Kannabis, huumeet ja masennus

Mä olen miettinyt tämä kirjoittamista pitkään, ja nyt tuli vahva tunne Tuomas Karhusen hienosta kirjoituksesta(joka on linkattuna kirjoituksessa) inspiroituneena että on aika olla totaalisen avoin ja nostaa yhteiskunnallisesti erittäin tärkeä asia esille. Aikomuksena oli kirjoittaa vain kannabiksesta, mutta ymmärsin että mun on riisuttava itseni täysin alastomaksi ja avattava elämääni rehellisesti, jotta jos tätä joku joskus lukee, ymmärtää hän motiviini tämän kirjoittamiseen. 

 

Niinkuin useat tässä maassa tietävät, minulla on suhteellisen julkinen historia huumeiden kanssa. Se mitä monet eivät tiedä on se, että minulla on vielä pidempi historia erittäin vaikean masennuksen kanssa, jota tuo julkisuus ei varsinaisesti auttanut. Tuo tuska olisi vienyt mut täysin varmasti rajan tuolle puolelle ennenaikaisesti ilman uskomattoman rakastavaa, tukevaa ja vahvaa perhettäni, josta olen kiitollinen joka ikinen päivä. 

 

Huumeiden käyttöni liittyi vahvasti siihen että etsin koko teini -ja aikuiselämäni ulospääsyä aivan uskomattoman pahasta olosta joka kumpusi jostain todella syvältä. Vaikka elämässäni on ollut toki myös valtavasti aivan mahtavia hetkiä ja ajanjaksoja, vaani vatsajännitys, väsymys, itseinho ja riittämättömyyden tunne nurkan takana ja otti aina lopulta otteen. Tämä sulki minut omiin oloihini aina kuukausiksi. Tämän takia useimmat työsuhteeni eivät myöskään kestäneet kovin pitkään ja tämä lisäsi arvottomuuden tunnetta entisestään. Tunsin että en pärjännyt tässä yhteiskunnassa missä kaikesta piti kilpailla ja ihmisen arvo perustui rahaan, sosiaaliseen statukseen sekä siihen mitä omistat. Tuo yhteiskunta ei tuntunut ikinä siltä mihin olisin halunnut syntyä. Tämä ajoi minut kierteeseen missä en voinut olla itseni ja omien ajatusteni kanssa ja hain hetken rauhaa, euforiaa, hyväksyntää ja rakkautta kaikin mahdollisin keinoin itseni ulkopuolelta. Oli se sitten päihteet, nettiporno, uhkapelit, mässäily tai lukuisat muut pakokeinot, ne työnsivät mua vain syvemmälle itseinhoon ja riittämättömyyden tunteeseen. Kompensoin tätä yrittämällä jatkuvasti miellyttää muita, tavoitteena saada jokainen pitämään minusta tunteakseni itseni rakastetuksi. Tuo uuvuttaa lopulta jokaisen ja syventää ahdinkoa entisestään. Tapasin lukuisia psykiatreja, terapeutteja sekä lääkäreitä ja söin useita eri uni -ja mielialalääkkeitä n.15 vuotta on/off, mutta tuska sisällä ei vaan kadonnut vaan palasi aina kahlimaan minut neljän seinän sisään, peiton alle. 

 

Minulle on aina tuntunut luonnostaan väärältä totella sokeasti auktoriteetteja ja uskoa kaikki mitä minulle kerrotaan. Olen ennemmin aina kokeillut kaikkea itse, koska vain siten voin todella tietää mistä on oikesti kyse ja tyydyttää sen valtavan uteliaisuuden kaikkea kohtaan. Näin ollen kokeilin huumeista melkein koko kirjon suonensisäisiä lukuunottamatta, mutta lähes aina kyse oli nenään vedettävistä piristeistä, kokaiinista tai amfetamiinista. Käyttö tapahtui vain silloin jos olin juhlimassa ja niitä oli saatavilla. Käyttö rajoittui siis pääosin viikonloppuihin. Selvinpäin en ole muistaakseni ikinä mitään nenääni imenyt, muutamaa hernettä lukuunottamatta. Joten jos oikeasti jotain porttihuumetta vahvempiin haluaa hakea, se on alkoholi lähes 100% tapauksista. Huumeet kuitenkin jäivät elämästäni pikkuhiljaa, koska huomasin että vaikka ne eivät ole pohjimmainen syy masennukseeni, vaan ennemminkin seuraus, ne syventää tuota tuskaa entisestään sen hetken valheellisen onnen ja itsevarmuuden tunteen jälkeen. Kannabista en tuolloin juuri hirveästi poltellut, koska hain enemmän viinan ja piristeiden tuomaa hetkellistä tunnetta että kaikki on hyvin. Kannabis käänsi minut enemmän itseeni ja se ei ollut mukava paikka olla..

 

Kun huumeet jäivät, olin varma että kampean takaisin elämään kiinni tapaamalla parhaat lääkärit ja saamalla parhaat lääkkeet. Tämä kuitenkin johti siihen että nämä lukuisat ihmepillerit veivät lopulta seksihaluni, sekä viimeisetkin elämänilon rippeet. Tämä sysäsi minut vielä satunnaisia kertoja hakemaan jauheista helpotusta.

 

Jossain siellä häpeän ja tuskan varjoissa paloi kuitenkin se ikuinen elämänvalo ja muutaman vuoden etsiskelyn jälkeen, kiitos eräälle rakkaalle ystävälleni, päädyin polulle joka monien opettavien mutkien jälkeen johdatti mut ymmärtämään että hyvä olo, rauha tai rakkaus ei voi ikinä syttyä ulkoa päin. Sen on pakko tulla sisältä. Oivalsin selkeästi että olen ainoa olento koko maailmankaikkeudessa joka voi mitenkään parantaa itseni sisältä, koska miten kukaan muu voisi mahdollisesti parantaa sitä mitä vain minä itse tunnen sisälläni. Siitä voin olla vain ja ainoastaan vastuussa minä itse. Ei isä, äiti, lääkäri, pappi tai poppamies.

 

Ymmärsin myös että tämä on paljon itseäni laajempi ongelma. Me pakenemme sitä sisäistä ääntä jonka takia emme voi olla yksin pimeässä hiljaa, vaikka avain onnellisuuteen piilee juuri siellä. Yhteiskuntamme on saanut meidät uskomaan että apu pahaan oloon ja jokaiseen muuhunkin vaivaan tulee aina ulkopuolelta. Joko lääkäreiltä, lääkkeistä, shoppailusta, kemikaaleja täynnä olevista ”terveysjogurteista” tai jostain muusta jota voit ostaa rahalla. Tämä on yhteiskuntaamme pyörittävä voima, ja kaikki raha tästä valuu hyvin pienen osan taskuun, joka on kaikkien saatavilla oleva fakta. Näin useat nuoret sekä vanhat ajetaan tuskaiseen oravanpyörään missä nämä markkinointikoneistojen lupauksiin pettyneet ihmiset ajautuvat tilanteeseen jossa tuska käy yksinkertaisesti liian suureksi ja räjähtää lukuisten pilleripurkkien jälkeen käsiin. Tämän voimme kaikki havaita katsomalla syvällisesti ympärillemme. 

 

Kun havahduin tähän, päätin lopettaa etsimästä onnellisuutta ulkoisista asioista, kohdata elämäni pelottavimman asian ja kääntyä täysin itseeni löytääkseni rauhan. Ymmärsin että jos halusin päästää irti pelosta olla itseni kanssa, oli mun yksinkertaisesti mentävä facebookin tai telkkarin sijaan useammin syvälle omiin ajatuksiini ja kohdattava itseni. 

 

Olin nähnyt lukuisia dokumentteja sekä artikkeleja, ja tavannut useita ihmisiä jotka kertoivat kannabiksen positiivisista vaikutuksista masennuksen sekä lukuisten muiden vaivojen ja sairauksien hoidossa, joten päätin muuttaa suhtautumistani kasviin ja kokeilla sitä sisäänpäin menemiseen, pahan olon turruttamisen ja pakenemisen sijaan. Tämä muutti kaiken. Oman mielen tutkiminen on yksi pelottavimmista asioista jota olen ikinä tehnyt, mutta aivan ylivoimaisesti tärkein ja maailmaani muuttavin. En ole varma olisinko ikinä kyennyt tekemään tätä matkaa ilman kannabista. Oikein käytettynä ja oikeita lajikkeita valitsemalla se voi avata ihmiselle portin omaan mieleen ja saattaa turvallisesti tutkimaan niitä asioita, uskomuksia ja ajattelumalleja, jotka pitävät meidät kiinni itse luomassamme tuskassa. Tietyt lajikkeet taas auttoivat selviämään ahdistuksesta ja stressistä tämän matkan aikana, ilman että ne vetivät minua takaisin siihen suohon josta olin ylös rimpuillut. Se auttoi myös saamaan sikeän unen silloinkin kun mieli kuulosti lähinnä saatanalliselta versiolta Scatman Johnista. Jokainen joka on ikinä kärsinyt pitkästä unettomuudesta, tietää mikä helvetti se on ja paraneminen masennuksesta ilman kunnon unta on sula mahdottomuus. Tämän takia lähes kaikille masentuneille määrätään myös uni -ja nukahtamislääkkeitä, jotka ovat koukuttavuusasteeltaan satoja kertoja kannabista vahvempia sekä keholle lukuisia kertoja haitallisempia. 

 

En voi olla muuta kuin loputtoman kiitollinen tälle kasville joka auttoi mua ratkaisevasti löytämään nuo haitalliset ajatuskuviot sekä väärät uskomukset itsestäni ja päästämään niistä irti. Tämä auttoi minut pääsemään irti lähes 20 vuotta kestäneestä masennus- ja lääkekierteestä. Toki taustalla oli myös muita tekijöitä, kuten totaalinen suhtautumisen muutos ravintoa, kehoani ja koko maailmaa kohtaan, eri luonnonlääkekokeilut(mm. ayahuasca), mutta kannabis avasi itselleni ehkä sen suurimman portin oman onnellisuuteni tiellä.    

 

Haluan sanoa selkeästi, että Kannabis ei varmasti sovi jokaiselle, niin kuin ei sovi vehnä, maito, alkoholi tai naudanlihakaan. Eikä mitään tule nauttia liikaa, sana itsessään jo kertoo sen, mutta itse en voi yksinkertaisesti enää elää lain mukaan, joka kieltää aikuisilta ihmisiltä tämän luonnossa kasvavan kasvin käytön, vaikka saamme jatkuvasti lukea ja kuulla mahtavista tutkimustuloksista kasvin parantavista vaikutuksista lukuisiin sairauksiin ja vaivoihin. Tämä laki on lääkeyhtiöiden lobbaama ja palvelee ainoastaan heitä, sysäten ihmiset syömään kalliita, haitallisia ja erittäin voimakasta riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä vaivoihin, joihin luontoäiti on tarjonnut meille avun. Tämä on silkkaa hulluutta ja totuuden pakoilua. Voit toki elää erään kristillisdemokraattien kauniin naiskansanedustajan maailmassa, missä kun on kerran opittu että kannabis on pahasta, se on näin vaikka tuhannet tutkimukset sekä useat valtiot ja osavaltiot ovat KIISTATTOMASTI todistaneet toisin, tai sitten voit tulla vuoteen 2015 ja sivistää itseäsi tutustumalla tähän hienoon Tuomas Karhusen kirjoitukseen johon hän on kerännyt valtavsti tietoa asiasta sekä linkit kaikkiin lähteisiin: http://www.tuomaskarhunen.com/kannabis-avoin-kirje-savon-sanomille/

 

Tunnen lukuisia ihmisiä jotka käyttävät joko säännöllisesti tai silloin tällöin kannabista. Joukkoon mahtuu poliitikkoja, urheilijoita, perheenäitejä, nuoria, vanhoja, taiteilijoita, muusikkoja, duunareita, sairaita ja terveitä. Ihan koko kirjo ihmisiä. Mä toivon että jokainen miettisi asiaa syvällisesti omalla kohdallaan ja ottaisi rohkeasti kantaa tähän keskusteluun jos siltä tuntuu, koska me ihmiset itse päätämme siitä minkälainen tulevaisuus edessämme on jos vain päätämme toimia alistumisen sijaan. 

 

Ihmisten on hyvä ymmärtää että se ongelman todellinen ydin joka riippuvaisuutta aiheuttaa, ei ole missään aineessa, vaan se löytyy syvältä jokaisen sisältä. Hoitamattomana se aiheuttaa joillain riippuvuuden alkoholiin ja muihin päihteisiin kun taas joku pakenee seksiin, shoppailuun, sosiaaliseen mediaan tai vaikka koiraansa, mihin tahansa missä ei tarvitse kohdata itseään. Nämä kaikki ovat seurausta samasta asiasta, eli omien tunteiden piiloon painamisesta. Tämä on täysin hoidettavissa oleva asia ilman lääkäreitä ja lääkkeitä. Tiedän sen täydellä varmuudella koska olen sen tehnyt.

 

Oman prosessini myötä huomasin että kun pääsin käsiksi niihin asioihin joita olin koko ikäni paennut ja käsittelin ne, huomasin että elämästäni poistui pelot. Tämä johti siihen että muiden ihmisten mielipiteillä ei ole enää pienintäkään negatiivista vaikutusta elämääni. Tämä on jotain niin vapauttavaa että suon sen jokaiselle ihmiselle ja kannustan jokaista rohkeasti tutustumaan itseensä. Kannabis oli tässä prosessissa minulle valtava apu ja tiedän, että se on ollut sitä lukuisille muillekin. Painotan vielä että se ei sovi jokaiselle eikä sitä tulisi käyttää haitallisiin tarkoitusperiin, mutta en yksinkertaisesti enää suostu alistumaan tai elämään tämän rahaan perustuvan, ihmisoikeuksia törkeästi loukkaavan lain mukaan joka evää miljoonilta ihmisiltä avun lukuisiin vaivoihin ja sairauksiin ja aiheuttaa valtavasti täysin turhaa kuolemaa ja pelkoa. 

 

Meillä jokaisella on voima parantaa itsemme jokaisesta vaivasta, ongelmasta ja riippuvuudesta lopullisesti. Ainoa mitä se vaatii, on oppia rakastamaan itseään. Kun rakastat itseäsi sillä tavalla kun meidät on tarkoitettu, rakastat myös kehoasi etkä halua laittaa itseesi mitään mikä ei tee sinulle hyvää eikä sinun täydy paeta itseäsi ja ongelmiasi päihteisiin. Matka alkaa kun päätät alkaa rakastamaan itseäsi ja hiljennyt säännöllisesti kuuntelemaan omia ajatuksia ilman pelkoa tai tuomitsemista. Jokainen tietää kuinka tuskaista on yrittää muuttaa ihmisiä ympärilläsi että kaikki olisi hyvin. Muuttamalla ulkoisia asioita voi saada hetken tyytyväisyyden tunteen, mutta jokainen tietää sisällään että se ei ole ikinä pysyvää. Jos et ole nykyiseen tilanteesi tyytyväinen voit muuttaa sen vain muuttamalla itsesi ja suhtautumisesi. Loppu tapahtuu automaattisesti. <3  

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu