SDP http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132393/all Sun, 18 Nov 2018 09:48:00 +0200 fi Synnytystalkoot http://sannavauranoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264365-synnytystalkoot <p>Viime aikoina keskustelu syntyvyyden vähenemisestä ja väestörakenteestamme on kiihtynyt ilahduttavalla tavalla. Kyseessä on kuitenkin Suomen tulevaisuuden kannalta varsin ratkaiseva seikka. Ratkaisuja haetaan niin lainsäädännöstä kuin työpaikoiltakin.</p><p>Kaikkien yhteiskunnallisten ratkaisuiden edellä ovat kuitenkin ne mielikuvat, millaista elämää ihmiset ylipäätään tavoittelevat. Jos julkisuudessa ja eri medioissa esillä ovat kauhutarinat synnytyksistä, kertomukset raskaasta perhearjesta ja haastattelut urakehityksen lakkaamisesta, matkustelun vähenemisestä ja oman elämän sekä parisuhteen päättymisestä, kuka oikeasti haluaa valita sellaisen elämän.</p><p>Mitä jos medioissa nostettaisiin esiin myös kertomuksia siitä, miten elämä muuttuu radikaalisti paremmaksi lasten myötä. Tarinoita siitä, miten arvojärjestys ja elämän merkitys löytyi vauvankopasta. Tiedostavat nuoret, jotka jättävät lapset ympäristösyistä hankkimatta, heiltä voisi kysyä samalla vuodessa lennettyjen mailien määrää.</p><p>Mitä sitten olisi tehtävissä lainsäädännön ja poliittisten päätösten kautta, jotta perheen pärjäisivät paremmin ruuhkavuosissaan?</p><p>Äitiys- ja lapsineuvolassa keskitytään pelkän vauvan tai äidin punnitsemisen lisäksi koko perheen henkiseen hyvinvointiin ja voimavaroihin. Synnytyksen jälkeen voipunut äiti ei joudu siskonpetille kolmen hengen huoneeseen vaan perheillä on mahdollisuus heti ensi hetkistä olla yhdessä. Jos raskauden, synnytyksen tai lapsivuodeajan aikana jotain menee pieleen, myös henkisestä tuesta erinomaisen fyysisen hoidon lisäksi huolehditaan.</p><p>Perhevapaat jaetaan tasaisemmin perheille tai jopa muiden läheisten aikuisten kanssa, jotta perheelle parhaat ratkaisut on tehtävissä. Lapsilisiä ei jatkuvasti leikata. Ei myöskään kotitalousvähennystä. Työntekijän palkkaaminen mahdollistetaan verovähennysoikeudella perheille ja lapset huomioidaan vanhempien verotuksessa merkittävällä verovähennysoikeudella. Lakiuudistuksia ja poliittisia päätöksiä ei tehdä keskiluokan eli suurella todennäköisyydellä lapsiperheiden rokottamiseksi.</p><p>Työpaikoilla taas kannustetaan joustoihin. Työnantajille perustetaan laaja-alainen &rdquo;Meillä joustetaan&rdquo; -kampanja, johon rekisteröityneet työnantajat sitoutuvat joustavuuteen alle 15-vuotiaiden lasten vanhempien työn osalta. Ja miksei jousto voisi ulottua läheisiin laajemmin esimerkiksi ikääntyvistä vanhemmista huolehtimiseen? Työpaikkaa hakiessa voi tarkistaa, löytyykö yritys tai organisaatio rekisteristä.</p><p>Kolmen lapsen äitinä olen enemmän kuin onnellinen, että olemme uskaltautuneet yrittämään lapsia ja lapsia saaneet. Lapsia ei todellakaan vain hankita, vaan niitä saadaan. Samalla olen myös helpottunut siitä, että en enää joudu päätöstä punnitsemaan, vaan lapsilukumme on täynnä. Jos SDP:stä tulee pääministeripuolue, en edes uskalla miettiä, kuinka meidän käy.</p><p>Rinne lupasi merkittäviä tulonsiirtoja eläkeläisille. Se tarkoittaa äkkiseltään laskettuna yli miljardia euroa vuodessa ja koska tulot eivät ilman veronkorotuksia kasva, summa joko leikataan esimerkiksi meiltä lapsiperheiltä tai se tehdään veronkorotuksen muodossa. Lopputulos on molemmissa vaihtoehdoissa sama.</p><p>Yhtälailla SDP:n johtamassa Suomessa minua pelottaa työelämän kannalta. Yksinyrittäjänä en uskaltaisi enää palkata äitiyslomasijaista itselleni, koska SDP ja ammattiyhdistysliike halusi torpedoida alle 10 hengen yrityksen mahdollisuuden irtisanoa työntekijä kevyemmällä proseduurilla. Äityslomani ajaksi joutuisin siis jatkossa ajamaan yritystoimintani alas tai palkkaamaan työntekijän suurella henkilökohtaisella riskillä. Jos työntekijän rekrytointi ei olisikaan onnistunut, pahimmassa tapauksessa joutuisin ottamaan lainaa palkan maksamiseksi.</p><p>Ja jos taas olisin palkansaaja, SDP:n johtamassa Suomessa riskit sen kuin kasvaisivat. Viimeksi SDP:n taloudellinen ja henkinen taustayhdistys, veropohjaamme rapauttava, verovapauksista nauttiva SAK esitti, että lakimuutoksella pitäisi kammeta uusia ja nuoria työntekijöitä ulos työpaikoiltaan, jotta pisimpään organisaatioissa olleet saisivat pitää työpaikkansa. Nousukauden päättyessä voi vaan kuvitella, kuinka käy nuorehkon perheenäidin tai perhettä vasta suunnittelevan vastavalmistuneen työntekijän, josa SDP:n tai SAK:n esitykset seuraavalla hallituskaudella etenisivät.&nbsp;</p><p>Näiden lapsiperheiden arkea monin tavoin vaikeuttavien avausten myötä on pakko kysyä, millaisia synnytystalkoita SDP:n puheenjohtaja varsinaisesti tarkoitti?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime aikoina keskustelu syntyvyyden vähenemisestä ja väestörakenteestamme on kiihtynyt ilahduttavalla tavalla. Kyseessä on kuitenkin Suomen tulevaisuuden kannalta varsin ratkaiseva seikka. Ratkaisuja haetaan niin lainsäädännöstä kuin työpaikoiltakin.

Kaikkien yhteiskunnallisten ratkaisuiden edellä ovat kuitenkin ne mielikuvat, millaista elämää ihmiset ylipäätään tavoittelevat. Jos julkisuudessa ja eri medioissa esillä ovat kauhutarinat synnytyksistä, kertomukset raskaasta perhearjesta ja haastattelut urakehityksen lakkaamisesta, matkustelun vähenemisestä ja oman elämän sekä parisuhteen päättymisestä, kuka oikeasti haluaa valita sellaisen elämän.

Mitä jos medioissa nostettaisiin esiin myös kertomuksia siitä, miten elämä muuttuu radikaalisti paremmaksi lasten myötä. Tarinoita siitä, miten arvojärjestys ja elämän merkitys löytyi vauvankopasta. Tiedostavat nuoret, jotka jättävät lapset ympäristösyistä hankkimatta, heiltä voisi kysyä samalla vuodessa lennettyjen mailien määrää.

Mitä sitten olisi tehtävissä lainsäädännön ja poliittisten päätösten kautta, jotta perheen pärjäisivät paremmin ruuhkavuosissaan?

Äitiys- ja lapsineuvolassa keskitytään pelkän vauvan tai äidin punnitsemisen lisäksi koko perheen henkiseen hyvinvointiin ja voimavaroihin. Synnytyksen jälkeen voipunut äiti ei joudu siskonpetille kolmen hengen huoneeseen vaan perheillä on mahdollisuus heti ensi hetkistä olla yhdessä. Jos raskauden, synnytyksen tai lapsivuodeajan aikana jotain menee pieleen, myös henkisestä tuesta erinomaisen fyysisen hoidon lisäksi huolehditaan.

Perhevapaat jaetaan tasaisemmin perheille tai jopa muiden läheisten aikuisten kanssa, jotta perheelle parhaat ratkaisut on tehtävissä. Lapsilisiä ei jatkuvasti leikata. Ei myöskään kotitalousvähennystä. Työntekijän palkkaaminen mahdollistetaan verovähennysoikeudella perheille ja lapset huomioidaan vanhempien verotuksessa merkittävällä verovähennysoikeudella. Lakiuudistuksia ja poliittisia päätöksiä ei tehdä keskiluokan eli suurella todennäköisyydellä lapsiperheiden rokottamiseksi.

Työpaikoilla taas kannustetaan joustoihin. Työnantajille perustetaan laaja-alainen ”Meillä joustetaan” -kampanja, johon rekisteröityneet työnantajat sitoutuvat joustavuuteen alle 15-vuotiaiden lasten vanhempien työn osalta. Ja miksei jousto voisi ulottua läheisiin laajemmin esimerkiksi ikääntyvistä vanhemmista huolehtimiseen? Työpaikkaa hakiessa voi tarkistaa, löytyykö yritys tai organisaatio rekisteristä.

Kolmen lapsen äitinä olen enemmän kuin onnellinen, että olemme uskaltautuneet yrittämään lapsia ja lapsia saaneet. Lapsia ei todellakaan vain hankita, vaan niitä saadaan. Samalla olen myös helpottunut siitä, että en enää joudu päätöstä punnitsemaan, vaan lapsilukumme on täynnä. Jos SDP:stä tulee pääministeripuolue, en edes uskalla miettiä, kuinka meidän käy.

Rinne lupasi merkittäviä tulonsiirtoja eläkeläisille. Se tarkoittaa äkkiseltään laskettuna yli miljardia euroa vuodessa ja koska tulot eivät ilman veronkorotuksia kasva, summa joko leikataan esimerkiksi meiltä lapsiperheiltä tai se tehdään veronkorotuksen muodossa. Lopputulos on molemmissa vaihtoehdoissa sama.

Yhtälailla SDP:n johtamassa Suomessa minua pelottaa työelämän kannalta. Yksinyrittäjänä en uskaltaisi enää palkata äitiyslomasijaista itselleni, koska SDP ja ammattiyhdistysliike halusi torpedoida alle 10 hengen yrityksen mahdollisuuden irtisanoa työntekijä kevyemmällä proseduurilla. Äityslomani ajaksi joutuisin siis jatkossa ajamaan yritystoimintani alas tai palkkaamaan työntekijän suurella henkilökohtaisella riskillä. Jos työntekijän rekrytointi ei olisikaan onnistunut, pahimmassa tapauksessa joutuisin ottamaan lainaa palkan maksamiseksi.

Ja jos taas olisin palkansaaja, SDP:n johtamassa Suomessa riskit sen kuin kasvaisivat. Viimeksi SDP:n taloudellinen ja henkinen taustayhdistys, veropohjaamme rapauttava, verovapauksista nauttiva SAK esitti, että lakimuutoksella pitäisi kammeta uusia ja nuoria työntekijöitä ulos työpaikoiltaan, jotta pisimpään organisaatioissa olleet saisivat pitää työpaikkansa. Nousukauden päättyessä voi vaan kuvitella, kuinka käy nuorehkon perheenäidin tai perhettä vasta suunnittelevan vastavalmistuneen työntekijän, josa SDP:n tai SAK:n esitykset seuraavalla hallituskaudella etenisivät. 

Näiden lapsiperheiden arkea monin tavoin vaikeuttavien avausten myötä on pakko kysyä, millaisia synnytystalkoita SDP:n puheenjohtaja varsinaisesti tarkoitti?

]]>
8 http://sannavauranoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264365-synnytystalkoot#comments Eduskunta Huoltosuhde Lapset SDP Syntyvyys Sun, 18 Nov 2018 07:48:00 +0000 Sanna Vauranoja http://sannavauranoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264365-synnytystalkoot
SDP:n vaihtoehtobudjetti on maa- ja metsätalouspoliittinen katastrofi http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264159-sdpn-vaihtoehtobudjetti-maa-ja-metsatalouspoliittinen-katastrofi <p>Tutustuin eilen SDP:n <a href="https://drive.google.com/file/d/12M9_Ws113Vh_s43mt6zEAdtEObM1TzT_/view">vaihtoehtobudjettiin</a> vuodelle 2019. Esitys sisältää paljon hyviä elementtejä, jotka tulevat varmasti olemaan esillä myös demareiden eduskuntavaaliohjelmassa. Erityisen ilahtunut olin esimerkiksi soiden ennallistamisen huomioimisesta, jota myös Sipilän hallitus on edistänyt. Samoin on hyvä, että myös SDP haluaa ohjata varoja Metsähallituksen luontopalveluiden korjausvelan rahoittamiseen. Vaihtoehtobudjetti on kuitenkin kaikista sen hyvistä elementeistä huolimatta sen tason maa- ja metsätalouspoliittinen katastrofi, että heikompaa huimaa. Samoin on käsittämätöntä, että SDP aikoo poistaa yrittäjyysvähennyksen, jonka avulla on luotu valtavasti uutta työtä ja toimeentuloa tähän maahan.</p><p>SDP:n vaihtoehtobudjetti veisi leipää, eduskunnan tietopalvelun vahvistamien laskelmien <a href="https://drive.google.com/file/d/1uq_ePJg8BuK70gP6snh8Umxlw4fn-Hky/view">mukaan</a>, juuri yrittäjiltä ja maatalousyrittäjiltä. Budjetin sinällään innovatiivinen rahoitustapa, jossa suuret institutionaaliset sijoittajat laitetaan maksamaan osingoistaan viiden prosentin lähdeveroa, johtaisi tämän lisäksi välittömiin työeläkemaksujen korotuspaineisiin. Sen laskun puolestaan maksaisivat suomalaiset palkansaajat ja yritykset yhdessä. Ostovoima heikentyisi.<br /><br />Maa- ja metsätaloudelle sekä maaseudulle budjetti ei hirveästi hyvää lupaile. SDP:n tavoite päästöttämästä liikenteestä on kaunis, mutta sitä tavoitellaan kuitenkin kepittämällä yksityisautoilijoita. Demarit haluaa ohjelmansa mukaan tehdä runsaaseeen hiilenpäästöön perustuvat tuotteet kalliimmiksi. Käytännössä tämä tarkoittaa ainakin polttoaineen verotuksen korottamista entisestään. Hallituksen tekemän autoveron kevennyksen SDP poistaisi välittömästi. Demareilta tulisi myös kysyä suoraan, ajavatko he matkailulle katastrofaalisen lentoveron asettamista vihreiden mallin mukaisesti? Entä onko tarkoituksena asettaa lihatuotteille kulutusvero?<br /><br />SDP:n ohjelmassa halutaan lisätä kasvisruokien kulutusta ja niiden käyttöä julkisissa hankintayksiköissä. On erittäin huolestuttavaa, että kotimaisen ruuan suosimista ja lähiruokaa ei mainita missään kohdassa. Kotimainen tuotanto ei koskaan ole ollut SDP:lle itseisarvo ja sama &rdquo;tapa talonpoika päivässä&rdquo; -linja tuntuu jatkuvan edelleen. Kasvisruuan suosimisen sijaan meidän kaikkien tulisi keskittyä kotimaisen eettisen ja ekologisen tuotannon tukemiseen, riippumatta tuotantosuunnasta. Suomalainen maidon- ja lihantuotanto ei ole ongelma, etenkään kun esimerkiksi Valio tekee omasta maitoketjustaan hyvää vauhtia <a href="https://www.valio.fi/yritys/media/uutiset/ilmastonmuutos-vaatii-uusia-tekoja-maataloudelta-valio-tahtaa-hiilineutraaliin-maitoketjuun-ratkaisuna-peltojen-hiilensidonta/">hiilineutraalia</a>. Ongelma ovat ulkomaiset liha- ja maitotuotteet, jotka tuotetaan menetelmin, jotka eivät ole Suomessa laillisia ja jotka kuormittavat ympäristöä. Miksi SDP haluaa rankaista juuri kotimaisia viljelijöitä menee täysin yli ymmärryksen.<br /><br />Metsätalouspolitiikassa demarit näyttävät menevän pian jo vihreistäkin ohi. On sinällään positiivista, että jatkuvaa kasvatusta halutaan metsissä lisätä, samaa haluan minäkin monessa paikkaa. Se ei voi kuitenkaan tarkoittaa erilaisten uudistamiseen tähtäävien hakkuutapojen rajoittamista vaikkapa kaikenlaiset avohakkuut kieltämällä. Ne ovat ainoa mahdollisuus metsän uudistamiseen esimerkiksi kitumailla. SDP:n on myös hyvä muistaa, että se on itse vihreiden kanssa vastuussa nykyisestä metsälaista, joka mahdollistaa tarpeettoman suuret avohakkuut ilman suojakaistoja tai riistatiheikköjä sekä liian nuorien metsien päätehakkuut. Metsälain muutoksia ollaan nyt onneksi valmistelemassa.<br /><br />SDP:n hallituksen pitkällä aikajänteellä hiilinieluja kasvattavasta metsäpolitiikasta poikkeaminen tarkoittaa kuitenkin kymmenientuhansien työpaikkojen menetystä ja uusien biojalostamohankkeiden kaatumista. Tämä linja on hämmästyttävä, sillä useat maamme kärkiasiantuntijat, kuten ympäristönsuojelun professori <strong>Pekka Kauppi</strong> ja WHO:n pääjohtaja sekä IPCC:n jäsen <strong>Petteri Taalas</strong>, ovat päinvastoin kehuneet hallituksen metsäpolitiikkaa.<br /><br />SDP lähtee vaihtoehtobudjetillaan myös kokoomuksen ja vihreiden&nbsp;kelkkaan kaupungistamis- ja metropolitiikassa. Keskustan on haastettava erityisesti tämä linja tulevissa eduskuntavaaleissa. On järjenvastaista vaatia demareiden tapaan nykyistä tiiviimpiä asuin- ja työssäkäyntialueita, kun kaupungistumisen on päinvastoin todettu vauhdittavan ilmastonmuutosta ja kaupunkiasukkaiden ilmastopäästöjen olevan suurempia kuin maaseudulla asuvien. Kaupungistamispolitiikalle on vaihtoehto ja sen nimi on alueellisen tasapainon politiikka. Valtaosa suomalaisista on sen, kotimaisen ruuantuotannon ja järkevän metsäpoliitikan kannalla.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tutustuin eilen SDP:n vaihtoehtobudjettiin vuodelle 2019. Esitys sisältää paljon hyviä elementtejä, jotka tulevat varmasti olemaan esillä myös demareiden eduskuntavaaliohjelmassa. Erityisen ilahtunut olin esimerkiksi soiden ennallistamisen huomioimisesta, jota myös Sipilän hallitus on edistänyt. Samoin on hyvä, että myös SDP haluaa ohjata varoja Metsähallituksen luontopalveluiden korjausvelan rahoittamiseen. Vaihtoehtobudjetti on kuitenkin kaikista sen hyvistä elementeistä huolimatta sen tason maa- ja metsätalouspoliittinen katastrofi, että heikompaa huimaa. Samoin on käsittämätöntä, että SDP aikoo poistaa yrittäjyysvähennyksen, jonka avulla on luotu valtavasti uutta työtä ja toimeentuloa tähän maahan.

SDP:n vaihtoehtobudjetti veisi leipää, eduskunnan tietopalvelun vahvistamien laskelmien mukaan, juuri yrittäjiltä ja maatalousyrittäjiltä. Budjetin sinällään innovatiivinen rahoitustapa, jossa suuret institutionaaliset sijoittajat laitetaan maksamaan osingoistaan viiden prosentin lähdeveroa, johtaisi tämän lisäksi välittömiin työeläkemaksujen korotuspaineisiin. Sen laskun puolestaan maksaisivat suomalaiset palkansaajat ja yritykset yhdessä. Ostovoima heikentyisi.

Maa- ja metsätaloudelle sekä maaseudulle budjetti ei hirveästi hyvää lupaile. SDP:n tavoite päästöttämästä liikenteestä on kaunis, mutta sitä tavoitellaan kuitenkin kepittämällä yksityisautoilijoita. Demarit haluaa ohjelmansa mukaan tehdä runsaaseeen hiilenpäästöön perustuvat tuotteet kalliimmiksi. Käytännössä tämä tarkoittaa ainakin polttoaineen verotuksen korottamista entisestään. Hallituksen tekemän autoveron kevennyksen SDP poistaisi välittömästi. Demareilta tulisi myös kysyä suoraan, ajavatko he matkailulle katastrofaalisen lentoveron asettamista vihreiden mallin mukaisesti? Entä onko tarkoituksena asettaa lihatuotteille kulutusvero?

SDP:n ohjelmassa halutaan lisätä kasvisruokien kulutusta ja niiden käyttöä julkisissa hankintayksiköissä. On erittäin huolestuttavaa, että kotimaisen ruuan suosimista ja lähiruokaa ei mainita missään kohdassa. Kotimainen tuotanto ei koskaan ole ollut SDP:lle itseisarvo ja sama ”tapa talonpoika päivässä” -linja tuntuu jatkuvan edelleen. Kasvisruuan suosimisen sijaan meidän kaikkien tulisi keskittyä kotimaisen eettisen ja ekologisen tuotannon tukemiseen, riippumatta tuotantosuunnasta. Suomalainen maidon- ja lihantuotanto ei ole ongelma, etenkään kun esimerkiksi Valio tekee omasta maitoketjustaan hyvää vauhtia hiilineutraalia. Ongelma ovat ulkomaiset liha- ja maitotuotteet, jotka tuotetaan menetelmin, jotka eivät ole Suomessa laillisia ja jotka kuormittavat ympäristöä. Miksi SDP haluaa rankaista juuri kotimaisia viljelijöitä menee täysin yli ymmärryksen.

Metsätalouspolitiikassa demarit näyttävät menevän pian jo vihreistäkin ohi. On sinällään positiivista, että jatkuvaa kasvatusta halutaan metsissä lisätä, samaa haluan minäkin monessa paikkaa. Se ei voi kuitenkaan tarkoittaa erilaisten uudistamiseen tähtäävien hakkuutapojen rajoittamista vaikkapa kaikenlaiset avohakkuut kieltämällä. Ne ovat ainoa mahdollisuus metsän uudistamiseen esimerkiksi kitumailla. SDP:n on myös hyvä muistaa, että se on itse vihreiden kanssa vastuussa nykyisestä metsälaista, joka mahdollistaa tarpeettoman suuret avohakkuut ilman suojakaistoja tai riistatiheikköjä sekä liian nuorien metsien päätehakkuut. Metsälain muutoksia ollaan nyt onneksi valmistelemassa.

SDP:n hallituksen pitkällä aikajänteellä hiilinieluja kasvattavasta metsäpolitiikasta poikkeaminen tarkoittaa kuitenkin kymmenientuhansien työpaikkojen menetystä ja uusien biojalostamohankkeiden kaatumista. Tämä linja on hämmästyttävä, sillä useat maamme kärkiasiantuntijat, kuten ympäristönsuojelun professori Pekka Kauppi ja WHO:n pääjohtaja sekä IPCC:n jäsen Petteri Taalas, ovat päinvastoin kehuneet hallituksen metsäpolitiikkaa.

SDP lähtee vaihtoehtobudjetillaan myös kokoomuksen ja vihreiden kelkkaan kaupungistamis- ja metropolitiikassa. Keskustan on haastettava erityisesti tämä linja tulevissa eduskuntavaaleissa. On järjenvastaista vaatia demareiden tapaan nykyistä tiiviimpiä asuin- ja työssäkäyntialueita, kun kaupungistumisen on päinvastoin todettu vauhdittavan ilmastonmuutosta ja kaupunkiasukkaiden ilmastopäästöjen olevan suurempia kuin maaseudulla asuvien. Kaupungistamispolitiikalle on vaihtoehto ja sen nimi on alueellisen tasapainon politiikka. Valtaosa suomalaisista on sen, kotimaisen ruuantuotannon ja järkevän metsäpoliitikan kannalla. 

]]>
8 http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264159-sdpn-vaihtoehtobudjetti-maa-ja-metsatalouspoliittinen-katastrofi#comments Antti Rinne SDP Vaihtoehtobudjetti Wed, 14 Nov 2018 10:37:31 +0000 Mikko Kärnä http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264159-sdpn-vaihtoehtobudjetti-maa-ja-metsatalouspoliittinen-katastrofi
Rinteen varjobudjetti on valebudjetti http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264149-rinteen-varjobudjetti-on-valebudjetti <p>Demarit julkaisivat&nbsp;eilen niin kutsutun varjobudjetin. Jälleen kerran SDP esittää hankkivansa tähtitieteellisiä tuloja mielikuvituksellisista lähteistä. Hallinnon digitalisaatiosta, sekä harmaan talouden ja verovälttelyn ehkäisystä sosialistit aikovat taikoa hurjat rahat, 500 miljoonaa euroa. Todellisuudessa työtä harmaata taloutta vastaan tehdään nytkin koko&nbsp;ajan lisääntyvässä määrin, eikä noin suuria lisäsummia ole siitä saatavissa.</p><p>Osa kuvitelluista tulolähteistä taas on puhdasta rosvoamista. Suomen Pankilta ja Sitralta luvataan ottaa 415 miljoonaa ilman korvausta. Toki sosialistin halu on sosialisoida asioita, mutta onko järkevää uhata ryöstää Sitran kaltaista tutkimuslaitosta, jos tarkoitus on rakentaa osaavaa yhteiskuntaa?</p><p>Tietenkään kukaan ei usko, että nämä tulolähteet olisivat oikeasti käyttökelpoisia. Miksi demarit muuten olisivat hallituksessa ollessaan leikanneet raskaalla kädellä muun muassa koulutuksesta, eivätkä käyttäneet näitä nyt kuvittelemiaan helppoja tulolähteitä? Koska ne eivät ole todellisia.</p><p>Osuvampi nimi Rinteen varjobudjetille olisikin valebudjetti. Sen lisäksi, että tulolähteet ovat älyvapaita, SDP:n osoittamat määrärahat ovat aivan liian pieniä Rinteen antamiin vaalilupauksiin ja myös toimenpiteiden todelliseen rahantarpeeseen nähden.</p><p>Maksuton toinen aste saa jopa Vasemmistoliiton ja Vihreiden vaihtoehdoissa vähintään 80 miljoonaa euroa, mutta Rinne antaisi sille vain 20 miljoonaa euroa vieläpä yhdistettynä oppivelvollisuuden laajennukseen. Realistinen hinta-arvio olisi noin sata miljoonaa.</p><p>SDP esittää työttömille työllistymisseteliin perustuvaa niin kutsuttua &rdquo;Rinteen mallia&rdquo;, joka toisi eduskunnan tietopalvelun mukaan valtiolle kuluja 350 miljoonaa euroa, mutta SDP:n valebudjetissa sille ei osoiteta määrärahaa ollenkaan.</p><p>Ainoa oikeasti mielenkiintoinen osa demareiden valebudjettia on, että se sisältää lähes kaikki ne leikkaukset, jotka tällä vaalikaudella on tehty. Siis juuri ne samat leikkaukset, joita demarit ovat tällä vaalikaudella kiihkeästi vastustaneet.</p><p>Tämä on tärkeä tietää, kun itsekin olen useaan kertaan kysynyt mitä miljardihuutaja Rinne mahdottomista lupauksistaan aikoo pitää ja mitä pettää. Rinne ei peru tämän vaalikauden leikkauksia edes kuvitteellisessa valebudjetissaan, saati sitten todellisuudessa.</p><p>Kun Rinteen todellisuuspakoisessa valebudjetissa sekä tulot että menot on laskettu väärin, ei ole ihme, että demarit hallitusvastuussa ovat tosipaikan edessä pystyneet tekemään vain velkaa ja työttömyyttä. Sosialismi luo kurjuutta ja kurjuus sosialismia. Se on todellinen Rinteen malli.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Demarit julkaisivat eilen niin kutsutun varjobudjetin. Jälleen kerran SDP esittää hankkivansa tähtitieteellisiä tuloja mielikuvituksellisista lähteistä. Hallinnon digitalisaatiosta, sekä harmaan talouden ja verovälttelyn ehkäisystä sosialistit aikovat taikoa hurjat rahat, 500 miljoonaa euroa. Todellisuudessa työtä harmaata taloutta vastaan tehdään nytkin koko ajan lisääntyvässä määrin, eikä noin suuria lisäsummia ole siitä saatavissa.

Osa kuvitelluista tulolähteistä taas on puhdasta rosvoamista. Suomen Pankilta ja Sitralta luvataan ottaa 415 miljoonaa ilman korvausta. Toki sosialistin halu on sosialisoida asioita, mutta onko järkevää uhata ryöstää Sitran kaltaista tutkimuslaitosta, jos tarkoitus on rakentaa osaavaa yhteiskuntaa?

Tietenkään kukaan ei usko, että nämä tulolähteet olisivat oikeasti käyttökelpoisia. Miksi demarit muuten olisivat hallituksessa ollessaan leikanneet raskaalla kädellä muun muassa koulutuksesta, eivätkä käyttäneet näitä nyt kuvittelemiaan helppoja tulolähteitä? Koska ne eivät ole todellisia.

Osuvampi nimi Rinteen varjobudjetille olisikin valebudjetti. Sen lisäksi, että tulolähteet ovat älyvapaita, SDP:n osoittamat määrärahat ovat aivan liian pieniä Rinteen antamiin vaalilupauksiin ja myös toimenpiteiden todelliseen rahantarpeeseen nähden.

Maksuton toinen aste saa jopa Vasemmistoliiton ja Vihreiden vaihtoehdoissa vähintään 80 miljoonaa euroa, mutta Rinne antaisi sille vain 20 miljoonaa euroa vieläpä yhdistettynä oppivelvollisuuden laajennukseen. Realistinen hinta-arvio olisi noin sata miljoonaa.

SDP esittää työttömille työllistymisseteliin perustuvaa niin kutsuttua ”Rinteen mallia”, joka toisi eduskunnan tietopalvelun mukaan valtiolle kuluja 350 miljoonaa euroa, mutta SDP:n valebudjetissa sille ei osoiteta määrärahaa ollenkaan.

Ainoa oikeasti mielenkiintoinen osa demareiden valebudjettia on, että se sisältää lähes kaikki ne leikkaukset, jotka tällä vaalikaudella on tehty. Siis juuri ne samat leikkaukset, joita demarit ovat tällä vaalikaudella kiihkeästi vastustaneet.

Tämä on tärkeä tietää, kun itsekin olen useaan kertaan kysynyt mitä miljardihuutaja Rinne mahdottomista lupauksistaan aikoo pitää ja mitä pettää. Rinne ei peru tämän vaalikauden leikkauksia edes kuvitteellisessa valebudjetissaan, saati sitten todellisuudessa.

Kun Rinteen todellisuuspakoisessa valebudjetissa sekä tulot että menot on laskettu väärin, ei ole ihme, että demarit hallitusvastuussa ovat tosipaikan edessä pystyneet tekemään vain velkaa ja työttömyyttä. Sosialismi luo kurjuutta ja kurjuus sosialismia. Se on todellinen Rinteen malli.

]]>
0 http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264149-rinteen-varjobudjetti-on-valebudjetti#comments Opposition vaihtoehtobudjetit SDP Wed, 14 Nov 2018 08:11:55 +0000 Sampo Terho http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264149-rinteen-varjobudjetti-on-valebudjetti
Yrittäjät ja nuoret ovat SDP:n vaihtoehtobudjetin maksajia http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264144-yrittajat-ja-nuoret-ovat-sdpn-vaihtoehtobudjetin-maksajia <p>SDP:n vaihtoehtobudjetti nostaisi yrittäjien verotusta ja pakottaisi nostamaan nuorempien sukupolvien verotusta. Nyt eläkkeellä oleva sukupolvi maksoi työuransa alussa kymmenisen prosenttia eläkemaksuja, tänä päivänä työuransa aloittavalta menee 25 %, ja paine eläkemaksujen korottamiseen kasvaa jatkuvasti, eritoten SDP:n esittämillä keinoilla.</p><p>Samalla laitettaisiin kertaluonteisesti lihoiksi Suomen itsenäisyyden juhlarahasto, joka on merkittävä tieteellisen tutkimuksen ja koulutuksen kehittämisen rahoittaja. Vaihtoehtobudjetin tulopuoli on muutenkin koristeltu mielikuvitusrahalla, joka saataisiin muka harmaan talouden ja veronkierron torjunnasta., Siksi laskelmista saa vaikutelman, että suurin osa suomalaisista saisi merkittävästi lisää rahaa tuosta noin vain.</p><p>SDP:n mainosmateriaaleissa nämä ovat kuulemma oikeudenmukaisuutta, investointeja, innovaatioita ja uudistuksia. Minusta ne vaikuttavat kyllä aivan siltä samalta vanhalta, eli luvassa on tulonsiirtoja, riistoverotusta, eturyhmäpolitiikkaa, julkisen sektorin kasvattamista ja lisävelan ottamista.</p><p>Erityisesti nuorten sukupolvien kannattaa viimeistään nyt nousta puolustamaan omaa lompakkoaan vaaliuurnilla. SDP lupasi opintorahan korotuksen, mutta se hyöty teiltä syödään melkeinpä jo kesätyöpalkoista kasvaneena verotuksena.</p><p>Yrittäjille SDP:stä ei tarvinne mainita sen enempää.</p><p>&nbsp;</p><p>SDP ja Antti Rinne ovat käärmeöljykauppiaita, älkää avatko lompakkoanne heille. #terestroika</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://sdp.fi/fi/blog/sdp-julkaisi-vaihtoehtobudjetin-vuodelle-2019-tulevaisuuden-toivoa-ja-turvaa/" title="https://sdp.fi/fi/blog/sdp-julkaisi-vaihtoehtobudjetin-vuodelle-2019-tulevaisuuden-toivoa-ja-turvaa/">https://sdp.fi/fi/blog/sdp-julkaisi-vaihtoehtobudjetin-vuodelle-2019-tul...</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> SDP:n vaihtoehtobudjetti nostaisi yrittäjien verotusta ja pakottaisi nostamaan nuorempien sukupolvien verotusta. Nyt eläkkeellä oleva sukupolvi maksoi työuransa alussa kymmenisen prosenttia eläkemaksuja, tänä päivänä työuransa aloittavalta menee 25 %, ja paine eläkemaksujen korottamiseen kasvaa jatkuvasti, eritoten SDP:n esittämillä keinoilla.

Samalla laitettaisiin kertaluonteisesti lihoiksi Suomen itsenäisyyden juhlarahasto, joka on merkittävä tieteellisen tutkimuksen ja koulutuksen kehittämisen rahoittaja. Vaihtoehtobudjetin tulopuoli on muutenkin koristeltu mielikuvitusrahalla, joka saataisiin muka harmaan talouden ja veronkierron torjunnasta., Siksi laskelmista saa vaikutelman, että suurin osa suomalaisista saisi merkittävästi lisää rahaa tuosta noin vain.

SDP:n mainosmateriaaleissa nämä ovat kuulemma oikeudenmukaisuutta, investointeja, innovaatioita ja uudistuksia. Minusta ne vaikuttavat kyllä aivan siltä samalta vanhalta, eli luvassa on tulonsiirtoja, riistoverotusta, eturyhmäpolitiikkaa, julkisen sektorin kasvattamista ja lisävelan ottamista.

Erityisesti nuorten sukupolvien kannattaa viimeistään nyt nousta puolustamaan omaa lompakkoaan vaaliuurnilla. SDP lupasi opintorahan korotuksen, mutta se hyöty teiltä syödään melkeinpä jo kesätyöpalkoista kasvaneena verotuksena.

Yrittäjille SDP:stä ei tarvinne mainita sen enempää.

 

SDP ja Antti Rinne ovat käärmeöljykauppiaita, älkää avatko lompakkoanne heille. #terestroika

 

https://sdp.fi/fi/blog/sdp-julkaisi-vaihtoehtobudjetin-vuodelle-2019-tulevaisuuden-toivoa-ja-turvaa/

 

]]>
11 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264144-yrittajat-ja-nuoret-ovat-sdpn-vaihtoehtobudjetin-maksajia#comments Eläke SDP Tulonsiirrot Vaihtoehtobudjetti Verotus Wed, 14 Nov 2018 06:55:16 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264144-yrittajat-ja-nuoret-ovat-sdpn-vaihtoehtobudjetin-maksajia
Eläkeläisten kurjuuden syyt: Lipponen ja tottelevaiset demarit http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264028-elakelaisten-kurjuuden-syyt-lipponen-ja-tottelevaiset-demarit <p>Törmäsinpä Myyrmannin vaalitorilla pari viikkoa sitten vanhaan tuttavaani. Hän on maan lahjakkain ja viisain demari - Kimmo Kiljunen.</p><p>Kimmo pyyteli minulta allekirjoitusta &rdquo;<em>Eläkeläisten lakisääteisen köyhtymiskierteen katkaiseminen&rdquo;</em> nimiseen kansalaisadressiin. Kaivelin jo kynääni mutta sitten aloin muistella, että kuka sen köyhtymiskierteen oikein aloitti.</p><p><strong>Lipponen kurjisti eläkeläiset</strong></p><p>Eläkeläisten kurjuuden taustalla on vuonna 1995 Paavo Lipposen &rdquo;sateenkaarihallituksen&rdquo; hyväksymä eläkeindeksi.</p><p>Vuosina 1995-1999 toimineen hallituksen muodostivat Sdp, kokoomus, Rkp, vasemmistoliitto ja vihreät.</p><p>Nämä puolueet hyväksyivät ns. taitetun indeksin. Se tarkoittaa sitä, että eläkkeitä tarkistetaan vuosittain indeksillä, jossa kuluttajahintojen paino on 80 prosenttia ja palkkojen vain 20 prosenttia.</p><p>Selkosuomella: valittu linja nakertaa kuin rotta eläkkeiden ostovoimaa ja heikentää eläkeläisten asemaa suhteessa palkansaajiin. Aiemmin eläkkeitä nostettiin niin sanotulla puoliväli-indeksillä, jossa hintojen paino oli 50 prosenttia ja palkkojen 50 prosenttia.</p><p><strong>SDP - eläkeläisten vihollinen?</strong></p><p>Demaripäätös on ollut suurin syy työeläkeläisten tulojen romahdukseen ja suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin alasajoon. Se ruoskii eniten pienituloisia työeläkeläisiä, jotka asuvat pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla. Täällä vuokrat ovat korkeat ja jos ihmisellä on lääkekuluja, on eläkeläisen mietittävä kumpaa tekee: ostaa lääkkeitä vai ruokaa.</p><p>Se on näkynyt vaalitoreilla; jos on ollut tarjolla hernesoppaa niin eläkeläiset ovat saapuneet tyhjän astian kanssa. Että ruokaa olisi myös huomiseksi.</p><p>Se on häpeällistä!</p><p>Tilastojen mukaan työeläkeläisistämme elää nykyisin jo 20% alle EU:n köyhyysrajan olevilla tuloilla. Lipposen kurituslinja on myöhemmin saanut jatkoa eikä taitettua indeksiä ole korjattu.</p><p><strong>Kaikki kunnia Kiljuselle</strong></p><p>Vuonna 1995 Kiljunen yritti viimeiseen saakka vastustaa tätä uudistusta.</p><p>Hän sai siitä palkan. Demarien toverikuri iski ja Kiljusesta ei tullut ministeriä. Päinvastoin, demarit ovat siitä asti naureskelleet kielitaitoiselle ja älykkäälle demarille, jolla on ollut omatunto. Näyttää siltä, että siinä puolueessa ei saa olla viisaampi, parempi, kunniallisempi tai älykkäämpi toista toveria.</p><p>Nyt Kiljunen yrittää korjata tilannetta omalla tavallaan &ndash; yksin. Omien tovereittensa hylkäämänä.</p><p><strong>Taitettu eläkeindeksi hylättävä ja ilmaiset matka eläkeläisille! </strong></p><p>Kiljusen aloite on hyvä, mutta parasta olisi jos seuraava hallitus voisi suoraan tehdä seuraavia asioita.</p><p>Eläkeläiset ja seniorikansalaiset ovat meidän aarteemme &ndash; heitä on tuettava. Eläkkeiden ostovoima on saatava riittämään. Ensimmäisenä toimenpiteenä eläkeindeksin taitto on poistettava alimmilta eläkkeiltä. Tätä varten on mietittävä osittaista eläkeleikkuria, joka leikkaa isoja eläkkeitä ja allokoi sen sitten heikoimmassa asemassa oleville. Valtiovallan on kannettava vastuunsa ja tultava tässä mukaan. Kyse on kunniavelasta, joka on jäänyt maksamatta yli 20 vuotta. Toisessa vaiheessa on lisäksi taitettu eläkeindeksi poistettava.</p><p>Yli 65-vuotialle on voitava varmistaa ilmaiset matkat joukkoliikenteessä. Samalla tavalla kuin esimerkiksi Tallinnassa. Kokeilu on aloitettava siten, että eläkeläiset saavat ilmaiset matkat 9-15 välisenä aikana. Kyseinen uudistus varmistaisi sen, että eläkeläiset pääsisivät liikkumaan. Vierivä kivi ei sammaloidu!</p><p>Aktiivinen seniorikansalainen varmistaa hyvän ja terveen vanhuuden. &nbsp;Ja tästä sitten hyötyvät kaikki, lapsenlapsista alkaen.</p><p>Arto Luukkanen, Järvenpää</p><p>ps. tähän täytyy lisätä silminnäkijän kuvaus eräältä vaalitorilta 1990-luvulta. Paavo puhua jorisi jotain vaalitorilla. Kuuntelijana olevat seniorikansalaiset kuuntelivat tarkaavaisesti. Kun Paavo lähti kääntyivät eläkeläiset hädissään ja kuin yhteisestä rinnasta ulvahti hätäinen avunpyyntö: &quot;miten meidän nyt käy....?&quot;.&nbsp; Paavo nosti letargisesti kätensä ja heilautti sitä alaspäin laiskasti. Naama oli peruslukemilla tai ehkä hivenen halveksivan puolella.&nbsp; Vastauksen urahdus kertoi väsymyksestä tai hyvin suuresta välipitämättömyydestä: &quot;hyvin käy&quot;.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Törmäsinpä Myyrmannin vaalitorilla pari viikkoa sitten vanhaan tuttavaani. Hän on maan lahjakkain ja viisain demari - Kimmo Kiljunen.

Kimmo pyyteli minulta allekirjoitusta ”Eläkeläisten lakisääteisen köyhtymiskierteen katkaiseminen” nimiseen kansalaisadressiin. Kaivelin jo kynääni mutta sitten aloin muistella, että kuka sen köyhtymiskierteen oikein aloitti.

Lipponen kurjisti eläkeläiset

Eläkeläisten kurjuuden taustalla on vuonna 1995 Paavo Lipposen ”sateenkaarihallituksen” hyväksymä eläkeindeksi.

Vuosina 1995-1999 toimineen hallituksen muodostivat Sdp, kokoomus, Rkp, vasemmistoliitto ja vihreät.

Nämä puolueet hyväksyivät ns. taitetun indeksin. Se tarkoittaa sitä, että eläkkeitä tarkistetaan vuosittain indeksillä, jossa kuluttajahintojen paino on 80 prosenttia ja palkkojen vain 20 prosenttia.

Selkosuomella: valittu linja nakertaa kuin rotta eläkkeiden ostovoimaa ja heikentää eläkeläisten asemaa suhteessa palkansaajiin. Aiemmin eläkkeitä nostettiin niin sanotulla puoliväli-indeksillä, jossa hintojen paino oli 50 prosenttia ja palkkojen 50 prosenttia.

SDP - eläkeläisten vihollinen?

Demaripäätös on ollut suurin syy työeläkeläisten tulojen romahdukseen ja suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin alasajoon. Se ruoskii eniten pienituloisia työeläkeläisiä, jotka asuvat pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla. Täällä vuokrat ovat korkeat ja jos ihmisellä on lääkekuluja, on eläkeläisen mietittävä kumpaa tekee: ostaa lääkkeitä vai ruokaa.

Se on näkynyt vaalitoreilla; jos on ollut tarjolla hernesoppaa niin eläkeläiset ovat saapuneet tyhjän astian kanssa. Että ruokaa olisi myös huomiseksi.

Se on häpeällistä!

Tilastojen mukaan työeläkeläisistämme elää nykyisin jo 20% alle EU:n köyhyysrajan olevilla tuloilla. Lipposen kurituslinja on myöhemmin saanut jatkoa eikä taitettua indeksiä ole korjattu.

Kaikki kunnia Kiljuselle

Vuonna 1995 Kiljunen yritti viimeiseen saakka vastustaa tätä uudistusta.

Hän sai siitä palkan. Demarien toverikuri iski ja Kiljusesta ei tullut ministeriä. Päinvastoin, demarit ovat siitä asti naureskelleet kielitaitoiselle ja älykkäälle demarille, jolla on ollut omatunto. Näyttää siltä, että siinä puolueessa ei saa olla viisaampi, parempi, kunniallisempi tai älykkäämpi toista toveria.

Nyt Kiljunen yrittää korjata tilannetta omalla tavallaan – yksin. Omien tovereittensa hylkäämänä.

Taitettu eläkeindeksi hylättävä ja ilmaiset matka eläkeläisille!

Kiljusen aloite on hyvä, mutta parasta olisi jos seuraava hallitus voisi suoraan tehdä seuraavia asioita.

Eläkeläiset ja seniorikansalaiset ovat meidän aarteemme – heitä on tuettava. Eläkkeiden ostovoima on saatava riittämään. Ensimmäisenä toimenpiteenä eläkeindeksin taitto on poistettava alimmilta eläkkeiltä. Tätä varten on mietittävä osittaista eläkeleikkuria, joka leikkaa isoja eläkkeitä ja allokoi sen sitten heikoimmassa asemassa oleville. Valtiovallan on kannettava vastuunsa ja tultava tässä mukaan. Kyse on kunniavelasta, joka on jäänyt maksamatta yli 20 vuotta. Toisessa vaiheessa on lisäksi taitettu eläkeindeksi poistettava.

Yli 65-vuotialle on voitava varmistaa ilmaiset matkat joukkoliikenteessä. Samalla tavalla kuin esimerkiksi Tallinnassa. Kokeilu on aloitettava siten, että eläkeläiset saavat ilmaiset matkat 9-15 välisenä aikana. Kyseinen uudistus varmistaisi sen, että eläkeläiset pääsisivät liikkumaan. Vierivä kivi ei sammaloidu!

Aktiivinen seniorikansalainen varmistaa hyvän ja terveen vanhuuden.  Ja tästä sitten hyötyvät kaikki, lapsenlapsista alkaen.

Arto Luukkanen, Järvenpää

ps. tähän täytyy lisätä silminnäkijän kuvaus eräältä vaalitorilta 1990-luvulta. Paavo puhua jorisi jotain vaalitorilla. Kuuntelijana olevat seniorikansalaiset kuuntelivat tarkaavaisesti. Kun Paavo lähti kääntyivät eläkeläiset hädissään ja kuin yhteisestä rinnasta ulvahti hätäinen avunpyyntö: "miten meidän nyt käy....?".  Paavo nosti letargisesti kätensä ja heilautti sitä alaspäin laiskasti. Naama oli peruslukemilla tai ehkä hivenen halveksivan puolella.  Vastauksen urahdus kertoi väsymyksestä tai hyvin suuresta välipitämättömyydestä: "hyvin käy".

]]>
25 http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264028-elakelaisten-kurjuuden-syyt-lipponen-ja-tottelevaiset-demarit#comments Kansalaisaloite työeläkeindeksistä Kimmo Kiljunen Paavo Lipponen SDP Sun, 11 Nov 2018 20:46:21 +0000 Arto Luukkanen http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264028-elakelaisten-kurjuuden-syyt-lipponen-ja-tottelevaiset-demarit
Demareiden kannatus ei ole tyydyttävällä tasolla http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263829-demareiden-kannatus-ei-ole-tyydyttavalla-tasolla <p>Suomen työväen puolueen, demareiden,&nbsp; kannatus ei millään ota noustakseen sille tasolle millä sen kuuluisi olla.</p><p>Suomen työväestöstä hyvin suuri osa&nbsp; kannattaa ja äänestää jotain muita puolueita kuin työväen puoluetta.</p><p>Missä vika?</p><p>Vikaa on monissa asiassa.</p><p>1. Puolueen ohjelma ei ole sellainen josta työläiset voisivat innostua</p><p>2. Puolue ei ole saanut johtoonsa ja näkyville paikoille tarpeeksi kiinnostavia ja valovoimaisia ihmisiä jotka saisivat työläiset aktivoitua.</p><p>3. Puolue ei pysty vastaamaan porvaripuolueiden, eli herrapuolueiden mainostoimistoissa laadittuihin iskulauseisiin ja propagandaan.</p><p>4. Kansallismielksyys ja vieraspelko vetoaa osaan työläisistä.</p><p>5. Lukuisia muita syitä</p><p>Näiden demareiden kannatusta laskevien tekijöiden ei pitäisi olla demareile mikään este, vaan ne pitäisi osata kokea&nbsp; pelkästään haasteina. Demarien kannatus pitäisi saada Suomessa pysyvästi jonnekin 30-40%:n tienoille-</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen työväen puolueen, demareiden,  kannatus ei millään ota noustakseen sille tasolle millä sen kuuluisi olla.

Suomen työväestöstä hyvin suuri osa  kannattaa ja äänestää jotain muita puolueita kuin työväen puoluetta.

Missä vika?

Vikaa on monissa asiassa.

1. Puolueen ohjelma ei ole sellainen josta työläiset voisivat innostua

2. Puolue ei ole saanut johtoonsa ja näkyville paikoille tarpeeksi kiinnostavia ja valovoimaisia ihmisiä jotka saisivat työläiset aktivoitua.

3. Puolue ei pysty vastaamaan porvaripuolueiden, eli herrapuolueiden mainostoimistoissa laadittuihin iskulauseisiin ja propagandaan.

4. Kansallismielksyys ja vieraspelko vetoaa osaan työläisistä.

5. Lukuisia muita syitä

Näiden demareiden kannatusta laskevien tekijöiden ei pitäisi olla demareile mikään este, vaan ne pitäisi osata kokea  pelkästään haasteina. Demarien kannatus pitäisi saada Suomessa pysyvästi jonnekin 30-40%:n tienoille-

]]>
15 http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263829-demareiden-kannatus-ei-ole-tyydyttavalla-tasolla#comments SDP Thu, 08 Nov 2018 07:12:32 +0000 Arto Vihavainen http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263829-demareiden-kannatus-ei-ole-tyydyttavalla-tasolla
Lisävastaus K-P:n vihreille http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263337-lisavastaus-k-pn-vihreille <p>Keski-Pohjanmaan vihreille ei JHL:n lakkoa koskien riittänyt kuusikohtainen perustelu, jos oikein ymmärsin heidän puheenjohtaja Forsell-Tastin minulle osoittamaa vastausta. Kirjoitan Vihreille siis lisää perusteluita.</p><p>Kun lapset eivät lakon aikana saaneet kahteen päivään ruokaa koulussa, siis saman pituisena aikajaksona kuin he viikonloppuna muutenkin ovat ilman kouluruokaa kesälomasta puhumattakaan, on edelleenkin Forsell-Tastin mielensä pahoittamisen syynä. Hän edelleen kritisoi myös mm. AY-liikettä tilanteen kriisiytymisestä ja että miksi AY-liike ei ole ollut neuvottelupöydässä. Koko AY-liikkeen historia on ylitsepursuavan täynnä neuvottelupöydässä istumista. Suomen hyvinvoinnin tasainen jakautuminen on rakennettu&nbsp;<a href="https://www.sak.fi/me-olemme-sak/historia/saavutuksia">näissä kolmikantaisissa neuvotteluissa</a>, joihin kuuluvat mm. Kesä- ja talvilomat, sekä perhevapaat ja viisipäiväinen työviikko. &rdquo;ISI, lauantai kuuluu meille&rdquo; luki vanhassa SAK:n mainoksessakin, jossa lapset vetivät isää hihasta kun tämä yritti mennä töihin. Mitä lapset tekisivätkään ilman näitä saavutuksia? Eivät mitään ainakaan omien vanhempiensa kanssa. Näitä asioita ei ole aina saavutettu olemalla kiltisti töissä, ja aina ennenkin oikeistopoliittinen eliitti on paheksunut &rdquo;rahvaan&rdquo; halua saada oma osansa hyvinvoinnista. Vapaa perheen kanssa on hyvinvointia.</p><p>Miksi AY-liike ei sitten mielestäsi ole siellä missä kuuluu, neuvottelupöydässä, niin sinnehän koko lakolla haluttiinkin. Keskustavetoisen oikeistohallituksen aikana on nimittäin käynyt niin, että Suomea ei haluttu enää kehittää yhdessä, kolmikannassa. Sinne halusimme, ja sinne olemme nyt jälleen näillä näkymin pääsemässä. Lakot ovat ainakin toistaiseksi ajaneet asiansa, eikä lasten äitien ja isien työehtojen heikennyksiä ole näillä näkymin sittenkään tulossa, jos laki nyt vain luvatusti kolmikannassa valmistellaan. Työelämän turva lisää vanhempien hyvinvointia. Se on erityisesti lasten etu ja mittasuhteiltaan merkittävästi suurempi asia, kuin pieni vaiva tehdä pariksi päiväksi omalle lapselle eväät kouluun.</p><p>SAK kokkolan seudun paikallisjärjestön pj. ja työssäkäyvä isä.<br />Petri Partanen</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keski-Pohjanmaan vihreille ei JHL:n lakkoa koskien riittänyt kuusikohtainen perustelu, jos oikein ymmärsin heidän puheenjohtaja Forsell-Tastin minulle osoittamaa vastausta. Kirjoitan Vihreille siis lisää perusteluita.

Kun lapset eivät lakon aikana saaneet kahteen päivään ruokaa koulussa, siis saman pituisena aikajaksona kuin he viikonloppuna muutenkin ovat ilman kouluruokaa kesälomasta puhumattakaan, on edelleenkin Forsell-Tastin mielensä pahoittamisen syynä. Hän edelleen kritisoi myös mm. AY-liikettä tilanteen kriisiytymisestä ja että miksi AY-liike ei ole ollut neuvottelupöydässä. Koko AY-liikkeen historia on ylitsepursuavan täynnä neuvottelupöydässä istumista. Suomen hyvinvoinnin tasainen jakautuminen on rakennettu näissä kolmikantaisissa neuvotteluissa, joihin kuuluvat mm. Kesä- ja talvilomat, sekä perhevapaat ja viisipäiväinen työviikko. ”ISI, lauantai kuuluu meille” luki vanhassa SAK:n mainoksessakin, jossa lapset vetivät isää hihasta kun tämä yritti mennä töihin. Mitä lapset tekisivätkään ilman näitä saavutuksia? Eivät mitään ainakaan omien vanhempiensa kanssa. Näitä asioita ei ole aina saavutettu olemalla kiltisti töissä, ja aina ennenkin oikeistopoliittinen eliitti on paheksunut ”rahvaan” halua saada oma osansa hyvinvoinnista. Vapaa perheen kanssa on hyvinvointia.

Miksi AY-liike ei sitten mielestäsi ole siellä missä kuuluu, neuvottelupöydässä, niin sinnehän koko lakolla haluttiinkin. Keskustavetoisen oikeistohallituksen aikana on nimittäin käynyt niin, että Suomea ei haluttu enää kehittää yhdessä, kolmikannassa. Sinne halusimme, ja sinne olemme nyt jälleen näillä näkymin pääsemässä. Lakot ovat ainakin toistaiseksi ajaneet asiansa, eikä lasten äitien ja isien työehtojen heikennyksiä ole näillä näkymin sittenkään tulossa, jos laki nyt vain luvatusti kolmikannassa valmistellaan. Työelämän turva lisää vanhempien hyvinvointia. Se on erityisesti lasten etu ja mittasuhteiltaan merkittävästi suurempi asia, kuin pieni vaiva tehdä pariksi päiväksi omalle lapselle eväät kouluun.

SAK kokkolan seudun paikallisjärjestön pj. ja työssäkäyvä isä.
Petri Partanen

]]>
1 http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263337-lisavastaus-k-pn-vihreille#comments Ay-liike Lakko SAK SDP Vihreät Mon, 29 Oct 2018 17:41:41 +0000 Petri Partanen http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263337-lisavastaus-k-pn-vihreille
He eivät halua ilmastovaaleja http://hautakangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262927-he-eivat-halua-ilmastovaaleja <p>Miksi hallitus, nyt syksyn tullen, on ryhtynyt oikein olan takaa nokittelemaan työntekijäpuolelle, ja taas ryhtynyt jyräämään muun muassa perustuslakiin väistämättä törmäävää irtisanomislakia?</p><p>Sote- ja maakuntauudistuksen kanssa oli vielä hetki sitten tolkuton kiire. Nyt kriittisin kysymys onkin vain heikentää irtisanomissuojaa. Eikä sekään tule tapahtumaan. Kunhan nyt pääsevät riitelemään, saavat vähän jotain lakkoa, pelleilevät soppatykkien kanssa, ja sitten ovat riitelevinään vähän lisää vielä. Vaikkapa lakkokiellosta, joka olisi - taas kerran - laillisesti täysin mahdoton hanke.</p><p>Onko tässä teatterissa kyse vain vaalirahojen ja uskollisuuden kerjäämisestä sidosryhmiltä? Vai olisiko tämä nyt kuitenkin pelkkä härski silmänkääntötemppu?</p><p><br /><strong>Ilmastovaalit olisivat tappio perinteisille suurille</strong></p><p>Jos Suomessa toden teolla äänestettäisiin ilmastonmuutosta vastaan, keskusta ja kokoomus olisivat todella heikoilla. Massiiviset yritystuet, joita hallitus ei saanut leikattua, kohdistuvat suurilta osin ilmastolle haitalliseen teollisuuteen. Tuki lihan tuotannolle on keskustalle aivan mahdoton karsittava, ja hakkuiden vähentäminen tulee lyhyellä aikavälillä iskemään metsänomistajiin - joita Suomessa riittää, ja jotka melko varmasti äänestävät jompaakumpaa &quot;omistavan luokan&quot; puolueistamme.</p><p>Mutta helisemässä olisivat demaritkin. AY-jäärät eivät missään nimessä halua uudistuksia, jotka heikentäisivät &quot;perinteistä&quot; teollisuuttamme, tai edes hidastaisivat sen kasvua. Heidän stereotyyppisimmät perusäänestäjänsä haluavat pysyä samassa duunissa aina eläkeputkeen saakka, mieluiten ilman mitään muutoksia työnkuvaan saati lisäkoulutuksia. Eikä Skodan bensan hinta saa nousta! Ja ne jokavuotiset lentoliput etelään olisi hyvä pitää halpoina tulevaisuudessakin...</p><p><br /><strong>Entä jos?</strong></p><p>IPCC:n raportti tuli ulos vasta aivan äsken. Monet erilaiset eturyhmät haluavat, että se myös unohdetaan normaalin uutissyklin tahtiin.</p><p>Jos suomalaiset todella ovat huolestuneet ja äänestävät ilmaston puolesta, tietää se kylmää kyytiä kepun ja kokoomuksen lisäksi myös demareille.</p><p>Yhteiskuntaamme on jo nyt syntymässä uusi kahtiajako. Toisella puolella ovat ne, joiden mielestä ei pidä tehdä mitään <strong>liian</strong> nopeasti, jos se esimerkiksi vaatisi yhteisen veneen keikuttamista.</p><p>Toisella puolella taas olemme me, jotka haluamme yhteiskuntaan oikeita muutoksia. Me, jotka jo vuosia olemme vaatineet yritystukien poistamista, ympäristöhaittojen verottamista, yrityksille aitoa taloudellista vastuuta aiheuttamistaan tuhoista.</p><p><br /><strong>...</strong></p><p>Eilen Mykkänen, Vanhanen ja Rinne toistelivat kuin yhdestä suusta, että muutos täytyy tehdä hitaasti - käytännössä niin, että fossiilisten tukemista ja käyttöä vähennettäisiin asteittain <strong>neljän seuraavan hallituksen</strong> aikana, hiilinielujen tuhoamista jatkettaisiin maltillisesti, turve ajettaisiin alas vasta sitten joskus, jne.</p><p>Valitettavasti tiedämme mitä tällainen lupailu tarkoittaa. Me näimme, miten yritystukia leikattiin tämänkin hallituksen toimesta, kun olihan se hallitusohjelmaan kirjattu - leikkauksia mietittiin hetki ja sitten vain jätettiin leikkaamatta. Ei uskallettu keikuttaa venettä sitten yhtään.</p><p>Ja kyllä, kyllä päättäjämme tiesivät jo vuosia sitten, mitä <strong>tarvitsisi</strong> tehdä. Suomi on sitoutunut Pariisin sopimukseen, ja hallitus on kyllä kuullut asiantuntijoita näissä hommissa. Heille on kerrottu, mutta he eivät ole valmiita tekemään mitään - koska heidän suosionsa riippuu siitä, että eivät tee. Samoin heidän osakesalkkujensa arvo. Myös AY-liikkeen rahasto- sun muiden sijoitusten.</p><p>Mukavampaa on nyt nostattaa vaikka pientä kärhämää työmarkkinoilla, siitä ei seuraa mitään mutta sillä saadaan otsikoita, siitä voidaan pitää palopuheita eduskunnassa, ja sivussa huutelevat Vartiaiset sun muut trollit, joilla ei edes ole mitään muuta virkaa kuin huutelu, palkitaan taas uudella vartilla julkisuudessa.</p><p>Tätä samaa näiltä Suomen politiikan mammuteilta on luvassa tulevaisuudessakin; miksi muuttaa tänään mitään, minkä voisi muuttaa huomenna?</p><p>Neljän hallituksen kuluttua. Miettikääpä sitä hetki. Meillä nimittäin ei ole varaa odottaa enää edes yhden hallituksen ajan. Seuraavan olisi osuttava nappiin.</p><p><br /><strong>Onko uhkana vastakkainasettelu ilmastokysymyksessä?</strong></p><p>Joidenkin mielestä nyt jos koskaan olisi vältettävä identiteettipolitikointia. Vaikeaa se vaan on, kun jakolinja on noinkin selkeä - vanhat ja vanhoilliset keskenään diilailijat vs. pienet ja pienehköt, nuoremmat ja tuoreemmat puolueet.</p><p>Onneksi ilmastonmuutoksen suoranaiset kieltäjät ovat yhteiskunnassamme heikoilla. Kyllä kaikki päättäjämme ihan varmasti IPCC:n löydöksiin uskovat - monet vain eivät haluaisi tehdä ensimmäisinä mitään. Etteivät sidosryhmät pettyisi.</p><p>Kun hiilivoima ja turpeen nosto lopulta kielletään EU:n toimesta, syy siitä saadaan sentään sälytettyä Brysselin herroille - ja silloinkin toimenpiteissä vitkutellaan varmasti. Tämä on ongelma: oikeasti meidän pitäisi olla edelläkävijöitä ja painostaa myös sitä Brysseliä. Ja ensi vuonna me olemme <strong>EU:n puheenjohtajamaa,</strong> joten vaikuttamisen aika on juuri nyt!</p><p>Ei ole onneksi uskottavaa, että varsinaiset ilmastodenialistit pääsisivät Suomessa valtaan, kuten vaikkapa Yhdysvalloissa. Täällä persuistakin tuli vain hetkeksi melkein-suuri puolue, kun Soini päästi rasistit oikein möyhöämään - mutta pahimmillaankin rasismia (ja siihen elimellisesti liittyviä ilmiöitä) kannatti, tai sieti, vain noin yksi viidestä äänestämään vaivautuneesta.</p><p>Mutta mistään puolueesta ei täällä tule suuri sillä, jos päästää pehmeitä puhuvat denialistit ääneen nykyisten sään vaihteluiden ja ääri-ilmiöiden keskellä.</p><p><strong>Oikea vaara</strong> ovat kuitenkin ne, jotka lupaavat tehdä jotain ilmaston hyväksi, mutta eivät ole oikeasti valmiita tekemään. Ne, jotka lupailevat asioita vaaliteltoilla ja vieläpä kirjaavat tekoja hallitusohjelmaan, mutta jättävät tekemättä. Ja sitten, pahimmillaan, vieläpä tekevät aivan päinvastoin. &nbsp;</p><p><br /><strong>...</strong><br /><br /><em>Kuvissa on joitain satunnaisia kylttejä ja ihmisiä, joihin törmäsin lauantaina. Koetin valita parhaat otokset mutta kamerani on peruna, sori siitä.</em></p><p><strong><em>...</em></strong></p><p><em>Piraattipuolueen ympäristöohjelmaan voit tutustua <a href="https://piraattipuolue.fi/politiikka/energia-ymparisto/">täällä</a>. Tulemme täydentämään sitä lähiaikoina; puolueessamme on vahva konsensus tieteen puolesta ja mm. yritystukia vastaan; kannattamattoman ja haitallisen liiketoiminnan on parempi loppua ajoissa. Parempaan energian, ruoan ja muiden hyödykkeiden tuotantoon siirrytään avoimuutta ja vastuuta lisäten, mm. hiili- ja muiden haittaverojen kautta.</em></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Miksi hallitus, nyt syksyn tullen, on ryhtynyt oikein olan takaa nokittelemaan työntekijäpuolelle, ja taas ryhtynyt jyräämään muun muassa perustuslakiin väistämättä törmäävää irtisanomislakia?

Sote- ja maakuntauudistuksen kanssa oli vielä hetki sitten tolkuton kiire. Nyt kriittisin kysymys onkin vain heikentää irtisanomissuojaa. Eikä sekään tule tapahtumaan. Kunhan nyt pääsevät riitelemään, saavat vähän jotain lakkoa, pelleilevät soppatykkien kanssa, ja sitten ovat riitelevinään vähän lisää vielä. Vaikkapa lakkokiellosta, joka olisi - taas kerran - laillisesti täysin mahdoton hanke.

Onko tässä teatterissa kyse vain vaalirahojen ja uskollisuuden kerjäämisestä sidosryhmiltä? Vai olisiko tämä nyt kuitenkin pelkkä härski silmänkääntötemppu?


Ilmastovaalit olisivat tappio perinteisille suurille

Jos Suomessa toden teolla äänestettäisiin ilmastonmuutosta vastaan, keskusta ja kokoomus olisivat todella heikoilla. Massiiviset yritystuet, joita hallitus ei saanut leikattua, kohdistuvat suurilta osin ilmastolle haitalliseen teollisuuteen. Tuki lihan tuotannolle on keskustalle aivan mahdoton karsittava, ja hakkuiden vähentäminen tulee lyhyellä aikavälillä iskemään metsänomistajiin - joita Suomessa riittää, ja jotka melko varmasti äänestävät jompaakumpaa "omistavan luokan" puolueistamme.

Mutta helisemässä olisivat demaritkin. AY-jäärät eivät missään nimessä halua uudistuksia, jotka heikentäisivät "perinteistä" teollisuuttamme, tai edes hidastaisivat sen kasvua. Heidän stereotyyppisimmät perusäänestäjänsä haluavat pysyä samassa duunissa aina eläkeputkeen saakka, mieluiten ilman mitään muutoksia työnkuvaan saati lisäkoulutuksia. Eikä Skodan bensan hinta saa nousta! Ja ne jokavuotiset lentoliput etelään olisi hyvä pitää halpoina tulevaisuudessakin...


Entä jos?

IPCC:n raportti tuli ulos vasta aivan äsken. Monet erilaiset eturyhmät haluavat, että se myös unohdetaan normaalin uutissyklin tahtiin.

Jos suomalaiset todella ovat huolestuneet ja äänestävät ilmaston puolesta, tietää se kylmää kyytiä kepun ja kokoomuksen lisäksi myös demareille.

Yhteiskuntaamme on jo nyt syntymässä uusi kahtiajako. Toisella puolella ovat ne, joiden mielestä ei pidä tehdä mitään liian nopeasti, jos se esimerkiksi vaatisi yhteisen veneen keikuttamista.

Toisella puolella taas olemme me, jotka haluamme yhteiskuntaan oikeita muutoksia. Me, jotka jo vuosia olemme vaatineet yritystukien poistamista, ympäristöhaittojen verottamista, yrityksille aitoa taloudellista vastuuta aiheuttamistaan tuhoista.


...

Eilen Mykkänen, Vanhanen ja Rinne toistelivat kuin yhdestä suusta, että muutos täytyy tehdä hitaasti - käytännössä niin, että fossiilisten tukemista ja käyttöä vähennettäisiin asteittain neljän seuraavan hallituksen aikana, hiilinielujen tuhoamista jatkettaisiin maltillisesti, turve ajettaisiin alas vasta sitten joskus, jne.

Valitettavasti tiedämme mitä tällainen lupailu tarkoittaa. Me näimme, miten yritystukia leikattiin tämänkin hallituksen toimesta, kun olihan se hallitusohjelmaan kirjattu - leikkauksia mietittiin hetki ja sitten vain jätettiin leikkaamatta. Ei uskallettu keikuttaa venettä sitten yhtään.

Ja kyllä, kyllä päättäjämme tiesivät jo vuosia sitten, mitä tarvitsisi tehdä. Suomi on sitoutunut Pariisin sopimukseen, ja hallitus on kyllä kuullut asiantuntijoita näissä hommissa. Heille on kerrottu, mutta he eivät ole valmiita tekemään mitään - koska heidän suosionsa riippuu siitä, että eivät tee. Samoin heidän osakesalkkujensa arvo. Myös AY-liikkeen rahasto- sun muiden sijoitusten.

Mukavampaa on nyt nostattaa vaikka pientä kärhämää työmarkkinoilla, siitä ei seuraa mitään mutta sillä saadaan otsikoita, siitä voidaan pitää palopuheita eduskunnassa, ja sivussa huutelevat Vartiaiset sun muut trollit, joilla ei edes ole mitään muuta virkaa kuin huutelu, palkitaan taas uudella vartilla julkisuudessa.

Tätä samaa näiltä Suomen politiikan mammuteilta on luvassa tulevaisuudessakin; miksi muuttaa tänään mitään, minkä voisi muuttaa huomenna?

Neljän hallituksen kuluttua. Miettikääpä sitä hetki. Meillä nimittäin ei ole varaa odottaa enää edes yhden hallituksen ajan. Seuraavan olisi osuttava nappiin.


Onko uhkana vastakkainasettelu ilmastokysymyksessä?

Joidenkin mielestä nyt jos koskaan olisi vältettävä identiteettipolitikointia. Vaikeaa se vaan on, kun jakolinja on noinkin selkeä - vanhat ja vanhoilliset keskenään diilailijat vs. pienet ja pienehköt, nuoremmat ja tuoreemmat puolueet.

Onneksi ilmastonmuutoksen suoranaiset kieltäjät ovat yhteiskunnassamme heikoilla. Kyllä kaikki päättäjämme ihan varmasti IPCC:n löydöksiin uskovat - monet vain eivät haluaisi tehdä ensimmäisinä mitään. Etteivät sidosryhmät pettyisi.

Kun hiilivoima ja turpeen nosto lopulta kielletään EU:n toimesta, syy siitä saadaan sentään sälytettyä Brysselin herroille - ja silloinkin toimenpiteissä vitkutellaan varmasti. Tämä on ongelma: oikeasti meidän pitäisi olla edelläkävijöitä ja painostaa myös sitä Brysseliä. Ja ensi vuonna me olemme EU:n puheenjohtajamaa, joten vaikuttamisen aika on juuri nyt!

Ei ole onneksi uskottavaa, että varsinaiset ilmastodenialistit pääsisivät Suomessa valtaan, kuten vaikkapa Yhdysvalloissa. Täällä persuistakin tuli vain hetkeksi melkein-suuri puolue, kun Soini päästi rasistit oikein möyhöämään - mutta pahimmillaankin rasismia (ja siihen elimellisesti liittyviä ilmiöitä) kannatti, tai sieti, vain noin yksi viidestä äänestämään vaivautuneesta.

Mutta mistään puolueesta ei täällä tule suuri sillä, jos päästää pehmeitä puhuvat denialistit ääneen nykyisten sään vaihteluiden ja ääri-ilmiöiden keskellä.

Oikea vaara ovat kuitenkin ne, jotka lupaavat tehdä jotain ilmaston hyväksi, mutta eivät ole oikeasti valmiita tekemään. Ne, jotka lupailevat asioita vaaliteltoilla ja vieläpä kirjaavat tekoja hallitusohjelmaan, mutta jättävät tekemättä. Ja sitten, pahimmillaan, vieläpä tekevät aivan päinvastoin.  


...

Kuvissa on joitain satunnaisia kylttejä ja ihmisiä, joihin törmäsin lauantaina. Koetin valita parhaat otokset mutta kamerani on peruna, sori siitä.

...

Piraattipuolueen ympäristöohjelmaan voit tutustua täällä. Tulemme täydentämään sitä lähiaikoina; puolueessamme on vahva konsensus tieteen puolesta ja mm. yritystukia vastaan; kannattamattoman ja haitallisen liiketoiminnan on parempi loppua ajoissa. Parempaan energian, ruoan ja muiden hyödykkeiden tuotantoon siirrytään avoimuutta ja vastuuta lisäten, mm. hiili- ja muiden haittaverojen kautta.

 

]]>
37 http://hautakangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262927-he-eivat-halua-ilmastovaaleja#comments Ilmastonmuutos Keskusta Kokoomus SDP Siniset Sun, 21 Oct 2018 18:37:00 +0000 Ville Hautakangas http://hautakangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262927-he-eivat-halua-ilmastovaaleja
Heinäluoma on liiankin taitava poliitikko http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262765-heinaluoma-on-liiankin-taitava-poliitikko <p>Arvostamani kansanedustaja Eero Heinäluoma (sd.) <a href="https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/vieraskolumnit/artikkeli-1.314552?fbclid=IwAR3IgXsAAqf16voYbnWuPO4b-NX5r8ZR-2CfN_JLbrNfpzSpiMMgGBiZtZY">kirjoitti 12.10. Maaseudun Tulevaisuudessa</a> huolestaan tasapainoisen Suomen kehittämistä. Heinäluoma peräänkuulutti, kuinka tärkeää valtakunnan politiikassa on huomioida se, että politiikka hyödyttää koko Suomea.</p><p>Vielä edellisellä hallituskaudella demarileiri uskoi vakaasti suurkuntiin, mutta nyt SDP on kääntänyt katseensa Helsingin sykkeestä kehäkolmosen ulkopuolelle. Hyvä jos näin on. Vasta tällä viikolla SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne oli näyttämässä punaista valoa maakuntiin suunnitteilla oleville biotehdashankkeille.</p><p>Ilahduin siitä, että Heinäluoma on selvästi tarkastanut kantojaan. Toivottavasti näin tekee myös Rinne.</p><p>Aikaisemmin demareista on moitittu hallituksen panostuksia perustieverkon kunnossapitoon panostuksina &ldquo;navettateihin&rdquo;. On jokaisen oman harkinnan varassa, minkä kuvan tämänkaltaiset lausunnot antavat suhtautumisesta monen arjen kannalta välttämättömien teiden kunnossapitoon.</p><p>Tiedän, että arvostamallani edustaja Heinäluomalla on erityisen hyvä muisti. Luultavimmin lyöntivirheen johdosta hän unohti kuitenkin mainita muunmuassa kuntien valtionosuuksien leikkaukset, joita hän itse on ollut hyväksymässä viime hallituskaudella.</p><p>Nämä leikkaukset osuivat juuri harvaanasuttujen alueiden kuntien peruspalveluihin, kuten terveydenhoitoon ja koulutukseen.</p><p>Eero Heinäluoma on taitava poliitikko. Välillä hieman liiankin taitava.</p><p>Aluepolitiikan puolestapuhujia tarvitaan. Mutta sitäkin enemmän tarvitaan todellisia aluepoliitikkoja.</p><p><a href="http://www.joonaskontta.fi">www.joonaskontta.fi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Arvostamani kansanedustaja Eero Heinäluoma (sd.) kirjoitti 12.10. Maaseudun Tulevaisuudessa huolestaan tasapainoisen Suomen kehittämistä. Heinäluoma peräänkuulutti, kuinka tärkeää valtakunnan politiikassa on huomioida se, että politiikka hyödyttää koko Suomea.

Vielä edellisellä hallituskaudella demarileiri uskoi vakaasti suurkuntiin, mutta nyt SDP on kääntänyt katseensa Helsingin sykkeestä kehäkolmosen ulkopuolelle. Hyvä jos näin on. Vasta tällä viikolla SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne oli näyttämässä punaista valoa maakuntiin suunnitteilla oleville biotehdashankkeille.

Ilahduin siitä, että Heinäluoma on selvästi tarkastanut kantojaan. Toivottavasti näin tekee myös Rinne.

Aikaisemmin demareista on moitittu hallituksen panostuksia perustieverkon kunnossapitoon panostuksina “navettateihin”. On jokaisen oman harkinnan varassa, minkä kuvan tämänkaltaiset lausunnot antavat suhtautumisesta monen arjen kannalta välttämättömien teiden kunnossapitoon.

Tiedän, että arvostamallani edustaja Heinäluomalla on erityisen hyvä muisti. Luultavimmin lyöntivirheen johdosta hän unohti kuitenkin mainita muunmuassa kuntien valtionosuuksien leikkaukset, joita hän itse on ollut hyväksymässä viime hallituskaudella.

Nämä leikkaukset osuivat juuri harvaanasuttujen alueiden kuntien peruspalveluihin, kuten terveydenhoitoon ja koulutukseen.

Eero Heinäluoma on taitava poliitikko. Välillä hieman liiankin taitava.

Aluepolitiikan puolestapuhujia tarvitaan. Mutta sitäkin enemmän tarvitaan todellisia aluepoliitikkoja.

www.joonaskontta.fi

]]>
1 http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262765-heinaluoma-on-liiankin-taitava-poliitikko#comments Aluepolitiikka Helsinki Maaseutu SDP Suomi Fri, 19 Oct 2018 04:47:45 +0000 Joonas Könttä http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262765-heinaluoma-on-liiankin-taitava-poliitikko
Demareiden metsäpolitiikassa ei ole mitään linjaa http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262362-demareiden-metsapolitiikassa-ei-ole-mitaan-linjaa <p>SDP:n puheenjohtaja <strong>Antti Rinne</strong> linjasi Helsingin Sanomien haastattelussa, että Suomen tulee vähentää metsähakkuitaan. Rinteeltä on tämän jälkeen yritetty useaan otteeseen <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/261353-sivallus-antti-rinteelle-minne-haluat-siirtaa-suomen-biotaloussektorin-tyopaikat">kysellä</a>, mitkä tehtaat, sahat ja jalostamot laitetaan kiinni kun raaka-ainetta ei voida enää toimittaa. Vastauksia ei ole saatu. Joka tapauksessa demareiden linja tarkoittaa, että yhtään uutta biojalostamoa Suomeen ei voitaisi rakentaa. Esimerkiksi Lapissa meidän tulisi siis hakata naulat Tornion Kaidin ja Kemijärven Boreal Biorefin arkkuihin.</p><p>Antti Rinteen vastuuton politiikka näyttääkin herättäneen pienimuotoisen paniikin maakuntien demareissa. Tämän seurauksena SDP:n eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja, kansanedustaja <strong>Johanna Ojala-Niemelä</strong> riensikin jo twitterissä <a href="https://twitter.com/ojalaniemela/status/1050236534874624000?s=21">ilmoittamaan</a>, että hakkuita voidaankin päinvastoin lisätä. Tällaisesta metsäpoliittisesta linjasta ei ota kyllä itse pirukaan selvää. Äänestäjillä tulisi kuitenkin olla oikeus tietää, millaista politiikkaa puolue edistää. Vaikka pidänkin Johanna Ojala-Niemelän linjaa vastuullisena, on minun luotettava enemmän Antti Rinteen sanomisiin. Hän kuitenkin johtaa puoluetta.</p><p>Ylipäätään on ikävää, että keskustelu metsäpolitiikasta on mennyt helppojen irtopisteiden keräilyksi. Ympäristöjärjestöt ja vihervasemmisto, nyt demareilla vahvistettuna, vaativat hakkuiden välitöntä vähentämistä. Mikäli toimimme näin, saamme kyllä kasvatettua metsien hiilivarantoa jonkun aikaa, mutta se raja tulee nopeasti vastaan. Asiantuntijoista ympäristönsuojelun professori <strong>Pekka Kauppi</strong> ja WMO:n pääsihteeri <strong>Petteri Taalas</strong> sen sijaan <a href="https://smy.fi/artikkeli/nakokulma-pohjoiset-metsat-ovat-valttikortti-ilmastonmuutosta-vastaan/">vahvistavat</a>, että pitkäaikainen ja suuri puuvarannon kasvattaminen edellyttää myös metsien hoitoa ja hakkuita. Tällaisen politiikan kautta hyödynnetään metsiemme koko hiilensidontakyky. Meillä puun kasvu ylittää selkeästi hakkuumäärät ja metsäpolitiikkamme onkin siten vastuullista. Usein unohdetaan myös, että Suomi on Euroopan metsävaltaisin ja eniten suojeltu maa.</p><p>Onkin alkanut tuntua siltä, että tässä keskustelussa ei ole enää kysymys ilmastopäästöjen vähentämisestä. Pikemminkin kyse on tiettyjen voimien pyrkimyksestä ajaa koko Suomen maa- ja metsätaloussektorit alas sekä kasvattaa luonnonsuojelualueiden määrää. Vastuullisten poliitikkojen ei pidä lähteä tällaiseen mukaan. Suomen maa- ja metsätaloussektorit ovat osa ilmastopolitiikkamme ratkaisuja, eivät osa ongelmaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne linjasi Helsingin Sanomien haastattelussa, että Suomen tulee vähentää metsähakkuitaan. Rinteeltä on tämän jälkeen yritetty useaan otteeseen kysellä, mitkä tehtaat, sahat ja jalostamot laitetaan kiinni kun raaka-ainetta ei voida enää toimittaa. Vastauksia ei ole saatu. Joka tapauksessa demareiden linja tarkoittaa, että yhtään uutta biojalostamoa Suomeen ei voitaisi rakentaa. Esimerkiksi Lapissa meidän tulisi siis hakata naulat Tornion Kaidin ja Kemijärven Boreal Biorefin arkkuihin.

Antti Rinteen vastuuton politiikka näyttääkin herättäneen pienimuotoisen paniikin maakuntien demareissa. Tämän seurauksena SDP:n eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja, kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelä riensikin jo twitterissä ilmoittamaan, että hakkuita voidaankin päinvastoin lisätä. Tällaisesta metsäpoliittisesta linjasta ei ota kyllä itse pirukaan selvää. Äänestäjillä tulisi kuitenkin olla oikeus tietää, millaista politiikkaa puolue edistää. Vaikka pidänkin Johanna Ojala-Niemelän linjaa vastuullisena, on minun luotettava enemmän Antti Rinteen sanomisiin. Hän kuitenkin johtaa puoluetta.

Ylipäätään on ikävää, että keskustelu metsäpolitiikasta on mennyt helppojen irtopisteiden keräilyksi. Ympäristöjärjestöt ja vihervasemmisto, nyt demareilla vahvistettuna, vaativat hakkuiden välitöntä vähentämistä. Mikäli toimimme näin, saamme kyllä kasvatettua metsien hiilivarantoa jonkun aikaa, mutta se raja tulee nopeasti vastaan. Asiantuntijoista ympäristönsuojelun professori Pekka Kauppi ja WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas sen sijaan vahvistavat, että pitkäaikainen ja suuri puuvarannon kasvattaminen edellyttää myös metsien hoitoa ja hakkuita. Tällaisen politiikan kautta hyödynnetään metsiemme koko hiilensidontakyky. Meillä puun kasvu ylittää selkeästi hakkuumäärät ja metsäpolitiikkamme onkin siten vastuullista. Usein unohdetaan myös, että Suomi on Euroopan metsävaltaisin ja eniten suojeltu maa.

Onkin alkanut tuntua siltä, että tässä keskustelussa ei ole enää kysymys ilmastopäästöjen vähentämisestä. Pikemminkin kyse on tiettyjen voimien pyrkimyksestä ajaa koko Suomen maa- ja metsätaloussektorit alas sekä kasvattaa luonnonsuojelualueiden määrää. Vastuullisten poliitikkojen ei pidä lähteä tällaiseen mukaan. Suomen maa- ja metsätaloussektorit ovat osa ilmastopolitiikkamme ratkaisuja, eivät osa ongelmaa.

]]>
5 http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262362-demareiden-metsapolitiikassa-ei-ole-mitaan-linjaa#comments Antti Rinne Ilmastonmuutos Metsäpolitiikka SDP Thu, 11 Oct 2018 07:27:34 +0000 Mikko Kärnä http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262362-demareiden-metsapolitiikassa-ei-ole-mitaan-linjaa
#viimeinenniitti demarien vaaliavaus ja herravihan oppitunti http://petterileino.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262169-viimeinenniitti-demarien-vaaliavaus-ja-herravihan-oppitunti <p>SAK järjesti liittopäättäjilleen ison tuuletustilaisuuden perjantaina 4.10.2018 Paasitornissa nimellä #viimeinenniitti. Tarkoitus lienee ollut, että tilaisuus oli vastatoimi hallituksen valmistelemalle irtisanomissuojaa heikentävälle lainsäädännölle. Mutta toisin kävi.</p><p>Olen istunut seitsemän vuotta SAK:n hallituksen takarivissä varajäsenenä ja siinä roolissa tuli monet SAK:n valtuustot tutuksi. Niiden parasta antia oli yleiskeskustelut, joissa &rdquo;kentän väki&rdquo; evästi keskusjärjestön johtoa mitä erilaisimmilla edunvalvontaa sivuavilla aiheilla. Vanhojen muistojen verestämiseksi kuuntelin perjantain tilaisuuden <a href="https://www.sak.fi/ajankohtaista/uutiset/sakn-liittopaattajat-hallituksen-luovuttava-irtisanomissuojan-heikentamisesta-vasta-sitten-neuvottelupoydan-vuoro">tallenteen</a>, jotta sain päivityksen mistä Hakaniemessä keskustellaan.</p><p>Jos joku aikoo tehdä saman, niin tallenteen seuraaminen kannattaa aloittaa noin tunnin kohdalta ja jättää alkuhöpinät sikseen. Kannattaa myös muistaa, että puhujat eivät ole tavan pulliaisia, vaan pääluottamusmiehiä ja omien liittojensa hallituksien tai liittovaltuustojen jäseniä. Siis pesunkestäviä jäsenkirjademareita ja -vassareita. Ihmisiä, joilla on valtaa ja erityisesti vaikutusvaltaa työpaikoillaan.</p><p>Olen tottunut SAK:n valtuustoissa melko rehevään ja kipakkaankin retoriikkaan, mutta silti perjantain tilaisuus yllätti voimakkaalla ja vihalla kyllästetyllä puheellaan. Tein kolme havaintoa:</p><p>&nbsp;</p><p>1. Lähtölaukaus vasemmiston eduskuntavaalikampanjalle</p><p>Läpi tilaisuuden puheenvuoroissa korostettiin SAK:n ja sen jäsenliittojen tukea SDP:lle ja Vasemmistoliitolle ensi kevään eduskuntavaaleissa. Tämä tuki annettiin peittelemättä. Jos perjantain puheisiin on uskominen, niin ensi keväänä Hakaniemestä virtaa ennennäkemätön taloudellinen tuki vasemmistopuolueille.</p><p>Tilanne on muuttunut kymmenessä vuodessa, jolloin SAK:ssa oli henkeä &rdquo;<em>politiikka pois ay-liikkeestä</em>&rdquo;. Tämän vuosikymmenen alussa uudelleen henkiin herätetty ryhmätoiminta (sd ja vas) näyttää kantaneen hedelmää. Perjantain perusteella ei ole epäselvyyttä siitä, että politiikka ja erityisesti vasemmistopuolueita tukeva toiminta on tiivis osa SAK-laisen ay-liikkeen perusfilosofiaa.</p><p>Veikkaan, että #viimeinenniitti -tilaisuus olisi järjestetty ilman hallituksen valmistelemaa irtisanomissuojaa heikentävää lakia. Siihen olisi kaivettu jokin muu peruste, vaikkapa aktiivimalli 2 tai ihan mitä tahansa. Nyt vaan hallitus syötti niin hyvin SAK:n väen lapaan, että tilaisuus oli pakko käyttää hyödyksi ja herkutella asialla.</p><p>Kokonaan toinen asia on, että onko SAK:n noin vahva tuki kuolemansuudelma demareille? <strong>Li Anderssonin</strong> johtamaa Vasemmistoliittoa se kyllä vahvistaa, mutta <strong>Antti Rinteeltä</strong> se saattaa viedä hopealusikan huulilta.</p><p>&nbsp;</p><p>2. Konsensushenkiset konkarit puuttuivat joukosta</p><p>Takavuosina SAK:n valtuuston puheissa oli selvä kaksijakoisuus. Demarien vasemman laidan ja vasemmiston edustajat olivat hyvinkin jyrkkiä puheissaan, mutta tannerilaiset demarit olivat sovittelevampia ja kaipasivat omissa puheissaan konsensusta työnantajien kanssa.</p><p>Muistelen kaiholla aikoja, kun ensin ärhäkkä postimies haukkui räväkästi kaikki tai räyhäkkä AKT:n ahtaaja jylisi pistävän satamat kiinni, kunnes perään tuli silloisen Metalliliiton ison konsernin tai kaivoksen pääluottamusmies ja kertoi vakaaseen tyyliin, miten suomalaisen duunarin etu on ymmärtää omistajien intressiä.</p><p>Perjantaina näitä sovittelevampia puheita ei kuultu. Yhden tilaisuuden perusteella ei tietysti voi tehdä johtopäätöstä, varsinkin kun tämän tilaisuuden tarkoitus oli vahvistaa vastakkainasettelua vasemman laidan kannattajien sekä hallituksen välille.</p><p>&nbsp;</p><p>3. Herravihakin on vihapuhetta</p><p>Perjantain puheissa yllätti pohjaton herravihan määrä. Se ei ollut enää vihaista puhetta, vaan retoriikkaa joka nykyään käsitetään vihapuheeksi.</p><p>Tiedän jo ennalta, että joku yrittää kääntää asiaa siihen suuntaan, kun suomalaista duunaria ärsytetään, niin kyllä se suuttuu. Tästä ei muuten ollut kyse, sillä puheissa ei tullut noussut esille mitään sellaista epäkohtaa, joka oikeuttaisi pohjattomaan, ideologiseen vihaan.</p><p>Jos tuolle vihalle antaa vallan, jota perjantaina kuultiin, niin siitä ei hyvä seuraa. Sen tien päässä kapina ja kansannousu, josta toki eräät äärivasemmalla haaveilevat. Tämä on hyvä päättää <em>Tuntemattoman sotilaan</em> viisauteen &ndash; &rdquo;<em>Pienempikin into riittäisi</em>&rdquo;.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> SAK järjesti liittopäättäjilleen ison tuuletustilaisuuden perjantaina 4.10.2018 Paasitornissa nimellä #viimeinenniitti. Tarkoitus lienee ollut, että tilaisuus oli vastatoimi hallituksen valmistelemalle irtisanomissuojaa heikentävälle lainsäädännölle. Mutta toisin kävi.

Olen istunut seitsemän vuotta SAK:n hallituksen takarivissä varajäsenenä ja siinä roolissa tuli monet SAK:n valtuustot tutuksi. Niiden parasta antia oli yleiskeskustelut, joissa ”kentän väki” evästi keskusjärjestön johtoa mitä erilaisimmilla edunvalvontaa sivuavilla aiheilla. Vanhojen muistojen verestämiseksi kuuntelin perjantain tilaisuuden tallenteen, jotta sain päivityksen mistä Hakaniemessä keskustellaan.

Jos joku aikoo tehdä saman, niin tallenteen seuraaminen kannattaa aloittaa noin tunnin kohdalta ja jättää alkuhöpinät sikseen. Kannattaa myös muistaa, että puhujat eivät ole tavan pulliaisia, vaan pääluottamusmiehiä ja omien liittojensa hallituksien tai liittovaltuustojen jäseniä. Siis pesunkestäviä jäsenkirjademareita ja -vassareita. Ihmisiä, joilla on valtaa ja erityisesti vaikutusvaltaa työpaikoillaan.

Olen tottunut SAK:n valtuustoissa melko rehevään ja kipakkaankin retoriikkaan, mutta silti perjantain tilaisuus yllätti voimakkaalla ja vihalla kyllästetyllä puheellaan. Tein kolme havaintoa:

 

1. Lähtölaukaus vasemmiston eduskuntavaalikampanjalle

Läpi tilaisuuden puheenvuoroissa korostettiin SAK:n ja sen jäsenliittojen tukea SDP:lle ja Vasemmistoliitolle ensi kevään eduskuntavaaleissa. Tämä tuki annettiin peittelemättä. Jos perjantain puheisiin on uskominen, niin ensi keväänä Hakaniemestä virtaa ennennäkemätön taloudellinen tuki vasemmistopuolueille.

Tilanne on muuttunut kymmenessä vuodessa, jolloin SAK:ssa oli henkeä ”politiikka pois ay-liikkeestä”. Tämän vuosikymmenen alussa uudelleen henkiin herätetty ryhmätoiminta (sd ja vas) näyttää kantaneen hedelmää. Perjantain perusteella ei ole epäselvyyttä siitä, että politiikka ja erityisesti vasemmistopuolueita tukeva toiminta on tiivis osa SAK-laisen ay-liikkeen perusfilosofiaa.

Veikkaan, että #viimeinenniitti -tilaisuus olisi järjestetty ilman hallituksen valmistelemaa irtisanomissuojaa heikentävää lakia. Siihen olisi kaivettu jokin muu peruste, vaikkapa aktiivimalli 2 tai ihan mitä tahansa. Nyt vaan hallitus syötti niin hyvin SAK:n väen lapaan, että tilaisuus oli pakko käyttää hyödyksi ja herkutella asialla.

Kokonaan toinen asia on, että onko SAK:n noin vahva tuki kuolemansuudelma demareille? Li Anderssonin johtamaa Vasemmistoliittoa se kyllä vahvistaa, mutta Antti Rinteeltä se saattaa viedä hopealusikan huulilta.

 

2. Konsensushenkiset konkarit puuttuivat joukosta

Takavuosina SAK:n valtuuston puheissa oli selvä kaksijakoisuus. Demarien vasemman laidan ja vasemmiston edustajat olivat hyvinkin jyrkkiä puheissaan, mutta tannerilaiset demarit olivat sovittelevampia ja kaipasivat omissa puheissaan konsensusta työnantajien kanssa.

Muistelen kaiholla aikoja, kun ensin ärhäkkä postimies haukkui räväkästi kaikki tai räyhäkkä AKT:n ahtaaja jylisi pistävän satamat kiinni, kunnes perään tuli silloisen Metalliliiton ison konsernin tai kaivoksen pääluottamusmies ja kertoi vakaaseen tyyliin, miten suomalaisen duunarin etu on ymmärtää omistajien intressiä.

Perjantaina näitä sovittelevampia puheita ei kuultu. Yhden tilaisuuden perusteella ei tietysti voi tehdä johtopäätöstä, varsinkin kun tämän tilaisuuden tarkoitus oli vahvistaa vastakkainasettelua vasemman laidan kannattajien sekä hallituksen välille.

 

3. Herravihakin on vihapuhetta

Perjantain puheissa yllätti pohjaton herravihan määrä. Se ei ollut enää vihaista puhetta, vaan retoriikkaa joka nykyään käsitetään vihapuheeksi.

Tiedän jo ennalta, että joku yrittää kääntää asiaa siihen suuntaan, kun suomalaista duunaria ärsytetään, niin kyllä se suuttuu. Tästä ei muuten ollut kyse, sillä puheissa ei tullut noussut esille mitään sellaista epäkohtaa, joka oikeuttaisi pohjattomaan, ideologiseen vihaan.

Jos tuolle vihalle antaa vallan, jota perjantaina kuultiin, niin siitä ei hyvä seuraa. Sen tien päässä kapina ja kansannousu, josta toki eräät äärivasemmalla haaveilevat. Tämä on hyvä päättää Tuntemattoman sotilaan viisauteen – ”Pienempikin into riittäisi”.

]]>
4 http://petterileino.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262169-viimeinenniitti-demarien-vaaliavaus-ja-herravihan-oppitunti#comments Demarit ja Vasemmistoliitto hallitus SAK SDP Viimeinenniitti Sun, 07 Oct 2018 08:16:21 +0000 Petteri Leino http://petterileino.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262169-viimeinenniitti-demarien-vaaliavaus-ja-herravihan-oppitunti
Maalitus http://outimara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262001-maalitus No nyt. Nyt maalitetaan kunnolla. Nimet, osoitteet ja puhelinnumerot näkyvillä. Semmoista parempaa maalittamista. <a href="https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=10156163431457690&amp;id=672187689" title="https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=10156163431457690&amp;id=672187689">https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=10156163431457690&amp;id=672187689</a><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 105 http://outimara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262001-maalitus#comments SDP Thu, 04 Oct 2018 03:31:34 +0000 Outi Mara http://outimara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262001-maalitus Hallitus ja SDP haluavat tappelua - Suomen kustannuksella http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261807-hallitus-ja-sdp-haluavat-tappelua-suomen-kustannuksella <p>Ay-liike rysäyttää yhteiskunnan pöytään pian varsinaisen ison nuijan. Pam, Pro, Sähköliitto ja Teollisuusliitto menevät ensi viikolla lakkoon.&nbsp;</p><p>Lyhyesti: ay-liike organisoi hallituksen vastaisia lakkoja vastalauseena sen haluamalle yritykselle muuttaa pienten yritysten työtekijöiden irtisanomissuojaa.</p><p>Tilanne muistuttaa sovittua konfliktia, jossa molemmat osapuolet pääsevät näyttämään kannattajilleen sitä kuka määrää kaapin paikan. Hallitus haluaa miellyttää liike-elämää ja ay-liike haluaa &rdquo;viimeisen taiston&rdquo;.</p><p>Ihmisillä on herännyt epäilys siitä, että hallitus haluaa rähinän päälle ennen vaaleja ja myös SDP pyrkii lietsomaan lakkoja voidakseen mobilisoida liittojen jäsenet SDP:n vaalivankkureihin.</p><p>Pata kattilaa soimaa &ndash; musta kylki kummallakin.</p><p><strong>Hajotetaan ja hallitaan!</strong></p><p>Nykyisen hallituslinjan suuret häviäjät ovat duunarit ja pienyrittäjät. Suuryritysten vallassa olevan EU:n keskittämispolitiikkaa ei vain hyväksytä vaan tuetaan innokkaan sylikoiran haukunnalla. Pienyrityksiä haittaavia ja suuryrityksiä peesaavia ukaaseja ja dekreettejä putkahtaa tasaista vauhtia ja ne pannaan toimeen täällä innokkaammin ja nopeammin kuin missään muualla Euroopassa.</p><p>Duunarien rasitukseksi etsitään kaikenlaisia laillisia ja laittomia porsaanreikiä, joilla Euroopan ulkopuolista halpatyövoimaa saadaan imuroitua maahan, työntekijöiksi kelpaamattomat sitten rikkana rokassa asuntojen hintakuplaa nostamaan. Eurolla skandinaaviseen paitsioon ja valuuttapoliittiseen kyvyttömyyteen ajettua Suomea ruoskitaan palkanalennuksin &rdquo;kilpailukuntoon&rdquo;.</p><p>Kun tyytymättömyyden leviämistä ei voi estää niin, mikäpä sitten olisi parempaa kuin tarttua vanhaan kunnon keinoon: pistetään tappeluksi ennen vaaleja, luodaan konflikti ja osoitetaan ryhtiä. Duunarit ja pienyrittäjät pitää saada toistensa kimppuun, tuntemaan toinen toisensa viholliseksi, jota vastaan etsitään apua hallitsijoilta.</p><p><strong>Ennen vaaleja: silmänkääntötemppu</strong></p><p>Kysymys näyttää olevan poliittisesta sirkuksesta, jossa äänestäjille tehdään silmänkääntötemppu. Tapellaan!</p><p>Eniten syyllinen on terminaalivaiheessa koriseva hallitus, joka pelkää vaalien lähestymistä. Sen voimapuolueista toisen, näennäisesti pienyrittäjien asiaa ajavan Kepun kannatus on romahtanut.</p><p>Kannatuksen nostamiseksi pidetään esillä työntekijöitten irtisanomislakia, jota kolmen työntekijöiden kyykyttämisvuoden aikana ei liian provosoivana ole haluttu ottaa esiin. Eihän &rdquo;tosityötä &rdquo;tehtäessä pienyrittäjien huolet koskaan voi olla ensisijaisia!</p><p>Lain sisältö on sinänsä pääosin tarpeellinen ja myöhässä. Irtisanomisoikeuksissa eivät suur- ja pienyritykset voi olla tasa-arvoisia. Pienyritykselle huonon tai yritykseen yhdenkin kehnosti sopeutuvan työntekijän pakotettu jatkuva ylläpito voi koitua kohtalokkaaksi. Kun työntekijöitä on vähän, niin ei ole varaa norkoilijiin, riidanhaastajiin ja välistävetäjiin.</p><p>Aivan toinen asia on suuryrityksissä, joissa työntekijät ovat vain sinne ja tänne siirreltävää kasvotonta massaa. Hankalia tapauksia niissä käsittelee joku erikoiskoulutuksen saanut työnjohtaja, joka ei menetä hermojaan ja tuntee lakiviidakon syöverit perinpohjin. Tarvittaessa auttaa suuryrityksen asianajaja.</p><p><strong>Duunareiden perusoikeudet romukoppaan</strong></p><p>Hallituksen tosiasiallisen kiinnostuksen puutteen pienyrittäjien ongelmista myös tässä tapauksessa osoittaa sen tekemä &rdquo;pienyritysten&rdquo; määrittely: 20 työntekijää&hellip; Vaikka se nyt antaakin ymmärtää, että tästä voi tinkiä, niin vahinko on jo tehty.</p><p>Näin tehdessä on vahvistettu työntekijäpuolen epäilyksiä, että uuden lain on tarkoitus olla ennakkotapauksena myöhemmille &rdquo;markkinataloudellisille sankariuudistuksille&rdquo;, eli työntekijöitten historiallisten perusoikeuksien romuttamiselle joka puolella.</p><p>Tässä tilanteessa on sitten SDP ja sitä lähellä olevat ammattiliittojen johtajat nähneet mainion tilaisuuden tarttua heitettyyn tappeluhaasteeseen. SDP:llähän on yhtä vähän pienyrittäjäkannattajia kuin Kepulla duunareita. Ja sitten: vaikka laki ei vielä ole edes valmis, niin jo ollaan valmiita lähtemään liput liehuen lakkoon, vieläpä lainvastaiseen sellaiseen! Ja nyt sitten uhkaillaan jo viennin katkaisulla Suomen satamista, millä tosiaan saataisiin massiivinen vahinko maallemme. Isänmaasta viis &ndash; kunhan kannatusta saa siis!</p><p><strong>Miksi ay-liike heräsi näin myöhään? Vaalit tiedossa</strong></p><p>Miksi ay-liike ei protestoinut kesälomarahojen menettämistä lakkoliikkeellä? Miksi aktivointimalli ei nostanut lakkoliikettä? Miksi se nöyrästi ja lakki kourassa suostui työajan pidennyksiin? Miksi se tanssahteli liehakoivasti Kikyn tahdissa? Muistetaan samalla myös, että SDP:n verolinja on ollut vanhastaan sellainen, että pk-yritykset ovat sille ideologinen vastustaja, jota pitää rokottaa mahdollisimman korkeilla veroilla.</p><p>SDP:lle ja ay-liikkeen johtajille maistuisivat nyt varmasti myös poliittiset lakot. Poliittisella lakolla tarkoitetaan, että työntekijät vaativat sillä jotain, mikä ei kuulu työehtoasioitten piiriin. Vaikkapa hallituksen eroa, jotain ulkopoliittista suhdeasiaa, luonto- tai seksuaalioikeuskysymyksiä jne. Mutta irtisanomislakihankkeella hallitus jälleen haluaa puuttua työehtoasioihin, ja nimenomaan yhden osapuolen hyväksi ja toisen vahingoksi puolueettomuutta teeskennellen! Siinä mielessä lakko kyllä on lainvastainen mutta ei poliittinen. Sille voisi olla moraalinen oikeus viimeisenä keinona lakipoliittista väärinpeluuta vastaan.</p><p>Mutta ollaanko niin pitkällä, että tähän viimeiseen, jo laittomaan keinoon pitäisi tarttua? Ei varmasti! Liialla kiirehtimisellään SDP ja ammattiyhdistyspomot paljastavat, että kuten hallitus, hekin tahallaan haastavat riitaa!</p><p>Kyse on riidanhaastamisesta, konflikti-sopan keittämisestä, jota molemmat osapuolet haluavat hartaasti.</p><p><strong>Kansallista sopua tarvitaan! Aktiivimalli romukoppaan!</strong></p><p>Tappelupukareiden ei saa antaa voittaa!</p><p>Nyt tarvitaan rauhallinen ratkaisu &ndash; ihmisten kansanliike oikeudenmukaisen suomalaisen ratkaisun löytämiseen turhan ja turmiollisen voimainkoetuksen välttämiseksi.</p><p>Suurin syyllinen tilanteeseen on pääministeri Sipilä hallituksineen. Siltä on vaadittava paitsi pienyritysmäärittelyn huomattavaa tiukentamista myös korvaavan lakihankkeen luomista työntekijäpuolelle. Sillä niin tarpeellinen kuin lakihankkeen terve ydin onkin, niin silti se vaatii aitoa ja melko isoa uhrausta työntekijäpuolelta. Sillä takeita, että kaikki pienyrittäjät käyttäisivät uusia oikeuksiaan vain vastuullisesti, ei tietenkään ole.</p><p><strong>Neuvottelemaan mars! </strong></p><p>Nyt olisi tarpeen neuvotella työntekijäpuolen kanssa, siitä mikä voisi olla samanarvoinen työntekijöiden asemaa vahvistava lakihanke.</p><p>Ensimmäisenä eleenä hallitus voisi kärrätä aktiivimallin poliittiselle kaatopaikalle. Se olisi viisasta.</p><p>Eli nyt pitäisi etsiä ratkaisua neuvotteluista ja jättää ne vaaleja edeltävä tappelut ja verta-nenästä uhot kokonaan pois. Antaa ihmisten päättää &ndash; ei manipuloida ihmisiä.</p><p>Arto Luukkanen</p><p>ps. Minulla oli onni oppia kovaa työntekoa joskus lukiokesinä työskennellessäni satunnaisesti isäni kanssa rakennuksilla. Päivä alkoi klo 6.30.&nbsp; Tiiliä piti kantaa tai laastia tehdä jatkuvalla tahdilla aina iltaan saakka. Siellä tauoilla sai myös havainnollista opetusta työntekemisen etiikasta ja siitä mitä duunarin piti tehdä elääkseen. Edesmennyt muurari-isäni arvosti myös lakko-oikeutta vaikka ei ollutkaan mikään ay-mies. &rdquo;Lakko on pyhä asia mutta sitä ei ole tarkoitettu liippareille&rdquo;.</p><p><strong>Mitähän se isä tarkoitti &rdquo;liippareilla&rdquo;?</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ay-liike rysäyttää yhteiskunnan pöytään pian varsinaisen ison nuijan. Pam, Pro, Sähköliitto ja Teollisuusliitto menevät ensi viikolla lakkoon. 

Lyhyesti: ay-liike organisoi hallituksen vastaisia lakkoja vastalauseena sen haluamalle yritykselle muuttaa pienten yritysten työtekijöiden irtisanomissuojaa.

Tilanne muistuttaa sovittua konfliktia, jossa molemmat osapuolet pääsevät näyttämään kannattajilleen sitä kuka määrää kaapin paikan. Hallitus haluaa miellyttää liike-elämää ja ay-liike haluaa ”viimeisen taiston”.

Ihmisillä on herännyt epäilys siitä, että hallitus haluaa rähinän päälle ennen vaaleja ja myös SDP pyrkii lietsomaan lakkoja voidakseen mobilisoida liittojen jäsenet SDP:n vaalivankkureihin.

Pata kattilaa soimaa – musta kylki kummallakin.

Hajotetaan ja hallitaan!

Nykyisen hallituslinjan suuret häviäjät ovat duunarit ja pienyrittäjät. Suuryritysten vallassa olevan EU:n keskittämispolitiikkaa ei vain hyväksytä vaan tuetaan innokkaan sylikoiran haukunnalla. Pienyrityksiä haittaavia ja suuryrityksiä peesaavia ukaaseja ja dekreettejä putkahtaa tasaista vauhtia ja ne pannaan toimeen täällä innokkaammin ja nopeammin kuin missään muualla Euroopassa.

Duunarien rasitukseksi etsitään kaikenlaisia laillisia ja laittomia porsaanreikiä, joilla Euroopan ulkopuolista halpatyövoimaa saadaan imuroitua maahan, työntekijöiksi kelpaamattomat sitten rikkana rokassa asuntojen hintakuplaa nostamaan. Eurolla skandinaaviseen paitsioon ja valuuttapoliittiseen kyvyttömyyteen ajettua Suomea ruoskitaan palkanalennuksin ”kilpailukuntoon”.

Kun tyytymättömyyden leviämistä ei voi estää niin, mikäpä sitten olisi parempaa kuin tarttua vanhaan kunnon keinoon: pistetään tappeluksi ennen vaaleja, luodaan konflikti ja osoitetaan ryhtiä. Duunarit ja pienyrittäjät pitää saada toistensa kimppuun, tuntemaan toinen toisensa viholliseksi, jota vastaan etsitään apua hallitsijoilta.

Ennen vaaleja: silmänkääntötemppu

Kysymys näyttää olevan poliittisesta sirkuksesta, jossa äänestäjille tehdään silmänkääntötemppu. Tapellaan!

Eniten syyllinen on terminaalivaiheessa koriseva hallitus, joka pelkää vaalien lähestymistä. Sen voimapuolueista toisen, näennäisesti pienyrittäjien asiaa ajavan Kepun kannatus on romahtanut.

Kannatuksen nostamiseksi pidetään esillä työntekijöitten irtisanomislakia, jota kolmen työntekijöiden kyykyttämisvuoden aikana ei liian provosoivana ole haluttu ottaa esiin. Eihän ”tosityötä ”tehtäessä pienyrittäjien huolet koskaan voi olla ensisijaisia!

Lain sisältö on sinänsä pääosin tarpeellinen ja myöhässä. Irtisanomisoikeuksissa eivät suur- ja pienyritykset voi olla tasa-arvoisia. Pienyritykselle huonon tai yritykseen yhdenkin kehnosti sopeutuvan työntekijän pakotettu jatkuva ylläpito voi koitua kohtalokkaaksi. Kun työntekijöitä on vähän, niin ei ole varaa norkoilijiin, riidanhaastajiin ja välistävetäjiin.

Aivan toinen asia on suuryrityksissä, joissa työntekijät ovat vain sinne ja tänne siirreltävää kasvotonta massaa. Hankalia tapauksia niissä käsittelee joku erikoiskoulutuksen saanut työnjohtaja, joka ei menetä hermojaan ja tuntee lakiviidakon syöverit perinpohjin. Tarvittaessa auttaa suuryrityksen asianajaja.

Duunareiden perusoikeudet romukoppaan

Hallituksen tosiasiallisen kiinnostuksen puutteen pienyrittäjien ongelmista myös tässä tapauksessa osoittaa sen tekemä ”pienyritysten” määrittely: 20 työntekijää… Vaikka se nyt antaakin ymmärtää, että tästä voi tinkiä, niin vahinko on jo tehty.

Näin tehdessä on vahvistettu työntekijäpuolen epäilyksiä, että uuden lain on tarkoitus olla ennakkotapauksena myöhemmille ”markkinataloudellisille sankariuudistuksille”, eli työntekijöitten historiallisten perusoikeuksien romuttamiselle joka puolella.

Tässä tilanteessa on sitten SDP ja sitä lähellä olevat ammattiliittojen johtajat nähneet mainion tilaisuuden tarttua heitettyyn tappeluhaasteeseen. SDP:llähän on yhtä vähän pienyrittäjäkannattajia kuin Kepulla duunareita. Ja sitten: vaikka laki ei vielä ole edes valmis, niin jo ollaan valmiita lähtemään liput liehuen lakkoon, vieläpä lainvastaiseen sellaiseen! Ja nyt sitten uhkaillaan jo viennin katkaisulla Suomen satamista, millä tosiaan saataisiin massiivinen vahinko maallemme. Isänmaasta viis – kunhan kannatusta saa siis!

Miksi ay-liike heräsi näin myöhään? Vaalit tiedossa

Miksi ay-liike ei protestoinut kesälomarahojen menettämistä lakkoliikkeellä? Miksi aktivointimalli ei nostanut lakkoliikettä? Miksi se nöyrästi ja lakki kourassa suostui työajan pidennyksiin? Miksi se tanssahteli liehakoivasti Kikyn tahdissa? Muistetaan samalla myös, että SDP:n verolinja on ollut vanhastaan sellainen, että pk-yritykset ovat sille ideologinen vastustaja, jota pitää rokottaa mahdollisimman korkeilla veroilla.

SDP:lle ja ay-liikkeen johtajille maistuisivat nyt varmasti myös poliittiset lakot. Poliittisella lakolla tarkoitetaan, että työntekijät vaativat sillä jotain, mikä ei kuulu työehtoasioitten piiriin. Vaikkapa hallituksen eroa, jotain ulkopoliittista suhdeasiaa, luonto- tai seksuaalioikeuskysymyksiä jne. Mutta irtisanomislakihankkeella hallitus jälleen haluaa puuttua työehtoasioihin, ja nimenomaan yhden osapuolen hyväksi ja toisen vahingoksi puolueettomuutta teeskennellen! Siinä mielessä lakko kyllä on lainvastainen mutta ei poliittinen. Sille voisi olla moraalinen oikeus viimeisenä keinona lakipoliittista väärinpeluuta vastaan.

Mutta ollaanko niin pitkällä, että tähän viimeiseen, jo laittomaan keinoon pitäisi tarttua? Ei varmasti! Liialla kiirehtimisellään SDP ja ammattiyhdistyspomot paljastavat, että kuten hallitus, hekin tahallaan haastavat riitaa!

Kyse on riidanhaastamisesta, konflikti-sopan keittämisestä, jota molemmat osapuolet haluavat hartaasti.

Kansallista sopua tarvitaan! Aktiivimalli romukoppaan!

Tappelupukareiden ei saa antaa voittaa!

Nyt tarvitaan rauhallinen ratkaisu – ihmisten kansanliike oikeudenmukaisen suomalaisen ratkaisun löytämiseen turhan ja turmiollisen voimainkoetuksen välttämiseksi.

Suurin syyllinen tilanteeseen on pääministeri Sipilä hallituksineen. Siltä on vaadittava paitsi pienyritysmäärittelyn huomattavaa tiukentamista myös korvaavan lakihankkeen luomista työntekijäpuolelle. Sillä niin tarpeellinen kuin lakihankkeen terve ydin onkin, niin silti se vaatii aitoa ja melko isoa uhrausta työntekijäpuolelta. Sillä takeita, että kaikki pienyrittäjät käyttäisivät uusia oikeuksiaan vain vastuullisesti, ei tietenkään ole.

Neuvottelemaan mars!

Nyt olisi tarpeen neuvotella työntekijäpuolen kanssa, siitä mikä voisi olla samanarvoinen työntekijöiden asemaa vahvistava lakihanke.

Ensimmäisenä eleenä hallitus voisi kärrätä aktiivimallin poliittiselle kaatopaikalle. Se olisi viisasta.

Eli nyt pitäisi etsiä ratkaisua neuvotteluista ja jättää ne vaaleja edeltävä tappelut ja verta-nenästä uhot kokonaan pois. Antaa ihmisten päättää – ei manipuloida ihmisiä.

Arto Luukkanen

ps. Minulla oli onni oppia kovaa työntekoa joskus lukiokesinä työskennellessäni satunnaisesti isäni kanssa rakennuksilla. Päivä alkoi klo 6.30.  Tiiliä piti kantaa tai laastia tehdä jatkuvalla tahdilla aina iltaan saakka. Siellä tauoilla sai myös havainnollista opetusta työntekemisen etiikasta ja siitä mitä duunarin piti tehdä elääkseen. Edesmennyt muurari-isäni arvosti myös lakko-oikeutta vaikka ei ollutkaan mikään ay-mies. ”Lakko on pyhä asia mutta sitä ei ole tarkoitettu liippareille”.

Mitähän se isä tarkoitti ”liippareilla”?

]]>
22 http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261807-hallitus-ja-sdp-haluavat-tappelua-suomen-kustannuksella#comments Elinkeinoelämän keskusliitto Irtisanomisen helpottaminen SDP Sun, 30 Sep 2018 18:01:18 +0000 Arto Luukkanen http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261807-hallitus-ja-sdp-haluavat-tappelua-suomen-kustannuksella
SDP:n turvallisuuspolitiikan muutostyöryhmä - Tuomiojan vai Urpilaisen linja? http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261035-sdpn-turvallisuuspolitiikan-muutostyoryhma-tuomiojan-vai-urpilaisen-linja <p>SDP on uudistamassa puolueen ulko- ja turvallisuuspoliittisia tavoitteita vuoden 2019 eduskuntavaaleihin. Kyseessä on SDP:n hallitusohjelmatavoitteet.</p><p>Puoleen ulko- ja turvallisuuspoliittista uudistamista varten on perustettu työryhmä, jonka jäseniä ovat tässä vaiheessa tiedettyinä kansanedustaja Erkki Tuomioja ja kansanedustaja Jutta Urpilainen ryhmän puheenjohtajina. Keitä muita työryhmään kuuluu tiettävästi puheenjohtaja Antti Rinteen ohella, ei SDP ole suostunut tarkentamaan - ei ainakaan minulle jopa painostaen kysyttäessä.</p><p>Viime aikoina SDP on edustanut noin 15-20 prosenttia eduskuntavaaleissa äänivaltaa käyttäneestä äänestäjäkunnasta. Tuolla kannatusosuudella puolueen ei pitäisi olla yksinään erityinen tekijä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Puolue on toki kuulunut neljän suurimman puolueen joukkoon, mutta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjanmuutokset pitäisi kyetä tekemään tarvittaessa myös ilman SDP:tä.</p><p>Suomen poliittisessa päätöksentekoprosessissa SDP:lle annetaan ulko- ja turvallisuuspoliittista päätäntävaltaa enemmän kuin mitä sille parlamentaarisesti kuuluisi. Kyse on historiasta, jolla SDP on saanut nykyisen asemansa. Viittaan Tarja Halosen perintöön ja erityisesti Erkki Tuomiojan ylipitkään ulkoministeripestiin. Tuomiojalla on ministeripäiviä yhteensä 4&nbsp;365. Hän on Suomen pitkäaikaisin ulkoministeri ja kahdeksanneksi pitkäaikaisin ministeri.</p><p>Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on haettu aina suurimpien puolueiden yksimielisyyttä. Ihan aina. &nbsp;On katsottu, että Suomen etu on yksimielisyys ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Periaate nähdään eduksi maalle, joka on kiinni Venäjän kyljessä.</p><p>Ehkäpä tuosta suuresta yksimielisyysvaateesta johtuen Suomi ei ole vieläkään Naton jäsenmaa. Onko se Suomen etu? Mielestäni ei ole.</p><p>Vaadittu suuri yksimielisyys tarkoittaa, että vastustavin ja hitaammin mielipiteittensä muuttamiseen pystyvä puolue määrää etenemistahdin. Suomi-laivaa käännetään hitaasti perässätulijapuolueen ohjatessa peräsintä. Tuon takia SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisilla linjauksilla on merkitystä koko Suomelle, jos poliittista päätöksentekoprosessia ei olla halukkaita muuttamaan.</p><p>Meille on siis merkitystä, onko SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisissa tavoitteiden muutoksissa vallalla Tuomiojan vai Urpilaisen linja.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kansanedustaja Jutta Urpilainen on länsimyönteinen. Urpilainen on EU-myönteinen. Hän ei ole EU-kääntyjä, kuten Tuomioja. Hän on kannattanut Suomen EU-jäsenyyttä alusta alkaen. Tuomioja vastusti Suomen EEC-vapaakauppasopimusta 1970-luvulla ja Suomen EY-jäsenyyttä 1990-luvulla.&nbsp;EEC-kysymyksessä Tuomioja meni jopa siihen äärimmäisyyteen, että saattoi laittomasti julkistavaksi Zavidovo-muistion tietoja presidentti Urho Kekkosen ja pääsihteeri Leonid Brežnevin välisistä keskusteluista Zavidovossa estääkseen Suomen EEC-vapaakauppasopimuksen.</p><p>Uskallan väittää, että SDP-mittakaavassa Urpilainen on myös Nato-myönteinen, vaikka vanhoista puheenjohtaja-ajan lehtijutuista saa toisenlaisen kuvan. Ei nykyinenkään ulkoministeri Timo Soini ole paljon julkisuudessa myönteistä Nato-kantaansa mainostanut, vaikka onkin Suomen Nato-jäsenyyden vankkumaton kannattaja.</p><p>Urpilainen totesi Helsingin Sanomien vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa Suomen Nato-jäsenyydestä seuraavasti, kun vaalikone tiedusteli, pitäisikö Suomessa ryhtyä valmistelemaan jäsenhakemusta Natoon (<a href="https://www.vaalikone.fi/eduskunta2015/tulos/0-10/ehdokas/48"><u>HS-vaalikone</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Nato-kumppanuus ja Naton kriisinhallintaoperaatioihin osallistuminen ovat jo luoneet edellytyksiä sille, että <u>Suomi voi toimia yhteistyössä muiden Nato-maiden kanssa. Tämän kumppanuuden tiivistäminen on Suomen edun mukaista.</u> Itse jäsenhakemuksen valmistelua en pidä ajankohtaisena. Optiota jäsenyydestä ei kuitenkaan ole poissuljettu sen varalta, että <u>Suomen turvallisuus edellyttäisi jäsenyyden hakemista ja että keskeiset puolueet ja kansalaisten enemmistö sitä haluaisi</u>.</em>&rdquo;</p><p>Tuomioja puolestaan totesi samassa Helsingin Sanomien vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa Suomen Nato-jäsenyydestä seuraavasti (<a href="https://www.vaalikone.fi/eduskunta2015/tulos/0-10/ehdokas/48"><u>HS-vaalikone</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Mikä muuten on tämä vaalikausi? Nyt päättyvä vai kohta alkava? Mahdollisuus harkita asiaa tulee säilyttää omissa käsissämme, <u>mutta en näe, että se [= Suomen Nato-jäsenyys] olisi tarpeen ja se voisi paremminkin heikentää kuin vahvistaa turvallisuuttamme.</u></em>&rdquo;</p><p>Tuomioja oli täysin eri mieltä vaalikoneen esittämästä Suomen Nato-jäsenyysvalmistelun aloittamisesta, kun sen sijaan Urpilainen ei ollut. Vaalikoneessa Urpilainen oli astetta Nato-myönteisempi kuin Tuomioja.</p><p>Keskitytään siis tarkastelussa Erkki Tuomiojaan, joka edelleen kummittelee vahvasti 72-vuotiaana eläkeikäisenä SDP:ssä. SDP ei millään henno hänestä luopua, vaikka aika on jo mennyt hänen ohitse. Tuomiojasta ei enää ikinä tule Suomen ulkoministeriä, ulkoministerin virka ei ole eläkeläisvirka. Sen sijaan Urpilaisella on 43-vuotiaana vielä aikaa pitkäänkin poliittiseen uraan iän puolesta.</p><p>Kiinnostavaa kuitenkin on, mikä on Tuomiojan rooli SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän päätöksiin ja sitä kautta SDP:n ja osaltaan koko Suomen linjauksiin, mikäli Suomen kansa äänestää puolueen hallitukseen. Tuomioja kun osaa agitoinnin niissä elimissä, joiden jäsenenä hän on. Niin myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Ministeri Tuomioja jätti pöytäkirjamerkinnän, jonka mukaan hän yhtyy muutoin esitettyihin toimintalinjoihin, mutta katsoo, että <u>Suomen olisi mahdollista vastustaa uusien pakotteiden voimaansaattamista</u> tulitauon jatkuessa, vaikka tätä muut [EU-]maat eivät tukisikaan.</em>&rdquo;</p><p>Oheinen lainaus on sanatarkasti EU-asioiden valtiosihteeri Kare Halosen kirjaus asialistassa Tuomiojan vaatimuksesta EU-ministerivaliokunnan kokouksessa, kun Suomi oli yhtymässä muihin EU-maihin Venäjä-pakotteissa.</p><p>Elettiin syksyä 2014. EU oli määräämässä pakotteita Venäjälle Ukrainan tapahtumien johdosta. Pakotteiden hyväksymistä käsiteltiin valtioneuvoston EU-ministerivaliokunnassa Erkki Tuomiojan ollessa ulkoministeri Alexander Stubbin hallituksessa. Muu ministerivaliokunta kannatti, mutta Tuomioja vastusti EU:n Venäjä-pakotteita aikataulun osalta ja kirjautti edellä mainitun huomautuksen päätökseen.</p><p>&nbsp;&rdquo;<em>Hänen [Erkki Tuomiojan] mukaansa Suomen hallitus on yhtä mieltä Venäjä-pakotteiden sisällöstä, mutta aikataulusta on ollut erimielisyyttä. EU:ssa sama, 6-8 maan joukko on Tuomiojan mukaan yhä sitä mieltä, <u>ettei pakotteita pitäisi panna täytäntöön juuri nyt, vaan odottaa Ukrainan ja Venäjän välisen tulitauon kestävyyttä.</u></em>&rdquo; uutisoi asiaa MTV3 tuolloin (<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tuomioja-kirjautin-eriavan-mielipiteen-historiankirjoitusta-varten/4320620#gs.xw7FzL0"><u>MTV3 10.9.2014</u></a>).</p><p>Tuosta edellä esitetystä Tuomiojan toimintatavasta pääsemme kärryille siitä, miten Venäjä-mieliset poliitikot ja muut yhteiskunnalliset vaikuttajat Suomessa toimivat, kun poliittinen päätöksenteko koskee Venäjää.</p><p>Kansanedustaja Erkki Tuomioja ja kansanedustaja Tom Packalén ovat otollisimmat esimerkit siitä, miten Venäjää koskeva ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko pyritään lamaannuttamaan niin, ettei vain syntyisi Venäjälle hankalia päätöksiä ja toimia. Päätöksillä ja toimilla tarkoitan esimerkiksi Venäjän vastaisia pakotteita tai diplomaattikarkotuksia.</p><p>Packalénia Venäjä-kysymyksissä olen käsitellyt aikaisemmin blogikirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Kansanedustaja Packalén, joko uskot Venäjän syyllisyyteen hermomyrkkyiskussa?</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260568-kansanedustaja-packalen-joko-nyt-uskot-venajan-syyllisyyteen-hermomyrkkyiskussa"><u>US-blogi 6.9.2018</u></a>).</p><p>Sekä Tuomioja että Packalén ovat pyrkineet estämään Venäjän toimien edellyttämiä vastatoimia todistamistaakalla. Toinen tapa on pyrkimys myöhentää päätöksentekoa, jolloin päätöksenteko ja sen jälkeen päätettävä asia vesittyisivät, kun akuutti vaihe ei olisi enää päällä ja asia olisi jo hieman unohtunut päätöksentekijöiden mielissä.</p><p>Päätöksenteon myöhentämisestä oli kysymys Tuomiojan kohdalla syksyllä 2014:</p><p>&rdquo;&hellip;<em>Tuomiojan mukaan yhä sitä mieltä, <u>ettei pakotteita pitäisi panna täytäntöön juuri nyt, vaan odottaa Ukrainan ja Venäjän välisen tulitauon kestävyyttä.</u></em>&rdquo;</p><p>Puolestaan todistamistaakalla ja vaadittavalla juridisella näytöllä Tuomioja pyrki estämään venäläisdiplomaattien karkottamisia Skripal-myrkkykaasutapauksen yhteydessä viime keväänä:</p><p><em>&rdquo;Tuomioja korostaa silti edelleen, että <u>todennäköisyys ei vielä ole sama kuin varma tieto eikä todisteita kenenkään syyllisyydestä ole vielä esitetty.</u>&rdquo;</em> (<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/245327-erkki-tuomioja-karkotuksista-turha-antaa-tallaista-propaganda-asetta-venajalle"><u>US 31.3.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Jään kuitenkin ihmettelemään sitä kiirettä, jolla syyllisyys julistetaan ja vastatoimiin ryhdytään ennen kuin on olemassa länsimaisessa oikeusvaltiossa <u>aina tarvittavia riittäviä näyttöjä.</u></em>&rdquo; Tuomioja laukoi Facebook-tilillään (<a href="https://demokraatti.fi/tuomioja-hermomyrkkyriidasta-jaan-kuitenkin-ihmettelemaan-sita-kiiretta-jolla-syyllisyys-julistetaan/"><u>Demokraatti 15.3.2018</u></a>).</p><p>Tuomioja vaati Skripal-myrkkykaasutapauksessa Venäjän syyllisyydestä käytännössä siis melkeinpä tuomioistuinpäätöstä. Tuomioja niin kuin myös Packalén tietävät, että Venäjä kuitenkin osaa pääsääntöisesti mitoittaa toimensa oikein suhteessa todistettavuuteen. Siksi näiden kahden Venäjä-mielisen poliitikon on helpompi pyrkiä estämään Venäjää koskevaa päätöksentekoa puhumalla riittävien todisteiden puuttumisesta.</p><p>Skripal-tapaus on hyvä esimerkki, etteivät Venäjä-myönteiset poliittiset päättäjät voi enää luottaa siihen, etteikö Venäjä voi jäädä kiinni laittomista tekosistaan.</p><p>Iso-Britannia sai selville Skripal-myrkkykaasutapauksen venäläistoteuttajat. Yhdysvallat asetti 8.8.2018 pakotteita Venäjän Skripal-tapauksen johdosta, kun Iso-Britanniasta oli saatu julkaisematonta varmennettua tietoa Venäjän osallisuudesta iskuun. EU ei enää sen sijaan asettanut lisäpakotteita. Aika oli tehnyt vesittävän tehtävänsä EU:n päätöshalukkuudessa. Tuosta Venäjä-myönteisten poliitikkojen politiikanteossa on pohjimmiltaan kyse: päätöksenteon vesittäminen siirtämällä päätöksentekoa.</p><p>Kansanedustajat Tuomioja ja Packalén toimivat niin kuin Venäjä toivoo lännessä poliitikkojen toimivan Venäjän etujen ajamisessa. He ovat hyödyllisten idioottien tyyppiesimerkkejä.</p><p>Tiedotusvälineiden olisi kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, mitä henkilöitä he ovat kutsumassa Venäjää koskevien asioiden uutisoinnissa ns. asian vasta-argumentoijiksi. Nyt tiedotusvälineet ovat olleet halukkaita käyttämään niitä henkilöitä vasta-argumentoijina, joiden tiedetään ajavan avoimesti Venäjänä-agendaa. Tiedostusvälineet eivät välttämättä ole huomanneet heidän päämääriään Venäjää koskevissa asioissa.</p><p>Viime keväältä hyvä esimerkki on rivikansanedustaja Tom Packalén Skripal-myrkkykaasutapauksen yhteydessä, kuinka laajasti mediassa tehtiin uutista hänen Uuden Suomen blogikirjoituksen (<a href="http://tompackalen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252960-kokematon-sipila-panikoi-venalaisten-syyttely-on-ennenaikaista"><u>US-blogi 28.3.2018</u></a>) ja A-studion Talk-keskustelussa esiintymisen perusteella. Ihan noin suurta näkyvyyttä ei niille henkilöille ole syytä antaa, jotka ajavat toimillaan ensisijaisesti Venäjän agendaa tietoisesti tai tietämättään.</p><p>Jos olisin Ylen vastuullinen ohjelmatuottaja, Tom Packalénia ei ole koskaan kutsuttu keskustelemaan A-studion Talk-keskusteluun 5.4.2018.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>SDP:ssä kahta erilaista ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa edustavat Erkki Tuomioja ja Jutta Urpilainen. Vastakkain ovat Nato-myönteinen ja Nato-kielteinen. Muista työryhmän jäsenistä meillä ei ole tarkempaa tietoa.</p><p>Tuomioja valotti hieman näkemyksiään hänelle mieleisestä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta Suomen Geopoliittisen Seuran (<a href="http://sgseura.fi/"><u>SGS</u></a>) Louhisaari-seminaarissa Paraisilla 25.8.2018 pitämässään esitelmässä otsikolla &rdquo;<em>Itämeren yhteistyönäkymät</em>&rdquo; (<a href="http://sgseura.fi/index.php/lisaeae-artikkeleita/86-erkki-tuomioja-louhisaari-seminaari-25-8-2018-itameren-yhteistyonakymat"><u>SGS 25.8.2018</u></a>).</p><p>Esitelmän otsikolla ei ole mitään tekemistä esitelmän sisällön kanssa.</p><p>Suomen Geopoliittinen Seura on miehitetty Venäjä-myönteisillä eläkehenkilöillä. Seuran miehitys on oikea kylmän sodan ajan Suomen Neuvostoliitto-myönteinen kavalkadi: kansanedustaja ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja, eläköitynyt eversti ja entinen Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Pekka Visuri (75 v.), entinen valtiosihteeri Risto Volanen (74 v.) sekä entinen Suomen Venäjän-suurlähettiläs ja entinen Suomi-Venäjä-Seuran puheenjohtaja Heikki Talvitie (79 v.) esimerkkeinä.</p><p>72-vuotias Erkki Tuomioja on siis nuorikko tuossa politbyroossa.</p><p>Tuomioja totesi esitelmässään tutun kantansa Suomen Nato-jäsenyydestä:</p><p>&rdquo;<em>Tällaisessa tilanteessa [= jännittyneessä kansainvälisessä vastakkainasettelussa] ei sotilaallisen konfliktin mahdollisuutta voi kokonaan sulkea pois. Silloin sellaiseen ei ole ainoastaan varauduttava vaan vielä enemmän koetettava vaikuttaa niin, että konfliktin mahdollisuutta pienennetään.</em></p><p><em>Tämä [sotilaallisen konfliktin mahdollisuus] on merkittävin kysymys ottaessamme kantaa siihen, <u>tuleeko meidän jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana vai hakeutua Naton jäseneksi.</u></em></p><p><em>Tähän liittyy myös kysymys, <u>onko ylipäätään mahdollista jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana vai onko syvenevä kumppanuusyhteistyömme Nato kanssa ja/tai EU:n puolustusulottuvuuden kehittäminen tehnyt tämän jo mahdottomaksi.</u></em></p><p><em>Ensimmäiseen kysymykseen on kenties helpompi vastata. <u>Liittoutuminen voisi olla perusteltua, jos tietäisimme varmuudella sen olevan tapa - ja vielä ainoa sellainen - jolla voimme estää joutumisen sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi tai muulla tavoin joutumisen sotilaallisen konfliktin osapuoleksi ja maaperäksi</u>.</em></p><p><em><u>Liittoutuminen on tietenkin sataprosenttisen varma tapa päästä sotilaalliseen konfliktiin mukaan, jos sellainen täysin meistä riippumattomista syistä alkaisi.</u> Voi toki olla, kuten Suomessa useimmiten on myönnetty, että kylmän sodan aikana Naton olemassaolo oli konfliktia ennaltaehkäisevä ja tasapainottava tekijä. Jos näin on, se kuitenkin toimi niin ilman Suomen jäsenyyttä. Kysyä siis tulee, miksi Suomen jäsenyys nytkään olisi tarpeen yleisen konfliktin tai juuri Suomeen kohdistuvan hyökkäyksen torjumiseksi.</em>&rdquo;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Edellisessä kappaleessa esitettyjen lainauksien perusteella Tuomiojan esitelmä osoittaa taas kerran, että hän on ideologinen Nato-vastustaja. Hän ei edelleenkään ymmärrä Naton pohjimmaista ideaa ja sitä, mihin sen kriisin ja sodan ehkäisykyky perustuu. Hän ei ymmärrä, mihin Naton logiikka on perustunut torjumaan ja estämään sotilaallista konfliktia ja sotaa ennalta.</p><p>Mitä laajempi Nato on Euroopassa, sitä vakaampi Eurooppa on. Naton laajeneminen kohti itää on vain vakaannuttanut Eurooppaa Neuvostoliiton romahdettua. Naton ja EU:n laajeneminen myös Balkanille tulee vakauttamaan Eurooppaa. Suomi ja Ruotsi eivät ole mitään poikkeuksia Naton laajenemisen tuomassa vakaudessa.</p><p>Nato perustuu sotilaallisen konfliktin ja sodan ennaltaehkäisyyn. Nato perustuu siihen, että se muodostaa korkean kynnyksen hyökätä Naton jäsenmaahan.</p><p>Ydinaseet ovat Naton keskeinen asejärjestelmä, jolla ylläpidetään ja jolla on ylläpidetty riittävää hyökkäyskynnystä. Suhteessa Venäjään Naton ennaltaehkäisykyky perustuu vieläkin Yhdysvaltain sotilaalliseen voimaan. Venäjä ei lähde sotimaan Yhdysvaltoja vastaan, mikä pitää yllä korkeaa hyökkäyskynnystä Nato-maahan. Kyse on siis ennaltaehkäisystä, että sotilaallisista konfliktia tai sotaa ei edes syntyisi.</p><p>Venäjä ei toimisi Syyriassakaan niin kuin se nyt toimii, jos ei olisi saanut Yhdysvalloilta vihreää valoa. Venäjä raportoi Yhdysvaltoja kaikesta Syyrian sodassa tulevasta, nyt viimeksi suurhyökkäyksestä Idlibin alueelle.</p><p>Ukrainan tapahtumat ovat poikkeus Nato-alueen ulkopuolella ja siitä Venäjä maksaa nyt hintaa pakotteilla ja huonoilla suhteilla länteen. Jos Ukraina olisi ollut Naton jäsenmaa vuonna 2014, ei nyt olisi veristä Itä-Ukrainaa sotaa eikä Krimin niemimaan laitonta valloitusta olisi tapahtunut.</p><p>Tuomioja olisi syytä muistaa, että aina jos syntyy sotilaallinen konflikti tai sota, jota Nato olemassaolollaan pyrkii siis estämään, se syntyy aina meistä suomalaisista riippumatta, olimmepa sotilaallisesti liittoutunut tai emme.</p><p>Euroopan pienelle maalle on eduksi kuulua kollektiivisiin yhteisöihin, siis EU:hun ja Natoon. Yksin on vaikea pienen maan saada asioita eteenpäin tasavertaisena kumppanina vastapuoleen nähden. Kollektiivisuus on pienen maan etu. Yhdessä olemme enemmän. Suomen on istuttava kaikissa niissä pöydissä, joissa Suomea koskevia turvallisuusasioita käsitellään. Suomen on siis istuttava myös kaikissa Naton pöydissä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tuomioja totesi esitelmässään, missä määrin hänen mielestään olisi mahdollista muuttaa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa:</p><p>&rdquo;<em>Suomen linjauksen mukainen sotilaallinen liittoutumattomuus, lainsäädännössä toteutettu mahdollisuus ottaa vastaan ja antaa sotilaallista apua sekä osallistuminen Naton ja Nato-maiden kansainväliseen harjoitustoimintaan, on eduskunnassa yksimielisesti hyväksytty linjaus.</em></p><p><em>Otsikkotason jälkeen on kuitenkin erikseen arvioitava ja määriteltävä kunkin osalta, mitä se on. Sotilaallinen liittoutumattomuus on nykyisin enemmän tilannekuvaus kuin ohjelmajulistus. <u>Se tarkoittaa myös sitä, että Suomella on jokaiselle suvereenille valtioille kuuluva oikeus harkita myös siitä luopumista, jos se Suomen turvallisuudelle katsotaan perustelluksi</u>. Se ei ole mikään optio, joka velvoittaisi toista osapuolta, eikä sitä sellaisena tule hehkuttaa.</em>&rdquo;</p><p>Vaikka Tuomioja antaa viitteitä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan uudesta asemamäärittelystä hänen näkemänään, hän kirjoittaa edelleen hartaasti sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Kuitenkin viimeaikaisten hallitusten hallitusohjelmissa on asemamäärittelynä ollut &rdquo;<em>Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa</em>&rdquo; -kirjaus. Noissa hallituksissa Tuomiojakin on istunut ulkoministerinä. Tuomiojaa edelleen selvästi ärsyttää &rdquo;<em>Suomi on sotilaallisesti liittoutunut</em>&rdquo; -määrite.</p><p>Tuomioja on Louhisaari-seminaaripuheensa perusteella tulossa jälkikäteen siihen tilanteeseen, jossa Suomi on jo ollut tämän hallituksen aikana. Tämän hallituksen aikana Suomi on solminut puolustusyhteistyösopimuksia Nato-maiden ja Ruotsin kanssa, joiden merkitystä Tuomioja ei ollenkaan käsitellyt esitelmässään. Tuomiojan kirjauksilla SDP ei paljon katsoisi tulevaisuuteen Suomen ja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. SDP ei siis olisi uuden politiikan tekijä vaan edelleen jarruttaja.</p><p>Tuomioja vastusti aikanaan Euroopan EEC/EY/EU-vetoista talousintegraatiota kiivaasti, mutta nyt kannattaa Suomen EU-jäsenyyttä kuitenkin. Mieli on siis muuttunut ja hän on ollut väärässä. Kävisikö samoin Nato-jäsenyyden osalta, jos Suomi liittyisi Natoon Tuomiojan vastustuksesta huolimatta?</p><p>Katsotaan ja odotetaan nyt, millaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ohjelmajulistuksen SDP saa aikaan hallitusohjelmaa silmällä pitäen, jos Suomen kansa antaa ensi keväänä SDP:lle valtuutta. Toivottavasti ei anna kummoista valtuutta.</p><p>Pahoin pelkään, että Erkki Tuomioja osaa viimeisenä työnä ennen eläköitymistä agitoida ryhmän kannanotot mieleisekseen. Oleellinen seikka on, miten SDP näkee Suomen Nato-jäsenyyden mahdollisuuden sekä EU:n kehityksen todelliseksi puolustustekijäksi ja miten Suomen tulisi liittoutua tähän prosessiin.</p><p>Erkki Tuomiojan aktiivinen poliittinen ura on iän puolesta jo ohi. Hänestä ei tule enää koskaan ministeriä eikä etenkään ulkomisteriä, mutta toki hän voi vielä jatkaa kansanedustajan uraa ensi vuoden vaalien jälkeen. Monet hänen ikäpolvensa kansanedustajat luopuvat - älyävät siis luopua - kansanedustajuudesta tämän vaalikauden jälkeen. Tuomiojan ikätoveri Paavo Väyrynen on toki ikipoikkeus.</p><p>Tästä lähtien Suomen tulevatkaan hallitukset eivät ole Neuvostoliiton politbyroon mukaisia eläkeläiskerhoja.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> SDP on uudistamassa puolueen ulko- ja turvallisuuspoliittisia tavoitteita vuoden 2019 eduskuntavaaleihin. Kyseessä on SDP:n hallitusohjelmatavoitteet.

Puoleen ulko- ja turvallisuuspoliittista uudistamista varten on perustettu työryhmä, jonka jäseniä ovat tässä vaiheessa tiedettyinä kansanedustaja Erkki Tuomioja ja kansanedustaja Jutta Urpilainen ryhmän puheenjohtajina. Keitä muita työryhmään kuuluu tiettävästi puheenjohtaja Antti Rinteen ohella, ei SDP ole suostunut tarkentamaan - ei ainakaan minulle jopa painostaen kysyttäessä.

Viime aikoina SDP on edustanut noin 15-20 prosenttia eduskuntavaaleissa äänivaltaa käyttäneestä äänestäjäkunnasta. Tuolla kannatusosuudella puolueen ei pitäisi olla yksinään erityinen tekijä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Puolue on toki kuulunut neljän suurimman puolueen joukkoon, mutta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjanmuutokset pitäisi kyetä tekemään tarvittaessa myös ilman SDP:tä.

Suomen poliittisessa päätöksentekoprosessissa SDP:lle annetaan ulko- ja turvallisuuspoliittista päätäntävaltaa enemmän kuin mitä sille parlamentaarisesti kuuluisi. Kyse on historiasta, jolla SDP on saanut nykyisen asemansa. Viittaan Tarja Halosen perintöön ja erityisesti Erkki Tuomiojan ylipitkään ulkoministeripestiin. Tuomiojalla on ministeripäiviä yhteensä 4 365. Hän on Suomen pitkäaikaisin ulkoministeri ja kahdeksanneksi pitkäaikaisin ministeri.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on haettu aina suurimpien puolueiden yksimielisyyttä. Ihan aina.  On katsottu, että Suomen etu on yksimielisyys ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Periaate nähdään eduksi maalle, joka on kiinni Venäjän kyljessä.

Ehkäpä tuosta suuresta yksimielisyysvaateesta johtuen Suomi ei ole vieläkään Naton jäsenmaa. Onko se Suomen etu? Mielestäni ei ole.

Vaadittu suuri yksimielisyys tarkoittaa, että vastustavin ja hitaammin mielipiteittensä muuttamiseen pystyvä puolue määrää etenemistahdin. Suomi-laivaa käännetään hitaasti perässätulijapuolueen ohjatessa peräsintä. Tuon takia SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisilla linjauksilla on merkitystä koko Suomelle, jos poliittista päätöksentekoprosessia ei olla halukkaita muuttamaan.

Meille on siis merkitystä, onko SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisissa tavoitteiden muutoksissa vallalla Tuomiojan vai Urpilaisen linja.

                                                                                        ****

Kansanedustaja Jutta Urpilainen on länsimyönteinen. Urpilainen on EU-myönteinen. Hän ei ole EU-kääntyjä, kuten Tuomioja. Hän on kannattanut Suomen EU-jäsenyyttä alusta alkaen. Tuomioja vastusti Suomen EEC-vapaakauppasopimusta 1970-luvulla ja Suomen EY-jäsenyyttä 1990-luvulla. EEC-kysymyksessä Tuomioja meni jopa siihen äärimmäisyyteen, että saattoi laittomasti julkistavaksi Zavidovo-muistion tietoja presidentti Urho Kekkosen ja pääsihteeri Leonid Brežnevin välisistä keskusteluista Zavidovossa estääkseen Suomen EEC-vapaakauppasopimuksen.

Uskallan väittää, että SDP-mittakaavassa Urpilainen on myös Nato-myönteinen, vaikka vanhoista puheenjohtaja-ajan lehtijutuista saa toisenlaisen kuvan. Ei nykyinenkään ulkoministeri Timo Soini ole paljon julkisuudessa myönteistä Nato-kantaansa mainostanut, vaikka onkin Suomen Nato-jäsenyyden vankkumaton kannattaja.

Urpilainen totesi Helsingin Sanomien vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa Suomen Nato-jäsenyydestä seuraavasti, kun vaalikone tiedusteli, pitäisikö Suomessa ryhtyä valmistelemaan jäsenhakemusta Natoon (HS-vaalikone):

Nato-kumppanuus ja Naton kriisinhallintaoperaatioihin osallistuminen ovat jo luoneet edellytyksiä sille, että Suomi voi toimia yhteistyössä muiden Nato-maiden kanssa. Tämän kumppanuuden tiivistäminen on Suomen edun mukaista. Itse jäsenhakemuksen valmistelua en pidä ajankohtaisena. Optiota jäsenyydestä ei kuitenkaan ole poissuljettu sen varalta, että Suomen turvallisuus edellyttäisi jäsenyyden hakemista ja että keskeiset puolueet ja kansalaisten enemmistö sitä haluaisi.

Tuomioja puolestaan totesi samassa Helsingin Sanomien vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa Suomen Nato-jäsenyydestä seuraavasti (HS-vaalikone):

Mikä muuten on tämä vaalikausi? Nyt päättyvä vai kohta alkava? Mahdollisuus harkita asiaa tulee säilyttää omissa käsissämme, mutta en näe, että se [= Suomen Nato-jäsenyys] olisi tarpeen ja se voisi paremminkin heikentää kuin vahvistaa turvallisuuttamme.

Tuomioja oli täysin eri mieltä vaalikoneen esittämästä Suomen Nato-jäsenyysvalmistelun aloittamisesta, kun sen sijaan Urpilainen ei ollut. Vaalikoneessa Urpilainen oli astetta Nato-myönteisempi kuin Tuomioja.

Keskitytään siis tarkastelussa Erkki Tuomiojaan, joka edelleen kummittelee vahvasti 72-vuotiaana eläkeikäisenä SDP:ssä. SDP ei millään henno hänestä luopua, vaikka aika on jo mennyt hänen ohitse. Tuomiojasta ei enää ikinä tule Suomen ulkoministeriä, ulkoministerin virka ei ole eläkeläisvirka. Sen sijaan Urpilaisella on 43-vuotiaana vielä aikaa pitkäänkin poliittiseen uraan iän puolesta.

Kiinnostavaa kuitenkin on, mikä on Tuomiojan rooli SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän päätöksiin ja sitä kautta SDP:n ja osaltaan koko Suomen linjauksiin, mikäli Suomen kansa äänestää puolueen hallitukseen. Tuomioja kun osaa agitoinnin niissä elimissä, joiden jäsenenä hän on. Niin myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa.

                                                                                        ****

Ministeri Tuomioja jätti pöytäkirjamerkinnän, jonka mukaan hän yhtyy muutoin esitettyihin toimintalinjoihin, mutta katsoo, että Suomen olisi mahdollista vastustaa uusien pakotteiden voimaansaattamista tulitauon jatkuessa, vaikka tätä muut [EU-]maat eivät tukisikaan.

Oheinen lainaus on sanatarkasti EU-asioiden valtiosihteeri Kare Halosen kirjaus asialistassa Tuomiojan vaatimuksesta EU-ministerivaliokunnan kokouksessa, kun Suomi oli yhtymässä muihin EU-maihin Venäjä-pakotteissa.

Elettiin syksyä 2014. EU oli määräämässä pakotteita Venäjälle Ukrainan tapahtumien johdosta. Pakotteiden hyväksymistä käsiteltiin valtioneuvoston EU-ministerivaliokunnassa Erkki Tuomiojan ollessa ulkoministeri Alexander Stubbin hallituksessa. Muu ministerivaliokunta kannatti, mutta Tuomioja vastusti EU:n Venäjä-pakotteita aikataulun osalta ja kirjautti edellä mainitun huomautuksen päätökseen.

 ”Hänen [Erkki Tuomiojan] mukaansa Suomen hallitus on yhtä mieltä Venäjä-pakotteiden sisällöstä, mutta aikataulusta on ollut erimielisyyttä. EU:ssa sama, 6-8 maan joukko on Tuomiojan mukaan yhä sitä mieltä, ettei pakotteita pitäisi panna täytäntöön juuri nyt, vaan odottaa Ukrainan ja Venäjän välisen tulitauon kestävyyttä.” uutisoi asiaa MTV3 tuolloin (MTV3 10.9.2014).

Tuosta edellä esitetystä Tuomiojan toimintatavasta pääsemme kärryille siitä, miten Venäjä-mieliset poliitikot ja muut yhteiskunnalliset vaikuttajat Suomessa toimivat, kun poliittinen päätöksenteko koskee Venäjää.

Kansanedustaja Erkki Tuomioja ja kansanedustaja Tom Packalén ovat otollisimmat esimerkit siitä, miten Venäjää koskeva ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko pyritään lamaannuttamaan niin, ettei vain syntyisi Venäjälle hankalia päätöksiä ja toimia. Päätöksillä ja toimilla tarkoitan esimerkiksi Venäjän vastaisia pakotteita tai diplomaattikarkotuksia.

Packalénia Venäjä-kysymyksissä olen käsitellyt aikaisemmin blogikirjoituksessa otsikolla ”Kansanedustaja Packalén, joko uskot Venäjän syyllisyyteen hermomyrkkyiskussa?” (US-blogi 6.9.2018).

Sekä Tuomioja että Packalén ovat pyrkineet estämään Venäjän toimien edellyttämiä vastatoimia todistamistaakalla. Toinen tapa on pyrkimys myöhentää päätöksentekoa, jolloin päätöksenteko ja sen jälkeen päätettävä asia vesittyisivät, kun akuutti vaihe ei olisi enää päällä ja asia olisi jo hieman unohtunut päätöksentekijöiden mielissä.

Päätöksenteon myöhentämisestä oli kysymys Tuomiojan kohdalla syksyllä 2014:

”…Tuomiojan mukaan yhä sitä mieltä, ettei pakotteita pitäisi panna täytäntöön juuri nyt, vaan odottaa Ukrainan ja Venäjän välisen tulitauon kestävyyttä.

Puolestaan todistamistaakalla ja vaadittavalla juridisella näytöllä Tuomioja pyrki estämään venäläisdiplomaattien karkottamisia Skripal-myrkkykaasutapauksen yhteydessä viime keväänä:

”Tuomioja korostaa silti edelleen, että todennäköisyys ei vielä ole sama kuin varma tieto eikä todisteita kenenkään syyllisyydestä ole vielä esitetty. (US 31.3.2018).

Jään kuitenkin ihmettelemään sitä kiirettä, jolla syyllisyys julistetaan ja vastatoimiin ryhdytään ennen kuin on olemassa länsimaisessa oikeusvaltiossa aina tarvittavia riittäviä näyttöjä.” Tuomioja laukoi Facebook-tilillään (Demokraatti 15.3.2018).

Tuomioja vaati Skripal-myrkkykaasutapauksessa Venäjän syyllisyydestä käytännössä siis melkeinpä tuomioistuinpäätöstä. Tuomioja niin kuin myös Packalén tietävät, että Venäjä kuitenkin osaa pääsääntöisesti mitoittaa toimensa oikein suhteessa todistettavuuteen. Siksi näiden kahden Venäjä-mielisen poliitikon on helpompi pyrkiä estämään Venäjää koskevaa päätöksentekoa puhumalla riittävien todisteiden puuttumisesta.

Skripal-tapaus on hyvä esimerkki, etteivät Venäjä-myönteiset poliittiset päättäjät voi enää luottaa siihen, etteikö Venäjä voi jäädä kiinni laittomista tekosistaan.

Iso-Britannia sai selville Skripal-myrkkykaasutapauksen venäläistoteuttajat. Yhdysvallat asetti 8.8.2018 pakotteita Venäjän Skripal-tapauksen johdosta, kun Iso-Britanniasta oli saatu julkaisematonta varmennettua tietoa Venäjän osallisuudesta iskuun. EU ei enää sen sijaan asettanut lisäpakotteita. Aika oli tehnyt vesittävän tehtävänsä EU:n päätöshalukkuudessa. Tuosta Venäjä-myönteisten poliitikkojen politiikanteossa on pohjimmiltaan kyse: päätöksenteon vesittäminen siirtämällä päätöksentekoa.

Kansanedustajat Tuomioja ja Packalén toimivat niin kuin Venäjä toivoo lännessä poliitikkojen toimivan Venäjän etujen ajamisessa. He ovat hyödyllisten idioottien tyyppiesimerkkejä.

Tiedotusvälineiden olisi kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, mitä henkilöitä he ovat kutsumassa Venäjää koskevien asioiden uutisoinnissa ns. asian vasta-argumentoijiksi. Nyt tiedotusvälineet ovat olleet halukkaita käyttämään niitä henkilöitä vasta-argumentoijina, joiden tiedetään ajavan avoimesti Venäjänä-agendaa. Tiedostusvälineet eivät välttämättä ole huomanneet heidän päämääriään Venäjää koskevissa asioissa.

Viime keväältä hyvä esimerkki on rivikansanedustaja Tom Packalén Skripal-myrkkykaasutapauksen yhteydessä, kuinka laajasti mediassa tehtiin uutista hänen Uuden Suomen blogikirjoituksen (US-blogi 28.3.2018) ja A-studion Talk-keskustelussa esiintymisen perusteella. Ihan noin suurta näkyvyyttä ei niille henkilöille ole syytä antaa, jotka ajavat toimillaan ensisijaisesti Venäjän agendaa tietoisesti tai tietämättään.

Jos olisin Ylen vastuullinen ohjelmatuottaja, Tom Packalénia ei ole koskaan kutsuttu keskustelemaan A-studion Talk-keskusteluun 5.4.2018.

                                                                                        ****

SDP:ssä kahta erilaista ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa edustavat Erkki Tuomioja ja Jutta Urpilainen. Vastakkain ovat Nato-myönteinen ja Nato-kielteinen. Muista työryhmän jäsenistä meillä ei ole tarkempaa tietoa.

Tuomioja valotti hieman näkemyksiään hänelle mieleisestä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta Suomen Geopoliittisen Seuran (SGS) Louhisaari-seminaarissa Paraisilla 25.8.2018 pitämässään esitelmässä otsikolla ”Itämeren yhteistyönäkymät” (SGS 25.8.2018).

Esitelmän otsikolla ei ole mitään tekemistä esitelmän sisällön kanssa.

Suomen Geopoliittinen Seura on miehitetty Venäjä-myönteisillä eläkehenkilöillä. Seuran miehitys on oikea kylmän sodan ajan Suomen Neuvostoliitto-myönteinen kavalkadi: kansanedustaja ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja, eläköitynyt eversti ja entinen Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Pekka Visuri (75 v.), entinen valtiosihteeri Risto Volanen (74 v.) sekä entinen Suomen Venäjän-suurlähettiläs ja entinen Suomi-Venäjä-Seuran puheenjohtaja Heikki Talvitie (79 v.) esimerkkeinä.

72-vuotias Erkki Tuomioja on siis nuorikko tuossa politbyroossa.

Tuomioja totesi esitelmässään tutun kantansa Suomen Nato-jäsenyydestä:

Tällaisessa tilanteessa [= jännittyneessä kansainvälisessä vastakkainasettelussa] ei sotilaallisen konfliktin mahdollisuutta voi kokonaan sulkea pois. Silloin sellaiseen ei ole ainoastaan varauduttava vaan vielä enemmän koetettava vaikuttaa niin, että konfliktin mahdollisuutta pienennetään.

Tämä [sotilaallisen konfliktin mahdollisuus] on merkittävin kysymys ottaessamme kantaa siihen, tuleeko meidän jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana vai hakeutua Naton jäseneksi.

Tähän liittyy myös kysymys, onko ylipäätään mahdollista jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana vai onko syvenevä kumppanuusyhteistyömme Nato kanssa ja/tai EU:n puolustusulottuvuuden kehittäminen tehnyt tämän jo mahdottomaksi.

Ensimmäiseen kysymykseen on kenties helpompi vastata. Liittoutuminen voisi olla perusteltua, jos tietäisimme varmuudella sen olevan tapa - ja vielä ainoa sellainen - jolla voimme estää joutumisen sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi tai muulla tavoin joutumisen sotilaallisen konfliktin osapuoleksi ja maaperäksi.

Liittoutuminen on tietenkin sataprosenttisen varma tapa päästä sotilaalliseen konfliktiin mukaan, jos sellainen täysin meistä riippumattomista syistä alkaisi. Voi toki olla, kuten Suomessa useimmiten on myönnetty, että kylmän sodan aikana Naton olemassaolo oli konfliktia ennaltaehkäisevä ja tasapainottava tekijä. Jos näin on, se kuitenkin toimi niin ilman Suomen jäsenyyttä. Kysyä siis tulee, miksi Suomen jäsenyys nytkään olisi tarpeen yleisen konfliktin tai juuri Suomeen kohdistuvan hyökkäyksen torjumiseksi.

                                                                                        ****

Edellisessä kappaleessa esitettyjen lainauksien perusteella Tuomiojan esitelmä osoittaa taas kerran, että hän on ideologinen Nato-vastustaja. Hän ei edelleenkään ymmärrä Naton pohjimmaista ideaa ja sitä, mihin sen kriisin ja sodan ehkäisykyky perustuu. Hän ei ymmärrä, mihin Naton logiikka on perustunut torjumaan ja estämään sotilaallista konfliktia ja sotaa ennalta.

Mitä laajempi Nato on Euroopassa, sitä vakaampi Eurooppa on. Naton laajeneminen kohti itää on vain vakaannuttanut Eurooppaa Neuvostoliiton romahdettua. Naton ja EU:n laajeneminen myös Balkanille tulee vakauttamaan Eurooppaa. Suomi ja Ruotsi eivät ole mitään poikkeuksia Naton laajenemisen tuomassa vakaudessa.

Nato perustuu sotilaallisen konfliktin ja sodan ennaltaehkäisyyn. Nato perustuu siihen, että se muodostaa korkean kynnyksen hyökätä Naton jäsenmaahan.

Ydinaseet ovat Naton keskeinen asejärjestelmä, jolla ylläpidetään ja jolla on ylläpidetty riittävää hyökkäyskynnystä. Suhteessa Venäjään Naton ennaltaehkäisykyky perustuu vieläkin Yhdysvaltain sotilaalliseen voimaan. Venäjä ei lähde sotimaan Yhdysvaltoja vastaan, mikä pitää yllä korkeaa hyökkäyskynnystä Nato-maahan. Kyse on siis ennaltaehkäisystä, että sotilaallisista konfliktia tai sotaa ei edes syntyisi.

Venäjä ei toimisi Syyriassakaan niin kuin se nyt toimii, jos ei olisi saanut Yhdysvalloilta vihreää valoa. Venäjä raportoi Yhdysvaltoja kaikesta Syyrian sodassa tulevasta, nyt viimeksi suurhyökkäyksestä Idlibin alueelle.

Ukrainan tapahtumat ovat poikkeus Nato-alueen ulkopuolella ja siitä Venäjä maksaa nyt hintaa pakotteilla ja huonoilla suhteilla länteen. Jos Ukraina olisi ollut Naton jäsenmaa vuonna 2014, ei nyt olisi veristä Itä-Ukrainaa sotaa eikä Krimin niemimaan laitonta valloitusta olisi tapahtunut.

Tuomioja olisi syytä muistaa, että aina jos syntyy sotilaallinen konflikti tai sota, jota Nato olemassaolollaan pyrkii siis estämään, se syntyy aina meistä suomalaisista riippumatta, olimmepa sotilaallisesti liittoutunut tai emme.

Euroopan pienelle maalle on eduksi kuulua kollektiivisiin yhteisöihin, siis EU:hun ja Natoon. Yksin on vaikea pienen maan saada asioita eteenpäin tasavertaisena kumppanina vastapuoleen nähden. Kollektiivisuus on pienen maan etu. Yhdessä olemme enemmän. Suomen on istuttava kaikissa niissä pöydissä, joissa Suomea koskevia turvallisuusasioita käsitellään. Suomen on siis istuttava myös kaikissa Naton pöydissä.

                                                                                        ****

Tuomioja totesi esitelmässään, missä määrin hänen mielestään olisi mahdollista muuttaa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa:

Suomen linjauksen mukainen sotilaallinen liittoutumattomuus, lainsäädännössä toteutettu mahdollisuus ottaa vastaan ja antaa sotilaallista apua sekä osallistuminen Naton ja Nato-maiden kansainväliseen harjoitustoimintaan, on eduskunnassa yksimielisesti hyväksytty linjaus.

Otsikkotason jälkeen on kuitenkin erikseen arvioitava ja määriteltävä kunkin osalta, mitä se on. Sotilaallinen liittoutumattomuus on nykyisin enemmän tilannekuvaus kuin ohjelmajulistus. Se tarkoittaa myös sitä, että Suomella on jokaiselle suvereenille valtioille kuuluva oikeus harkita myös siitä luopumista, jos se Suomen turvallisuudelle katsotaan perustelluksi. Se ei ole mikään optio, joka velvoittaisi toista osapuolta, eikä sitä sellaisena tule hehkuttaa.

Vaikka Tuomioja antaa viitteitä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan uudesta asemamäärittelystä hänen näkemänään, hän kirjoittaa edelleen hartaasti sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Kuitenkin viimeaikaisten hallitusten hallitusohjelmissa on asemamäärittelynä ollut ”Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa” -kirjaus. Noissa hallituksissa Tuomiojakin on istunut ulkoministerinä. Tuomiojaa edelleen selvästi ärsyttää ”Suomi on sotilaallisesti liittoutunut” -määrite.

Tuomioja on Louhisaari-seminaaripuheensa perusteella tulossa jälkikäteen siihen tilanteeseen, jossa Suomi on jo ollut tämän hallituksen aikana. Tämän hallituksen aikana Suomi on solminut puolustusyhteistyösopimuksia Nato-maiden ja Ruotsin kanssa, joiden merkitystä Tuomioja ei ollenkaan käsitellyt esitelmässään. Tuomiojan kirjauksilla SDP ei paljon katsoisi tulevaisuuteen Suomen ja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. SDP ei siis olisi uuden politiikan tekijä vaan edelleen jarruttaja.

Tuomioja vastusti aikanaan Euroopan EEC/EY/EU-vetoista talousintegraatiota kiivaasti, mutta nyt kannattaa Suomen EU-jäsenyyttä kuitenkin. Mieli on siis muuttunut ja hän on ollut väärässä. Kävisikö samoin Nato-jäsenyyden osalta, jos Suomi liittyisi Natoon Tuomiojan vastustuksesta huolimatta?

Katsotaan ja odotetaan nyt, millaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ohjelmajulistuksen SDP saa aikaan hallitusohjelmaa silmällä pitäen, jos Suomen kansa antaa ensi keväänä SDP:lle valtuutta. Toivottavasti ei anna kummoista valtuutta.

Pahoin pelkään, että Erkki Tuomioja osaa viimeisenä työnä ennen eläköitymistä agitoida ryhmän kannanotot mieleisekseen. Oleellinen seikka on, miten SDP näkee Suomen Nato-jäsenyyden mahdollisuuden sekä EU:n kehityksen todelliseksi puolustustekijäksi ja miten Suomen tulisi liittoutua tähän prosessiin.

Erkki Tuomiojan aktiivinen poliittinen ura on iän puolesta jo ohi. Hänestä ei tule enää koskaan ministeriä eikä etenkään ulkomisteriä, mutta toki hän voi vielä jatkaa kansanedustajan uraa ensi vuoden vaalien jälkeen. Monet hänen ikäpolvensa kansanedustajat luopuvat - älyävät siis luopua - kansanedustajuudesta tämän vaalikauden jälkeen. Tuomiojan ikätoveri Paavo Väyrynen on toki ikipoikkeus.

Tästä lähtien Suomen tulevatkaan hallitukset eivät ole Neuvostoliiton politbyroon mukaisia eläkeläiskerhoja.

]]>
9 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261035-sdpn-turvallisuuspolitiikan-muutostyoryhma-tuomiojan-vai-urpilaisen-linja#comments Erkki Tuomioja Jutta Urpilainen SDP Suomen Nato-jäsenyys Turpo Sat, 15 Sep 2018 12:40:08 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261035-sdpn-turvallisuuspolitiikan-muutostyoryhma-tuomiojan-vai-urpilaisen-linja
SDP:n mahalasku alkoi. Rinne on vaaraksi! http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260643-sdpn-mahalasku-alkoi-rinne-on-vaaraksi <p>Antti Rinne ja vihervasemmisto teki emämunauksen esittämällä Timo Soinille epäluottamusta.<br />Jos katsotaan mistä alkoi SDP:n nousu, niin se ajoittuu tuonne Perussuomalaisten kahtia jakaantumisen jälkeen.</p><p>Sen kummempia päättelemättä iso osa Soinilaisia siirtyi pikku hiljaa demareiden taakse, mutta nyt tulemme näkemään seuraavassa gallupissa kuinka nämä kannattaja poistuvat Rinteen munauksen myötä pois. Osa takaisin Perussuomalaisiin ja osa kokoomukseen tai keskustaan.</p><p>Kun puoluejohtajalta puuttuu poliittinen pelisilmä, niin pienikin lapsus saa aikaan joukkopaon. Näin kävi jo Vihreiden Touko Aallolle ja seuraavaksi Antti Rinteelle. SDP tulee tarvitsemaan vielä kipeästi AY-rettelöintiä avukseen ennen vaaleja, mikäli aikoo pääministeripuolueeksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Antti Rinne ja vihervasemmisto teki emämunauksen esittämällä Timo Soinille epäluottamusta.
Jos katsotaan mistä alkoi SDP:n nousu, niin se ajoittuu tuonne Perussuomalaisten kahtia jakaantumisen jälkeen.

Sen kummempia päättelemättä iso osa Soinilaisia siirtyi pikku hiljaa demareiden taakse, mutta nyt tulemme näkemään seuraavassa gallupissa kuinka nämä kannattaja poistuvat Rinteen munauksen myötä pois. Osa takaisin Perussuomalaisiin ja osa kokoomukseen tai keskustaan.

Kun puoluejohtajalta puuttuu poliittinen pelisilmä, niin pienikin lapsus saa aikaan joukkopaon. Näin kävi jo Vihreiden Touko Aallolle ja seuraavaksi Antti Rinteelle. SDP tulee tarvitsemaan vielä kipeästi AY-rettelöintiä avukseen ennen vaaleja, mikäli aikoo pääministeripuolueeksi.

]]>
54 http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260643-sdpn-mahalasku-alkoi-rinne-on-vaaraksi#comments Mahalasku SDP Vihervasemmisto Sat, 08 Sep 2018 08:49:16 +0000 Seppo Lavikainen http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260643-sdpn-mahalasku-alkoi-rinne-on-vaaraksi