoessani, että voisin vielä jäädä isyysvapaalle. Hedelmällisyys- ja adoptioiän ohittanut nainen! Palaan jäljempänä miten.</p> <p>Halu näyttää perhevapaan uudistajille paikkaa, ihan niin kuin koiralle konsanaan, se on nyt suuri. Halutaanhan isien perhevapaiden käyttöä tulkita &rdquo;uudistajien&rdquo; taholta yksisilmäisesti, vajavaisin tutkimustiedoin ja muiden maiden käytön perusteella. Erityisesti ihmetyttää miksi edistysvaltiossa halutaan olla perässähiihtäjiä eikä edelläkävijöitä.</p> <p>Perhe-asioissa uudistajat ovat tyypillisesti eri järjestöjen ns. tasa-arvonaisia. Vaikuttaakin, että tasa-arvonaiset ovat uudistuksessa ajamassa omaa ideologista etuaan laajalla rintamalla. Tietämättä mikä on naisen etu.&nbsp; Ajavatko sittenkin miesten etua? Miksi muuten miehet ovat hiljaa? Niin, pitäähän jonkun miestenkin etuja ajaa ja kuka niitä paremmin ajaisi kun naiset. Ovathan naiset ihan parhaita kaikessa muussakin.</p> <p>Tasa-arvonaiset näkevät tunnelin päässä vain tasa-arvoisen miehen ja naisen. Ideologiansa mukaisesti tasa-arvoisen. Perhevapaiden uudistamisessa tämä ideologia on, että isän pitää hoitaa lastaan kotona yhtä paljon kuin äidin. Perheen ja lapsen edusta viis. Tätä halutaan niin kovasti, että kokonaisuus ja perheiden erilaisuus unohdetaan.</p> <p>Tasa-arvonaiset tietävät ajamansa uudistuksen huonontavan lapsen etua. Siis sitä, että isän käyttöön korvamerkityn isyysvapaan pidentäminen heikentää mahdollisuutta hoitaa lasta kotona tilanteessa, jossa isä ei syystä tai toisesta pidä hänelle kiintiöitettyä vapaata. Kiintiövapaata kun ei voi siirtää äidin käyttöön.</p> <p>Taustalla on hallituksen uudistukselle asettama raami kustannusneutraalisuudesta. Tarkoittanee, että kun isälle kiintiöitetty isyysvapaa pitenee, vanhempainvapaa tai kotihoidontukiaika lyhenee.</p> <p>Uudistuksen valmistelussa näyttää puuttuvan halu analysoida miksi tutkijoilla on isien perhevapaiden vähäisestä käyttöasteesta erilaisia tulkintoja. Tasa-arvon perään huutavat nappaavat niistä mieleisensä. Päätyvät syyllistämään kaikki muut paitsi naiset. Puhuvat työnantajien kielteisistä asenteista perhevapaita kohtaan ja että isä käyttää vapaita vain jos vapaan nimi on isyysvapaa. Taitavat työmarkkinajärjestöt ja tasa-arvonaiset itsekin saada oman osansa kun eivät ole saaneet hoidetuksi naisten palkkoja miesten palkkojen tasolle naisvaltaisilla aloilla työn arvostuksen kautta, miksi äidit pienempipalkkaisina pitävät vapaat isien sijaan.</p> <p><strong>Isyysvapaan käyttöä tulkitaan vajavaisin tiedoin</strong></p> <p>Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) voisi kuvitella olevan suhteellisen objektiivinen perhevapaatutkimusten tekijä ja tutkimustulosten esittelijä. Tulosten esittämisestä voi päätellä, että tasa-arvonaisia löytyy sieltäkin.</p> <p>THL on kuvannut perhevapaiden käyttöä ilmeisen tarkoitushakuisesti <a href="https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/perhevapaatutkimus/tilastotietoa-perhevapaiden-kaytosta">ks. kaaviokuva tästä</a>. Kuvassa on silmiin pistävää punaisen käyrän jyrkkä nousu. Sen perusteella ollaan valmiita uskomaan, että isien ns. kiintiövapaat ovat kasvattaneet valtavasti suosiotaan.&nbsp;Miten yksinkertaisina käppyröitään esittelevät tutkimustuloksia lukevia pitävätkään. Lukijan kannalta puuttuu ainakin kaksi tulkintaan oleellisesti vaikuttavaa tekijää, joista toinen on vuosittain syntyneiden lasten määrä. Jos lapsia syntyy enemmän käytetään isyysvapaitakin enemmän ilman, että siitä voidaan tulkita mitään isyysvapaiden suosiosta &nbsp;Toinen seikka, joka taulukosta puuttuu on se monennenko lapsen yhteydessä isyysvapaata on käytetty. Mitä enemmän lapsia perheessä on, sitä enemmän tarvitaan isää jakamaan hoitovastuuta ja pitämään vapaita.</p> <p>Nousevasta punaisesta käyrästä ollaan, ilman mainitsemiani tietoja, oltu kuitenkin valmiita tulkitsemaan isälle korvamerkityn isyysvapaan suosion kasvua. Tämän tulkinnan perusteella halutaan nyt pidentää isän kiintiöisyysvapaata muiden perhevapaiden kustannuksella.</p> <p>Edellä todetuista THL:n käyristä voi kyllä tulkita jotakin isyysvapaasta. Sen, että niillä pyritään vaikuttamaan&nbsp; päätöksentekijöihin tasa-arvonaisten ideologisen intressin mukaisesti.</p> <p><strong>Vallanhimoiset tasa-arvonaiset hivuttautuvat päättämään perheiden sisäisistä asioita</strong></p> <p>Kukaan ei suostu ajattelemaan, että isien perhevapaiden käyttö kehittyy kuten kaikki muukin yhteiskunnassa, hitaasti ja varmasti. Isälähtöisesti, ei työnantaja- tai äitilähtöisesti. Vielä vähemmän tasa-arvonaislähtöisesti.</p> <p>Uudistuksen valmistelussa näyttävät naiset iskevän fiksut päänsä yhteen päästäkseen tyhmään lopputulokseen. Suuret naisjoukot seisovat rintarinnan ajamassa pienten naisjoukkojen kehittelemiä ideoita ja malleja. Kukaan ei ole edustamassa kokonaisvaltaista ja laaja-alaista näkemystä.</p> <p>Järjestöjen tasa-arvonaiset ovat löytäneet hyvät komppaajat. Puolueiden tasa-arvonaiset ovat poliitikon ylivertaisuudessa kylpiessään valmiita unohtamaan ydintehtävänsä. Luoda edellytykset hyvään ja laadukkaaseen perhe-elämään. Vallanhimossa tasa-arvonaiset hivuttautuvat joukolla päättämään perheiden sisäisistä asioista. Siitä kuka lasta perheessä hoitaa.</p> <p>Nämä ylivertaiset tietäjät ovat unohtamassa, että perhe on, ainakin toistaiseksi, yhteiskunnan perusyksikkö ja kaiken hyvinvoinnin perusta. Vaikka loppu silläkin häämöttää. Pianhan joku esittää, että äiti-, isä- ja lapsi-nimike&nbsp; tulee poistaa. Aiheuttavathan nämä täsmänimikkeet mielipahaa niissä, joiden perheissä ei ole äitiä, isää tai lasta. Tämän jälkeen perheissä on enää henkilöitä. Viitteitä tästä antoi isänpäivän aikaan käyty keskustelu isänpäivän muuttamisesta läheisenpäiväksi ja tyttö- ja poikakäsitteiden poistaminen käytöstä.</p> <p><strong>Tasa-arvonaisille annettiin pikkurilli vuoden 2003 uudistuksessa - yrittävät nyt viedä koko käden</strong></p> <p>Perhevapaiden osalta paholaisille, tasa-arvonaisille, annettiin pikkurilli vuoden 2003 uudistuksessa. Isälle korvamerkittiin oma vapaa ns. isäkuukausi edellyttäen, että isä piti kaksi viikkoa vanhempainvapaata. Vapaata ei ollut mahdollista käyttää perheen halutessa, esimerkiksi isän ollessa estynyt, kukaan muu. Nyt paholainen haluaa viedä koko käden.</p> <p>Kukaan ei ole uskaltanut arvioimaan miten isät olisivat vapaita pitäneet jos isäkuukautta ei olisi keksitty. Olisiko isät käyttäneet enemmän vanhempainvapaita. Todennäköisesti. Mitään kasvupyrähdystä ei edellä todetusta THL:n kuvasta vuoden 2003 kohdalta löydy. &nbsp;Silti ansio isyysvapaiden käytön lisääntymistä on annettu isäkuukaudelle.</p> <p>Vuonna 2013 luovuttiin isäkuukaudesta ja isille korvamerkittiin oma, vanhempainvapaasta riippumaton, entistä pidempi vapaa, jonka käytöstä ei ole vielä esitetty tutkimustietoa.&nbsp; Otettua suuntaa halutaan nyt jatkaa olemattomien tutkimustulosten, mutta vahvojen ideologisten näkemysten perusteella.</p> <p>Huomion arvoista on myös, että vuosien 2003 ja 2013 uudistuksia ei toteutettu isien vaatimuksesta. Ihan niin kuin ei nyt valmistelussa olevaakaan. Isät eivät ole huutaneet heille korvamerkittyjen isyysvapaiden pidentämisen perään. Asialla ovat edelleen tasa-arvonaiset.</p> <p>Kuinkakohan moni uudistuksen puuhanaisesta on pienten lasten äiti, ollut edes jossain vaiheessa siis useamman kuin yhden pienen lapsen äiti. Moniko ns. uraäiti, jolla omat uratoiveet ovat&nbsp; edellyttäneet isän jäämistä kotiin hoitamaan työuran keskellä aikaiseksi saatua yhtä lasta. Halutaanko yhden lapsen &rdquo;oma malli&rdquo; joka perheen malliksi?&nbsp;</p> <p>Unohdetaanko, että valtaosa perheistä on tavallisia kahden tai useamman lapsen perheitä, joissa vanhempien omat edut eivät mene lasten etujen edelle. Joissa arjesta selviämiseen käytetään kaikki paukut. Jossa pitää tarkkaan miettiä miten asiat sujuvimmin hoituvat, kuka on paras missäkin hommassa ja tehtävät jaetaan sen mukaan.</p> <p>Tiedän perheen, jossa äiti ei jaksanut pienten lasten kitinöitä vaativan työnsä vuoksi mutta hoiti lasten harrastuksiin ja vaatehuoltoon liittyvät asiat isän keskittyessä lasten hoitamiseen. Perheen sisällä tiedetään ja tunnetaan jokaisen vahvuudet, jotka myös määräävät perhevapaiden käyttäjät, jotta jaksetaan ruuhkavuodet. Joskus on kysymys pienistä joskus suurista järjestelyistä, joihin perheen sisältä etsitään parhaimmat mahdolliset ratkaisut ja asioiden hoitajat. Tasa-arvonaiset yksinkertaistavat nämä moninaiset ja monimutkaiset asiat.</p> <p>Muistan elävästi kolmen pienen lapsen perhe-elämää. Sovimme lasten isän kanssa hektisimpänä aikana jopa niinkin pienen asian kuin, että se kumpi aloittaa illalla lasten hampaan pesun laittaa hammastahnaa koko perheen hammasharjoille. Kaikin tavoin pyrittiin säästämään aikaa ja voimia. Illalla väsyneenä hammastahnatuubin avaaminenkin tuntui rankalta. Kohta tasa-arvonaiset päättävät, että lasten hampaitakin pitää isän ja äidin harjata yhtä paljon ja mistä kaikesta muusta?</p> <p>Hälyyttävintä perhevapaauudistuksissa on, että toinen sukupuoli on päättänyt ja uudistanut ja haluaa edelleen päättää ja uudistaa toista sukupuolta koskevia asioita ilman että &rdquo;porukoissa&rdquo; on isiä tai että isillä olisi omia porukoista. Montako isäporukkaa olet nähnyt perhevapaamalleja esittelevän? Odotan jännityksellä milloin miesten, isien, mitta on täynnä ja mitä silloin tapahtuu.&nbsp; Meille naisille!</p> <p><strong>Äidit synnyttävät &ndash; ainakin toistaiseksi</strong></p> <p>Uudistusta tehtäessä kukaan ei ole halunnut puhua siitä, että ehkä äidit haluavat pitää vapaita enemmän kuin isät. Onhan lapsi alkutaipaleellaan vuoden verran lähempänä äidin sydäntä kuin isän.&nbsp; Ainakin fyysisesti. Raskausaikana kokonaista yhdeksän kuukautta, synnytyksessä ja useamman kuukauden imetysaikana. Yksin äidin huolehtimisen ja hyvinvoinnin varassa.</p> <p>Tästä syystä nainen tietää ja tuntee lapsen edun paremmin ja arvottaa omat työelämän saavutukset vähemmälle kuin mies. Miehet kokevat yleisen käsityksen&nbsp; mukaan arvostuksensa tulevan enemmän työ- kuin perhe-elämästä. Nainen myös nähnee paremmin miten kauas alkuvuosien satsaukset lapsen elämässä kantavat! Miehet tulevat tässä hyvällä sykkeellä perässä.</p> <p>Tasa-arvonaiset eivät halua hyväksyä näitä tosiasioita vaan näyttävät olevan valmiita menemään aina vain pidemmälle. Heille mikään ei riitä. Kaikki merkit viittaavat siihen, että ei aikaakaan kun naiset siirtävät miehille kohtuna ja laittavat miehet synnyttämään &ndash; tasa-arvon nimissä!</p> <p><strong>Lopetetaan isien syyllistäminen ja arvostetaan, että ovat antaneet naisten hoitaa lapsiaan</strong></p> <p>Onko isiä syyllistetty turhaan? Ovatko isät kiltisti antaneet äitien käyttää vapaat puolestaan? Onko se ollut samalla myös miesten etu ja halu? Kaikki ovat saaneet mitä ovat halunneet.</p> <p>Tästähän useimmiten on kysymys. Asia jätetään kertomatta, koska se ei palvele perhevapaauudistuksen tarkoitusperiä. Tasa-arvonaiset haluavat päättää, että kaikki äidit haluavat pitää vapaita yhtä paljon kuin isät. Tasa-arvon nimissä.</p> <p>Maailma kuitenkin muuttuu Eskoseni kuten jo nummisuutareissa todettiin. Niin myös isät!Tässä vapautta ylistävässä maailmassa on vaikea kuvitella, että miehet tulevat käyttämään &rdquo;isäkiintiöiden&rdquo; sanelemina perhevapaitaan yhtään enempää kuin haluavat. He käyttävät vapaita vain, jos haluavat käyttää!</p> <p>Isien ajattelumaailman muutos on ollut aistittavissa jo pitkään. Kysymys ei ole tasa-arvonaisten keksimästä kiintiöstä! Kysymys on nuorten miesten halusta parantaa elämänsä laatua, heidän ymmärryksen lisääntymisestä lapsiensa suhteen, yksinkertaisesti miesten viisaudesta.&nbsp; Näin haluan uskoa. Ja näkeehän muutoksen.</p> <p>Tämän päivän nuoret isät tietävät todennäköisesti omasta isäkokemuksestaan, että luontevaa yhteyttä ja yhdessäoloa lapsen kanssa ei voi rakentaa vasta sitten kun oma työura on kynnetty loppuun. Kun vihdoin on aikaa lapselle. Tässä on se todellinen syy miksi isät osallistuvat enenevässä määrin lastensa hoitoon. Kiitos ja kunnia kuuluu siis isille!</p> <p>Haluaisin vielä herätellä, koska se asiaan oleellisesti liittyy, näkemyksiä siitä, miksi miehillä on naisia parempi asema työelämässä. Ovat senkin omilla toimillaan ansainneet. Kun ovat &rdquo;ei synnyttäjinä&rdquo; vapaampia päättämään miten perhe- ja työelämää yhteen sovittavat.</p> <p>Miehet ovat vastuuntuntoisesti ymmärtäneet, että kaikista töistä ei itsekkäistä syistä voi jäädä perhevapaille. Ei ainakaan milloin vain. Miehet kantavat vastuun yrityksen kannattavuudesta ja menestyksestä tästä syystä naisia paremmin. Ei siksi, että he ymmärtäisivät asiat työnantajien kannalta paremmin vaan yksinkertaisesti siksi, koska heillä on paremmat mahdollisuudet toteuttaa työnantajia miellyttäviä ratkaisuja &rdquo;ei synnyttävinä&rdquo;. Miehet ymmärtävät myös töittensä tärkeyden perheen toimeentulon kannalta &rdquo;ei synnyttävinä&rdquo;.</p> <p>Koska nainen edelleen lapset synnyttää, on selvää, että väärin ajoitettu lapsen synnytys ja siitä johtuva pitkä työstä poissa olo ei saa työnantajilta taputuksia olkapäille. Siihen en kuitenkaan usko, että yhdelläkään työnantajalla on mitään lapsia ja perheen perustamista vastaan. Onhan heillä itselläänkin lapset ja perheet.</p> <p>Olisiko jotakin tehtävissä naisten aseman parantamiseksi? Kyllä on. Naiset voisivat ottaa työnantajansa mukaan perheen perustamissuunnitelmiin jo ennen kuin &rdquo;siemen on kylvetty&rdquo;.&nbsp; Useimmitenhan tämä on mahdollista. Luotaisiin kulttuuri, jossa vaikkapa kehityskeskusteluissa otettaisiin asia puheeksi ja mietittäisiin toteutusta ja vaikka vähän myös ajoitustakin Luojan suomissa rajoissa.</p> <p>Toteutuminen on paljolti kiinni työnantajasta. Jos työnantaja luo toimillaan luottamuksellisen suhteen työntekijöihinsä, on perheasioista keskusteleminen luontevaa ja avointa, samalla tietenkin myös luottamuksellista.</p> <p>Jokainen työnantaja ymmärtää, että perheellisen työntekijän hyvinvointi työssä lähtee perheestä. Perheen hajoamiseen, johon perheen sisäiset ristiriidat lasten hoitovastuun jakaantumisessa liian usein johtavat, näkyvät aina negatiivisella tavalla työssä, työmotivaatiossa ja jaksamisessa. Ei sitä kukaan työnantaja halua. Työnantajan intressissä on edistää kaikin tavoin perheiden hyvää.</p> <p>Perhevapaita tulee hakea kahta kuukautta ennen vapaan alkamista, tietyissä erityistilanteissa vasta kuukautta ennen. Näin lyhyessä ajassa äitiysvapaan ja sitä todennäköisesti seuraavan vanhempainvapaan tehtäväjärjestelyt ovat työnantajille usein vaikeasti toteutettavissa. Ainakin pienillä työnantajilla aivan liian lyhyt aika sijaisen löytämiseen ja perehdyttämiseen.</p> <p>Lainsäätäjät eivät ole näin lyhyestä hakuajasta päättäessään ajatelleet riittävästi työnantajia. Tehtävien uudelleen järjestelyille olisi mahdollista antaa aikaa paljon enemmänkin, kestäähän raskaus sentään kokonaista yhdeksän kuukautta.</p> <p>Takaisin ajatukseeni, ajattelevatko miehet naisia enemmän työnantajan tilannetta ja antavat tästä syystä naisten käyttää perhevapaat. Ei tästäkään yksin ole kysymys.</p> <p>Kyllä työtehtäviensä kivuttomasta hoitamisesta kiinnostuneita naisiakin löytyy ja paljon. He pitävät lyhimmät mahdolliset perhevapaat, jota työnantajan toiminnot kärsivät mahdollisimman vähän perhevapaista.</p> <p>Onhan siinä omakin lehmä ojassa. Äidin työtehtävien, vastuullisten tai vähemmän vastuullisten, jatkuminen perhevapaan jälkeen muuttumattomina. Kukaan kun ei ole korvaamaton! Sama syy toki myös isillä mitä suurimassa määrin. Jos poissaolo jatkuu vuoden tai vuosia riski menettää aikaisemmat työt jollekulle toiselle on suuri. Ei tässä isän kiintiövapaan kasvattaminen mitään auta. Päinvastoin. On monia asioita joita isän kiintiön kasvattaminen ei korjaa, vaan voi jopa huonontaa. Väittäisin, että vastuulliset ja itselle merkitykselliset työt ovat yksi suurin syy miksi isät eivät pidä pitkiä perhevapaajaksoja ja osa äideistä minimipituisena.</p> <p>Kukaan ei näytä ottavan huomioon, että todennäköisesti nämä työelämässä vastuuntuntoisimmat äidit ja isät kantavat raskaimman kortensa yhteiskunnan kekoon. He yrittävät parhaansa mukaan rytmittää työnsä ja vapaa-aikansa niin, että ehtivät olemaan lapsen kanssa muulloinkin kun unilaulun aikaan. Nämä vanhemmat ymmärtävät asiat kokonaisvaltaisesti ottaen huomioon kaikkien neljän intressit, lapsensa, puolisonsa, työnantajansa ja itsensä. Tasa-arvonaisilla on vain yksi intressi, naisten aseman parantaminen.</p> <p>Ottavatko vapaiden pitämisessä tasa-arvon perään huutavat huomioon myöskään sitä, että isät, jotka eivät pidä pitkiä perhevapaita, ottavat nykyään suuremman vastuun lapsestaan työpäivänsä jälkeen iltaisin ja viikonloppuisin kuin mitä isät pari vuosikymmentä sitten. Muistan oman isäni rojahtaneen töistä palattuaan ruokailun jälkeen sohvalle nukkumaan aikaisen heräämisen ja raskaan työpäivän vuoksi.</p> <p>Jaksaisimmeko me naiset aloittaa &rdquo;toisen työpäivän&rdquo; kotiin palattuamme yhtä sujuvasti kuin tämän päivän isät? Onko roolien vaihtaminen isän kanssa sittenkään se mitä äidit haluavat? On huuhaata kuvitella, että naiselle aukeaisi helpompi ja parempi elämä isän pidempien vapaiden myötä. Toinen työpäivä kotona olisi todellista niin kuin on isällekin. Keskimäärin fyysisesti vahvempina se onnistunee miehiltä paremmin.</p> <p>Luulenpa, että näen päivän, jolloin naiset käyvät pitkiä keskusteluja kotona siitä, voisivatko he isien sijaan jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Tuolloin äidit anelevat isiltä vapaiden pitämistä, lupaavat tehdä ruuan valmiiksi kun isä tulee työstä, siivota kodin isän työpäivän aikana lapsen hoidon ohessa, hieroa isän kipeytyneitä niskoja kolme kertaa viikossa&hellip;. saadakseen isät &rdquo;ostetuksi&rdquo; menemään töihin perhevapaiden pitämisen sijaan. Tällainenkin aika voi äideillä vielä olla edessä. Niin makaa kuin petaa!</p> <p><strong>Lapsiaan kotona hoitavat miehet machomiehen maineeseen</strong></p> <p>Kysymys on myös siitä mikä käytäntö on trendikästä. Jos media huutaisi kaikella mahdollisella tavalla niistä sadoista hyvistä asioista mitä isän ja lapsen yhdessäolo tuo pitkässä juoksussa molempien loppuelämään, se olisi siinä.</p> <p>Nyt tilanne on toinen. Media paukuttaa miten vähän isät pitävät perhevapaita ja jo yksin se riittää viestimään vähänkin huonoitsetuntoisemmalle isälle, että koska ei muutkaan isät niin en minäkään jää hoitamaan lasta kotiin isyysvapaata pidemmäksi ajaksi. Vaikka mieli tekisi.</p> <p>Media on imagoinut lastaan hoitavat isät pehmomiehiksi, tohvelisankareiksi ties miksi. On unohdettu, että mies haluaa olla mies isolla M:llä. Macho, lihaksikas, voimakastahtoinen ...</p> <p>Nyt vain tällaisia miehiä kiiruusti miesten julkaisuihin, formula- ja muihin urheilulehtiin kertomaan lapsenhoitoinnostaan ja nautinnollisesta ajasta lapsensa kanssa. Kimi Räikkösestä ja Teemu Selänteestä voisi aloittaa. Kuvin ja sanoin kertoa mitä kaikkea nastaa ja hauskaa lapsen kanssa on puuhasteltu. Heitä löytyy monia muitakin. Ihan tavallisia isiä eri ammateista.</p> <p><strong>Uudistajat muistakaa, että isyysvapaita käyttävät myös naiset</strong></p> <p>Pyydän teitä korvamerkityn isyysvapaan pidentämisen perään huutavia tasa-arvonaisia miettimään kerran jos toisenkin, ajatteko tällä naisten vai miesten etuja. Uskotteko edelleen yksinkertaistettuihin perhevapaatutkimusten tulkintoihinne. Että isät pitävät vain isälle korvamerkittyjä kiintiöperhevapaita minkä vuoksi kiintiötä tulee pidentää. Anteeksi, mielestäni tulkinta kertoo enemmän yksinkertaisista naisista.</p> <p>Ja ihan lopuksi se miten ihmeessä voisin hedelmällisyys- ja adoptioiän ylittäneenä naisena jäädä vielä isyysvapaalle. Helppoa, rakastuisin hedelmällisessä iässä olevaan naiseen, jonka lapsen adoptoisin. Suunnitelmissani ei ole mitään tämänlaatuista. Kaikki kukat saavat kukkia, omassa elämässä kuljen perinteisempiä teitä.</p> <p>Tärkeintä esimerkissä on kuitenkin se, että sen avulla haluan herätellä korvamerkityn isyysvapaan lisäämisen puolesta puhujia sillä, että miesten lisäksi uudistukset tulevat koskemaan myös naisia.</p> <p>Katsotaan josko parin pitkän pohjustuksen jälkeen seuraavalla kerralla pääsisin jo käsiksi omaan perhevapaamalliini.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suun napsahtaminen auki hämmästyksestä on kiehtova näky. Ihastelin sitä viime vuoden koulutuksissani useita kertoja kertoessani, että voisin vielä jäädä isyysvapaalle. Hedelmällisyys- ja adoptioiän ohittanut nainen! Palaan jäljempänä miten.

Halu näyttää perhevapaan uudistajille paikkaa, ihan niin kuin koiralle konsanaan, se on nyt suuri. Halutaanhan isien perhevapaiden käyttöä tulkita ”uudistajien” taholta yksisilmäisesti, vajavaisin tutkimustiedoin ja muiden maiden käytön perusteella. Erityisesti ihmetyttää miksi edistysvaltiossa halutaan olla perässähiihtäjiä eikä edelläkävijöitä.

Perhe-asioissa uudistajat ovat tyypillisesti eri järjestöjen ns. tasa-arvonaisia. Vaikuttaakin, että tasa-arvonaiset ovat uudistuksessa ajamassa omaa ideologista etuaan laajalla rintamalla. Tietämättä mikä on naisen etu.  Ajavatko sittenkin miesten etua? Miksi muuten miehet ovat hiljaa? Niin, pitäähän jonkun miestenkin etuja ajaa ja kuka niitä paremmin ajaisi kun naiset. Ovathan naiset ihan parhaita kaikessa muussakin.

Tasa-arvonaiset näkevät tunnelin päässä vain tasa-arvoisen miehen ja naisen. Ideologiansa mukaisesti tasa-arvoisen. Perhevapaiden uudistamisessa tämä ideologia on, että isän pitää hoitaa lastaan kotona yhtä paljon kuin äidin. Perheen ja lapsen edusta viis. Tätä halutaan niin kovasti, että kokonaisuus ja perheiden erilaisuus unohdetaan.

Tasa-arvonaiset tietävät ajamansa uudistuksen huonontavan lapsen etua. Siis sitä, että isän käyttöön korvamerkityn isyysvapaan pidentäminen heikentää mahdollisuutta hoitaa lasta kotona tilanteessa, jossa isä ei syystä tai toisesta pidä hänelle kiintiöitettyä vapaata. Kiintiövapaata kun ei voi siirtää äidin käyttöön.

Taustalla on hallituksen uudistukselle asettama raami kustannusneutraalisuudesta. Tarkoittanee, että kun isälle kiintiöitetty isyysvapaa pitenee, vanhempainvapaa tai kotihoidontukiaika lyhenee.

Uudistuksen valmistelussa näyttää puuttuvan halu analysoida miksi tutkijoilla on isien perhevapaiden vähäisestä käyttöasteesta erilaisia tulkintoja. Tasa-arvon perään huutavat nappaavat niistä mieleisensä. Päätyvät syyllistämään kaikki muut paitsi naiset. Puhuvat työnantajien kielteisistä asenteista perhevapaita kohtaan ja että isä käyttää vapaita vain jos vapaan nimi on isyysvapaa. Taitavat työmarkkinajärjestöt ja tasa-arvonaiset itsekin saada oman osansa kun eivät ole saaneet hoidetuksi naisten palkkoja miesten palkkojen tasolle naisvaltaisilla aloilla työn arvostuksen kautta, miksi äidit pienempipalkkaisina pitävät vapaat isien sijaan.

Isyysvapaan käyttöä tulkitaan vajavaisin tiedoin

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) voisi kuvitella olevan suhteellisen objektiivinen perhevapaatutkimusten tekijä ja tutkimustulosten esittelijä. Tulosten esittämisestä voi päätellä, että tasa-arvonaisia löytyy sieltäkin.

THL on kuvannut perhevapaiden käyttöä ilmeisen tarkoitushakuisesti ks. kaaviokuva tästä. Kuvassa on silmiin pistävää punaisen käyrän jyrkkä nousu. Sen perusteella ollaan valmiita uskomaan, että isien ns. kiintiövapaat ovat kasvattaneet valtavasti suosiotaan. Miten yksinkertaisina käppyröitään esittelevät tutkimustuloksia lukevia pitävätkään. Lukijan kannalta puuttuu ainakin kaksi tulkintaan oleellisesti vaikuttavaa tekijää, joista toinen on vuosittain syntyneiden lasten määrä. Jos lapsia syntyy enemmän käytetään isyysvapaitakin enemmän ilman, että siitä voidaan tulkita mitään isyysvapaiden suosiosta  Toinen seikka, joka taulukosta puuttuu on se monennenko lapsen yhteydessä isyysvapaata on käytetty. Mitä enemmän lapsia perheessä on, sitä enemmän tarvitaan isää jakamaan hoitovastuuta ja pitämään vapaita.

Nousevasta punaisesta käyrästä ollaan, ilman mainitsemiani tietoja, oltu kuitenkin valmiita tulkitsemaan isälle korvamerkityn isyysvapaan suosion kasvua. Tämän tulkinnan perusteella halutaan nyt pidentää isän kiintiöisyysvapaata muiden perhevapaiden kustannuksella.

Edellä todetuista THL:n käyristä voi kyllä tulkita jotakin isyysvapaasta. Sen, että niillä pyritään vaikuttamaan  päätöksentekijöihin tasa-arvonaisten ideologisen intressin mukaisesti.

Vallanhimoiset tasa-arvonaiset hivuttautuvat päättämään perheiden sisäisistä asioita

Kukaan ei suostu ajattelemaan, että isien perhevapaiden käyttö kehittyy kuten kaikki muukin yhteiskunnassa, hitaasti ja varmasti. Isälähtöisesti, ei työnantaja- tai äitilähtöisesti. Vielä vähemmän tasa-arvonaislähtöisesti.

Uudistuksen valmistelussa näyttävät naiset iskevän fiksut päänsä yhteen päästäkseen tyhmään lopputulokseen. Suuret naisjoukot seisovat rintarinnan ajamassa pienten naisjoukkojen kehittelemiä ideoita ja malleja. Kukaan ei ole edustamassa kokonaisvaltaista ja laaja-alaista näkemystä.

Järjestöjen tasa-arvonaiset ovat löytäneet hyvät komppaajat. Puolueiden tasa-arvonaiset ovat poliitikon ylivertaisuudessa kylpiessään valmiita unohtamaan ydintehtävänsä. Luoda edellytykset hyvään ja laadukkaaseen perhe-elämään. Vallanhimossa tasa-arvonaiset hivuttautuvat joukolla päättämään perheiden sisäisistä asioista. Siitä kuka lasta perheessä hoitaa.

Nämä ylivertaiset tietäjät ovat unohtamassa, että perhe on, ainakin toistaiseksi, yhteiskunnan perusyksikkö ja kaiken hyvinvoinnin perusta. Vaikka loppu silläkin häämöttää. Pianhan joku esittää, että äiti-, isä- ja lapsi-nimike  tulee poistaa. Aiheuttavathan nämä täsmänimikkeet mielipahaa niissä, joiden perheissä ei ole äitiä, isää tai lasta. Tämän jälkeen perheissä on enää henkilöitä. Viitteitä tästä antoi isänpäivän aikaan käyty keskustelu isänpäivän muuttamisesta läheisenpäiväksi ja tyttö- ja poikakäsitteiden poistaminen käytöstä.

Tasa-arvonaisille annettiin pikkurilli vuoden 2003 uudistuksessa - yrittävät nyt viedä koko käden

Perhevapaiden osalta paholaisille, tasa-arvonaisille, annettiin pikkurilli vuoden 2003 uudistuksessa. Isälle korvamerkittiin oma vapaa ns. isäkuukausi edellyttäen, että isä piti kaksi viikkoa vanhempainvapaata. Vapaata ei ollut mahdollista käyttää perheen halutessa, esimerkiksi isän ollessa estynyt, kukaan muu. Nyt paholainen haluaa viedä koko käden.

Kukaan ei ole uskaltanut arvioimaan miten isät olisivat vapaita pitäneet jos isäkuukautta ei olisi keksitty. Olisiko isät käyttäneet enemmän vanhempainvapaita. Todennäköisesti. Mitään kasvupyrähdystä ei edellä todetusta THL:n kuvasta vuoden 2003 kohdalta löydy.  Silti ansio isyysvapaiden käytön lisääntymistä on annettu isäkuukaudelle.

Vuonna 2013 luovuttiin isäkuukaudesta ja isille korvamerkittiin oma, vanhempainvapaasta riippumaton, entistä pidempi vapaa, jonka käytöstä ei ole vielä esitetty tutkimustietoa.  Otettua suuntaa halutaan nyt jatkaa olemattomien tutkimustulosten, mutta vahvojen ideologisten näkemysten perusteella.

Huomion arvoista on myös, että vuosien 2003 ja 2013 uudistuksia ei toteutettu isien vaatimuksesta. Ihan niin kuin ei nyt valmistelussa olevaakaan. Isät eivät ole huutaneet heille korvamerkittyjen isyysvapaiden pidentämisen perään. Asialla ovat edelleen tasa-arvonaiset.

Kuinkakohan moni uudistuksen puuhanaisesta on pienten lasten äiti, ollut edes jossain vaiheessa siis useamman kuin yhden pienen lapsen äiti. Moniko ns. uraäiti, jolla omat uratoiveet ovat  edellyttäneet isän jäämistä kotiin hoitamaan työuran keskellä aikaiseksi saatua yhtä lasta. Halutaanko yhden lapsen ”oma malli” joka perheen malliksi? 

Unohdetaanko, että valtaosa perheistä on tavallisia kahden tai useamman lapsen perheitä, joissa vanhempien omat edut eivät mene lasten etujen edelle. Joissa arjesta selviämiseen käytetään kaikki paukut. Jossa pitää tarkkaan miettiä miten asiat sujuvimmin hoituvat, kuka on paras missäkin hommassa ja tehtävät jaetaan sen mukaan.

Tiedän perheen, jossa äiti ei jaksanut pienten lasten kitinöitä vaativan työnsä vuoksi mutta hoiti lasten harrastuksiin ja vaatehuoltoon liittyvät asiat isän keskittyessä lasten hoitamiseen. Perheen sisällä tiedetään ja tunnetaan jokaisen vahvuudet, jotka myös määräävät perhevapaiden käyttäjät, jotta jaksetaan ruuhkavuodet. Joskus on kysymys pienistä joskus suurista järjestelyistä, joihin perheen sisältä etsitään parhaimmat mahdolliset ratkaisut ja asioiden hoitajat. Tasa-arvonaiset yksinkertaistavat nämä moninaiset ja monimutkaiset asiat.

Muistan elävästi kolmen pienen lapsen perhe-elämää. Sovimme lasten isän kanssa hektisimpänä aikana jopa niinkin pienen asian kuin, että se kumpi aloittaa illalla lasten hampaan pesun laittaa hammastahnaa koko perheen hammasharjoille. Kaikin tavoin pyrittiin säästämään aikaa ja voimia. Illalla väsyneenä hammastahnatuubin avaaminenkin tuntui rankalta. Kohta tasa-arvonaiset päättävät, että lasten hampaitakin pitää isän ja äidin harjata yhtä paljon ja mistä kaikesta muusta?

Hälyyttävintä perhevapaauudistuksissa on, että toinen sukupuoli on päättänyt ja uudistanut ja haluaa edelleen päättää ja uudistaa toista sukupuolta koskevia asioita ilman että ”porukoissa” on isiä tai että isillä olisi omia porukoista. Montako isäporukkaa olet nähnyt perhevapaamalleja esittelevän? Odotan jännityksellä milloin miesten, isien, mitta on täynnä ja mitä silloin tapahtuu.  Meille naisille!

Äidit synnyttävät – ainakin toistaiseksi

Uudistusta tehtäessä kukaan ei ole halunnut puhua siitä, että ehkä äidit haluavat pitää vapaita enemmän kuin isät. Onhan lapsi alkutaipaleellaan vuoden verran lähempänä äidin sydäntä kuin isän.  Ainakin fyysisesti. Raskausaikana kokonaista yhdeksän kuukautta, synnytyksessä ja useamman kuukauden imetysaikana. Yksin äidin huolehtimisen ja hyvinvoinnin varassa.

Tästä syystä nainen tietää ja tuntee lapsen edun paremmin ja arvottaa omat työelämän saavutukset vähemmälle kuin mies. Miehet kokevat yleisen käsityksen  mukaan arvostuksensa tulevan enemmän työ- kuin perhe-elämästä. Nainen myös nähnee paremmin miten kauas alkuvuosien satsaukset lapsen elämässä kantavat! Miehet tulevat tässä hyvällä sykkeellä perässä.

Tasa-arvonaiset eivät halua hyväksyä näitä tosiasioita vaan näyttävät olevan valmiita menemään aina vain pidemmälle. Heille mikään ei riitä. Kaikki merkit viittaavat siihen, että ei aikaakaan kun naiset siirtävät miehille kohtuna ja laittavat miehet synnyttämään – tasa-arvon nimissä!

Lopetetaan isien syyllistäminen ja arvostetaan, että ovat antaneet naisten hoitaa lapsiaan

Onko isiä syyllistetty turhaan? Ovatko isät kiltisti antaneet äitien käyttää vapaat puolestaan? Onko se ollut samalla myös miesten etu ja halu? Kaikki ovat saaneet mitä ovat halunneet.

Tästähän useimmiten on kysymys. Asia jätetään kertomatta, koska se ei palvele perhevapaauudistuksen tarkoitusperiä. Tasa-arvonaiset haluavat päättää, että kaikki äidit haluavat pitää vapaita yhtä paljon kuin isät. Tasa-arvon nimissä.

Maailma kuitenkin muuttuu Eskoseni kuten jo nummisuutareissa todettiin. Niin myös isät!Tässä vapautta ylistävässä maailmassa on vaikea kuvitella, että miehet tulevat käyttämään ”isäkiintiöiden” sanelemina perhevapaitaan yhtään enempää kuin haluavat. He käyttävät vapaita vain, jos haluavat käyttää!

Isien ajattelumaailman muutos on ollut aistittavissa jo pitkään. Kysymys ei ole tasa-arvonaisten keksimästä kiintiöstä! Kysymys on nuorten miesten halusta parantaa elämänsä laatua, heidän ymmärryksen lisääntymisestä lapsiensa suhteen, yksinkertaisesti miesten viisaudesta.  Näin haluan uskoa. Ja näkeehän muutoksen.

Tämän päivän nuoret isät tietävät todennäköisesti omasta isäkokemuksestaan, että luontevaa yhteyttä ja yhdessäoloa lapsen kanssa ei voi rakentaa vasta sitten kun oma työura on kynnetty loppuun. Kun vihdoin on aikaa lapselle. Tässä on se todellinen syy miksi isät osallistuvat enenevässä määrin lastensa hoitoon. Kiitos ja kunnia kuuluu siis isille!

Haluaisin vielä herätellä, koska se asiaan oleellisesti liittyy, näkemyksiä siitä, miksi miehillä on naisia parempi asema työelämässä. Ovat senkin omilla toimillaan ansainneet. Kun ovat ”ei synnyttäjinä” vapaampia päättämään miten perhe- ja työelämää yhteen sovittavat.

Miehet ovat vastuuntuntoisesti ymmärtäneet, että kaikista töistä ei itsekkäistä syistä voi jäädä perhevapaille. Ei ainakaan milloin vain. Miehet kantavat vastuun yrityksen kannattavuudesta ja menestyksestä tästä syystä naisia paremmin. Ei siksi, että he ymmärtäisivät asiat työnantajien kannalta paremmin vaan yksinkertaisesti siksi, koska heillä on paremmat mahdollisuudet toteuttaa työnantajia miellyttäviä ratkaisuja ”ei synnyttävinä”. Miehet ymmärtävät myös töittensä tärkeyden perheen toimeentulon kannalta ”ei synnyttävinä”.

Koska nainen edelleen lapset synnyttää, on selvää, että väärin ajoitettu lapsen synnytys ja siitä johtuva pitkä työstä poissa olo ei saa työnantajilta taputuksia olkapäille. Siihen en kuitenkaan usko, että yhdelläkään työnantajalla on mitään lapsia ja perheen perustamista vastaan. Onhan heillä itselläänkin lapset ja perheet.

Olisiko jotakin tehtävissä naisten aseman parantamiseksi? Kyllä on. Naiset voisivat ottaa työnantajansa mukaan perheen perustamissuunnitelmiin jo ennen kuin ”siemen on kylvetty”.  Useimmitenhan tämä on mahdollista. Luotaisiin kulttuuri, jossa vaikkapa kehityskeskusteluissa otettaisiin asia puheeksi ja mietittäisiin toteutusta ja vaikka vähän myös ajoitustakin Luojan suomissa rajoissa.

Toteutuminen on paljolti kiinni työnantajasta. Jos työnantaja luo toimillaan luottamuksellisen suhteen työntekijöihinsä, on perheasioista keskusteleminen luontevaa ja avointa, samalla tietenkin myös luottamuksellista.

Jokainen työnantaja ymmärtää, että perheellisen työntekijän hyvinvointi työssä lähtee perheestä. Perheen hajoamiseen, johon perheen sisäiset ristiriidat lasten hoitovastuun jakaantumisessa liian usein johtavat, näkyvät aina negatiivisella tavalla työssä, työmotivaatiossa ja jaksamisessa. Ei sitä kukaan työnantaja halua. Työnantajan intressissä on edistää kaikin tavoin perheiden hyvää.

Perhevapaita tulee hakea kahta kuukautta ennen vapaan alkamista, tietyissä erityistilanteissa vasta kuukautta ennen. Näin lyhyessä ajassa äitiysvapaan ja sitä todennäköisesti seuraavan vanhempainvapaan tehtäväjärjestelyt ovat työnantajille usein vaikeasti toteutettavissa. Ainakin pienillä työnantajilla aivan liian lyhyt aika sijaisen löytämiseen ja perehdyttämiseen.

Lainsäätäjät eivät ole näin lyhyestä hakuajasta päättäessään ajatelleet riittävästi työnantajia. Tehtävien uudelleen järjestelyille olisi mahdollista antaa aikaa paljon enemmänkin, kestäähän raskaus sentään kokonaista yhdeksän kuukautta.

Takaisin ajatukseeni, ajattelevatko miehet naisia enemmän työnantajan tilannetta ja antavat tästä syystä naisten käyttää perhevapaat. Ei tästäkään yksin ole kysymys.

Kyllä työtehtäviensä kivuttomasta hoitamisesta kiinnostuneita naisiakin löytyy ja paljon. He pitävät lyhimmät mahdolliset perhevapaat, jota työnantajan toiminnot kärsivät mahdollisimman vähän perhevapaista.

Onhan siinä omakin lehmä ojassa. Äidin työtehtävien, vastuullisten tai vähemmän vastuullisten, jatkuminen perhevapaan jälkeen muuttumattomina. Kukaan kun ei ole korvaamaton! Sama syy toki myös isillä mitä suurimassa määrin. Jos poissaolo jatkuu vuoden tai vuosia riski menettää aikaisemmat työt jollekulle toiselle on suuri. Ei tässä isän kiintiövapaan kasvattaminen mitään auta. Päinvastoin. On monia asioita joita isän kiintiön kasvattaminen ei korjaa, vaan voi jopa huonontaa. Väittäisin, että vastuulliset ja itselle merkitykselliset työt ovat yksi suurin syy miksi isät eivät pidä pitkiä perhevapaajaksoja ja osa äideistä minimipituisena.

Kukaan ei näytä ottavan huomioon, että todennäköisesti nämä työelämässä vastuuntuntoisimmat äidit ja isät kantavat raskaimman kortensa yhteiskunnan kekoon. He yrittävät parhaansa mukaan rytmittää työnsä ja vapaa-aikansa niin, että ehtivät olemaan lapsen kanssa muulloinkin kun unilaulun aikaan. Nämä vanhemmat ymmärtävät asiat kokonaisvaltaisesti ottaen huomioon kaikkien neljän intressit, lapsensa, puolisonsa, työnantajansa ja itsensä. Tasa-arvonaisilla on vain yksi intressi, naisten aseman parantaminen.

Ottavatko vapaiden pitämisessä tasa-arvon perään huutavat huomioon myöskään sitä, että isät, jotka eivät pidä pitkiä perhevapaita, ottavat nykyään suuremman vastuun lapsestaan työpäivänsä jälkeen iltaisin ja viikonloppuisin kuin mitä isät pari vuosikymmentä sitten. Muistan oman isäni rojahtaneen töistä palattuaan ruokailun jälkeen sohvalle nukkumaan aikaisen heräämisen ja raskaan työpäivän vuoksi.

Jaksaisimmeko me naiset aloittaa ”toisen työpäivän” kotiin palattuamme yhtä sujuvasti kuin tämän päivän isät? Onko roolien vaihtaminen isän kanssa sittenkään se mitä äidit haluavat? On huuhaata kuvitella, että naiselle aukeaisi helpompi ja parempi elämä isän pidempien vapaiden myötä. Toinen työpäivä kotona olisi todellista niin kuin on isällekin. Keskimäärin fyysisesti vahvempina se onnistunee miehiltä paremmin.

Luulenpa, että näen päivän, jolloin naiset käyvät pitkiä keskusteluja kotona siitä, voisivatko he isien sijaan jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Tuolloin äidit anelevat isiltä vapaiden pitämistä, lupaavat tehdä ruuan valmiiksi kun isä tulee työstä, siivota kodin isän työpäivän aikana lapsen hoidon ohessa, hieroa isän kipeytyneitä niskoja kolme kertaa viikossa…. saadakseen isät ”ostetuksi” menemään töihin perhevapaiden pitämisen sijaan. Tällainenkin aika voi äideillä vielä olla edessä. Niin makaa kuin petaa!

Lapsiaan kotona hoitavat miehet machomiehen maineeseen

Kysymys on myös siitä mikä käytäntö on trendikästä. Jos media huutaisi kaikella mahdollisella tavalla niistä sadoista hyvistä asioista mitä isän ja lapsen yhdessäolo tuo pitkässä juoksussa molempien loppuelämään, se olisi siinä.

Nyt tilanne on toinen. Media paukuttaa miten vähän isät pitävät perhevapaita ja jo yksin se riittää viestimään vähänkin huonoitsetuntoisemmalle isälle, että koska ei muutkaan isät niin en minäkään jää hoitamaan lasta kotiin isyysvapaata pidemmäksi ajaksi. Vaikka mieli tekisi.

Media on imagoinut lastaan hoitavat isät pehmomiehiksi, tohvelisankareiksi ties miksi. On unohdettu, että mies haluaa olla mies isolla M:llä. Macho, lihaksikas, voimakastahtoinen ...

Nyt vain tällaisia miehiä kiiruusti miesten julkaisuihin, formula- ja muihin urheilulehtiin kertomaan lapsenhoitoinnostaan ja nautinnollisesta ajasta lapsensa kanssa. Kimi Räikkösestä ja Teemu Selänteestä voisi aloittaa. Kuvin ja sanoin kertoa mitä kaikkea nastaa ja hauskaa lapsen kanssa on puuhasteltu. Heitä löytyy monia muitakin. Ihan tavallisia isiä eri ammateista.

Uudistajat muistakaa, että isyysvapaita käyttävät myös naiset

Pyydän teitä korvamerkityn isyysvapaan pidentämisen perään huutavia tasa-arvonaisia miettimään kerran jos toisenkin, ajatteko tällä naisten vai miesten etuja. Uskotteko edelleen yksinkertaistettuihin perhevapaatutkimusten tulkintoihinne. Että isät pitävät vain isälle korvamerkittyjä kiintiöperhevapaita minkä vuoksi kiintiötä tulee pidentää. Anteeksi, mielestäni tulkinta kertoo enemmän yksinkertaisista naisista.

Ja ihan lopuksi se miten ihmeessä voisin hedelmällisyys- ja adoptioiän ylittäneenä naisena jäädä vielä isyysvapaalle. Helppoa, rakastuisin hedelmällisessä iässä olevaan naiseen, jonka lapsen adoptoisin. Suunnitelmissani ei ole mitään tämänlaatuista. Kaikki kukat saavat kukkia, omassa elämässä kuljen perinteisempiä teitä.

Tärkeintä esimerkissä on kuitenkin se, että sen avulla haluan herätellä korvamerkityn isyysvapaan lisäämisen puolesta puhujia sillä, että miesten lisäksi uudistukset tulevat koskemaan myös naisia.

Katsotaan josko parin pitkän pohjustuksen jälkeen seuraavalla kerralla pääsisin jo käsiksi omaan perhevapaamalliini.

 

 

 

]]>
0 http://elisacichoracki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246509-perhevapaiden-kayttoa-voi-tulkita-isia-kunnioittavallakin-tavalla#comments Isyysvapaa Perhe Perhevapaa Tasa-arvo Työelämä Thu, 23 Nov 2017 09:40:04 +0000 Elisa Cichoracki http://elisacichoracki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246509-perhevapaiden-kayttoa-voi-tulkita-isia-kunnioittavallakin-tavalla
Erilaisuus on rikkaus http://jaskailvesluoto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244394-erilaisuus-on-rikkaus Meidän kulttuurissa on edelleen jäänteitä siitä millainen miehen tai naisen/pojan tai tytön tulee olla ja tämä aiheuttaa monille lapsille hyvinkin traumaattisia kokemuksia. Jos lapsi erilaisuutensa takia aistii usein lapsuutensa aikana, että häntä ei pidetä "normaali" tyttönä tai poikana eli ei sovi kulttuurimme asettamaan muottiin, aiheuttaa se hänessä sen, että hän ei kohta tiedä onko poika vai tyttö. Näissä tapauksissa ihminen voi kasvaa jopa niin että kokee olevansa mies naisen ruumiissa tai toisinpäin. Ääritapauksissa ihminen voi alkaa inhota omaa miehuuttaan tai naiseuttaan ja jopa silpoa itseään. Joskus voi yksi lapselle tärkeän ihmisen lause tuhota lapsen identiteetin, esim. jos isä sanoo että tyttö sinä oot kun nukeilla leikit ja ei sinusta koskaan miestä tule. On jo biologinen fakta, että meidän kromosomistomme voi olla erilainen eri yksilöillä. Tämän takia poika voi olla tyttömäinen, tykätä leikkiä nukeilla, taiteellinen jne. tai tyttö voi olla poikamainen, tykätä leikkiä autoilla, tykätä painimisesta jne. Kulttuurissamme on vielä paljon työtä kitkeä vanhoillisia mies/naismalleja pois. Lisätä suvaitsevaisuutta ja hyväksyntää erilaisuutta kohtaan,jotta poika saa olla rakastettu poika ja tyttö tyttö riippumatta minkä näköinen tai kokoinen hän on tai mistä hän pitää.<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 0 http://jaskailvesluoto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244394-erilaisuus-on-rikkaus#comments Lapset Perhe Sukupuoli Fri, 13 Oct 2017 16:08:22 +0000 Jaska Ilvesluoto http://jaskailvesluoto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244394-erilaisuus-on-rikkaus